Tuossa kesälomalla tuli pitkästä aikaa vierailtua maakunnissa. Ensimmäisenä vuorossa oli Varsinais-Suomi ja siellä Naantali. Pelon ja kunnioituksen ilmapiiri oli edelleen havaittavissa, vaikka Valtakunnanjohtajan fyysisestä kuolemasta on kulunut jo lähes seitsemän vuotta. Legendat Pekasta elivät edelleen kansan syvissä riveissä. Huhuttiin myös merenalaisesta tukikohdasta, jossa Suomen ainoan ja oikean johtajan kannattajat edelleen kokoontuvat ja suorittavat salaisia homo-eroottisia kulttimenoja.
Vanhassa kaupungissa eukot höpisvät jotakin siitä, että Naantalissa ei kannata liikkua pimeällä aikaa ja valkosipulia oli syytä ripustaa ovenkarmeihin, jottei tule yöllä kutsumattomia vieraita. Vitsauksen nimi oli kuulemma "viiksekäs vampyyri". Tiedä häntä sitten!?
Naantalista jatkoin matkaani Turkuun. Majoituttuani kansallismieliseen Hamburger Börs - hotelliin ja huuhdeltuani matkan pölyt alas kurkustani tuhdilla viskipaukulla, päätin käydä kahvilla ja munkilla Kauppatorilla. En ehtinyt haukata palastakaan munkistani, kun seuraani lyöttäytyi pienikokoinen, parrakas, menninkäisenoloinen noin kuusikymppinen mieshenkilö. Raastavalla turun murteellaan hän pyysi vitosen vippiä.
Pohdiskellessani lainan mahdollista takaisinsaantia, menninkäinen alkoi höpöttämään nyrkkeilytaustastaan ja yritti tyrkyttää minulle jotakin hämärää esitettä isänmaallisesta järjestöstä. Koska kuitenkaan en miestä tuntenut ja koska Suomessa on vain yksi todella isänmaallinen ja kansallismielinen järjestö, jonka tiedotuspalsta sijaitsee Suomi24-sivuilla, päätin olla myöntämättä lainaa.
Nyrkkiä heristäen, kiroillen ja itsekseen jupisten koominen. omalla tavallaan säälittävä hahmo lähti laahustamaan kohti Wiklundin tavarataloa. Kaikenlaista, mietin itsekseni, haukatessani munkista.
Vanhassa kaupungissa eukot höpisvät jotakin siitä, että Naantalissa ei kannata liikkua pimeällä aikaa ja valkosipulia oli syytä ripustaa ovenkarmeihin, jottei tule yöllä kutsumattomia vieraita. Vitsauksen nimi oli kuulemma "viiksekäs vampyyri". Tiedä häntä sitten!?
Naantalista jatkoin matkaani Turkuun. Majoituttuani kansallismieliseen Hamburger Börs - hotelliin ja huuhdeltuani matkan pölyt alas kurkustani tuhdilla viskipaukulla, päätin käydä kahvilla ja munkilla Kauppatorilla. En ehtinyt haukata palastakaan munkistani, kun seuraani lyöttäytyi pienikokoinen, parrakas, menninkäisenoloinen noin kuusikymppinen mieshenkilö. Raastavalla turun murteellaan hän pyysi vitosen vippiä.
Pohdiskellessani lainan mahdollista takaisinsaantia, menninkäinen alkoi höpöttämään nyrkkeilytaustastaan ja yritti tyrkyttää minulle jotakin hämärää esitettä isänmaallisesta järjestöstä. Koska kuitenkaan en miestä tuntenut ja koska Suomessa on vain yksi todella isänmaallinen ja kansallismielinen järjestö, jonka tiedotuspalsta sijaitsee Suomi24-sivuilla, päätin olla myöntämättä lainaa.
Nyrkkiä heristäen, kiroillen ja itsekseen jupisten koominen. omalla tavallaan säälittävä hahmo lähti laahustamaan kohti Wiklundin tavarataloa. Kaikenlaista, mietin itsekseni, haukatessani munkista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei pikku-ukkoja ole olemassakaan!