Se tapahtui päivänä, jolloin me juhlimme Punaisen Jumalattaren uudelleensyntymää ja siellä hän oli matkallaan kohti hänen mahtavinta temppeliä Siunatussa Torangissa, Kuun jokaisen Jumalan, pyhimyksen ja hengen, sekä hänen poikansa, Kuunpojan Punaisen Keisarin kanssa, koko päivän ajan.
Niihin aikoihin Kuunpoika, joka oli kuolevainen, joutui kamppailemaan pitääkseen yllä tätä taivaallista sotajoukkoaan, eikä hän voinut olla kadehtimatta Äitinsä valtaa. "Keisarina on todella hyvä olla", hän sanoi, "mutta Punaisena Jumalattarena on varmasti paljon parempaa kun voi tehdä kaikkea mitä haluaa."
Jumalatar hymyili ja sanoi: "Tuolla on monia ihmisiä, jotka yllättyisivät kuullessaan tuon sinun suustasi. He katsovat sinua kuten itse jumalaa."
"Se on totta, kaikki kunnioittavat minua ja polvistautuvat minun eteeni, sekä tottelevat minun jokaista käskyäni. Mutta oikeasti he kaikki jumaloivat sinua, eikö vain: se ei ole mitään pelkoa tai toivoa suosion vuoksi vaan he antavat sinulle heidän oikean rakkautensa ja uskollisuutensa."
Jumalatar sanoi: "Mutta rakkaus kulkee molempia teitä, poikani: minun täytyy tavoittaa heidät ennen kun he tavoittavat minut."
"Sitä paitsi", Kuunpoika jatkoi, "sinä hallitset kiistattomasti Kolme Unta Kosmoksesta ja minä hallitsen vain murto-osaa Gloranthasta."
Jumalatar sanoi lempeästi: "No sitten, poikani: ei ole aina yhtä loistavaa olla Jumalatar."
"Mutta minä niin tahtoisin olla Punainen Jumalatar tänä päivänä kaikista päivistä ja kävellä saattueessa temppelin läpi Torangissa ja kaikki laulaisivat minulle ylistyksiä."
"No siten, tänään sinä tulet olemaan Jumalatar ja minä olen Keisari." Kun Jumalatar tahtoi niin, se oli niin.
Joten heidät kannettiin Torangin torneihin, Punainen Jumalatar (joka oli nyt Keisari) ja Punainen Keisari (joka oli nyt Jumalatar) ja Kuun kaikki jumalat, pyhimykset ja henget, pystyivät nyt näkemään kaupungin muurit näkömatkalta: mutta täällä heidän edessään oli mutainen maatalon piha ja pieni tyttö, jonka olisi pitänyt olla hoitamassa hanhiparvea. Mutta hän ei tehnyt sitä: ei, hän oli jättämässä ne ja oli tulossa hanhien luota kohti Torangia, niin onnellisena kun vain voi olla.
"Odota, tyttö", sanoi Keisari (kuka on tämän päivän Jumalatar, muistatko?): "Minne sinä olet menossa?"
"Minä olen menossa Siunattuun Torangiin, arvon rouva" hän sanoi "näkemään itse Punaisen Jumalattaren uudelleensyntymisen. Minä aion liittyä ihmisjoukkoon temppelin luona ja laulaa Eläinten Kuorossa ja ehkä minä pääsen näkemään itse Keisarin."
"Mutta kuka aikoo huolehtia hanhistasi, kun olet poissa?"
"Ah, itse Jumalatar huolehtii niistä. Ja minä olen Torangissa." Ja hän lähti.
Joten Punainen Keisari (joka oli oikeasti Jumalatar) ja kaikki Kuun jumalat, pyhimykset ja henget menivät juhlimaan Siunattuun Torangiin ja sillä aikaa Kuunpoika pysyi taaempana sonnassa maatalon pihassa vahtimassa hanhia.
Niihin aikoihin Kuunpoika, joka oli kuolevainen, joutui kamppailemaan pitääkseen yllä tätä taivaallista sotajoukkoaan, eikä hän voinut olla kadehtimatta Äitinsä valtaa. "Keisarina on todella hyvä olla", hän sanoi, "mutta Punaisena Jumalattarena on varmasti paljon parempaa kun voi tehdä kaikkea mitä haluaa."
Jumalatar hymyili ja sanoi: "Tuolla on monia ihmisiä, jotka yllättyisivät kuullessaan tuon sinun suustasi. He katsovat sinua kuten itse jumalaa."
"Se on totta, kaikki kunnioittavat minua ja polvistautuvat minun eteeni, sekä tottelevat minun jokaista käskyäni. Mutta oikeasti he kaikki jumaloivat sinua, eikö vain: se ei ole mitään pelkoa tai toivoa suosion vuoksi vaan he antavat sinulle heidän oikean rakkautensa ja uskollisuutensa."
Jumalatar sanoi: "Mutta rakkaus kulkee molempia teitä, poikani: minun täytyy tavoittaa heidät ennen kun he tavoittavat minut."
"Sitä paitsi", Kuunpoika jatkoi, "sinä hallitset kiistattomasti Kolme Unta Kosmoksesta ja minä hallitsen vain murto-osaa Gloranthasta."
Jumalatar sanoi lempeästi: "No sitten, poikani: ei ole aina yhtä loistavaa olla Jumalatar."
"Mutta minä niin tahtoisin olla Punainen Jumalatar tänä päivänä kaikista päivistä ja kävellä saattueessa temppelin läpi Torangissa ja kaikki laulaisivat minulle ylistyksiä."
"No siten, tänään sinä tulet olemaan Jumalatar ja minä olen Keisari." Kun Jumalatar tahtoi niin, se oli niin.
Joten heidät kannettiin Torangin torneihin, Punainen Jumalatar (joka oli nyt Keisari) ja Punainen Keisari (joka oli nyt Jumalatar) ja Kuun kaikki jumalat, pyhimykset ja henget, pystyivät nyt näkemään kaupungin muurit näkömatkalta: mutta täällä heidän edessään oli mutainen maatalon piha ja pieni tyttö, jonka olisi pitänyt olla hoitamassa hanhiparvea. Mutta hän ei tehnyt sitä: ei, hän oli jättämässä ne ja oli tulossa hanhien luota kohti Torangia, niin onnellisena kun vain voi olla.
"Odota, tyttö", sanoi Keisari (kuka on tämän päivän Jumalatar, muistatko?): "Minne sinä olet menossa?"
"Minä olen menossa Siunattuun Torangiin, arvon rouva" hän sanoi "näkemään itse Punaisen Jumalattaren uudelleensyntymisen. Minä aion liittyä ihmisjoukkoon temppelin luona ja laulaa Eläinten Kuorossa ja ehkä minä pääsen näkemään itse Keisarin."
"Mutta kuka aikoo huolehtia hanhistasi, kun olet poissa?"
"Ah, itse Jumalatar huolehtii niistä. Ja minä olen Torangissa." Ja hän lähti.
Joten Punainen Keisari (joka oli oikeasti Jumalatar) ja kaikki Kuun jumalat, pyhimykset ja henget menivät juhlimaan Siunattuun Torangiin ja sillä aikaa Kuunpoika pysyi taaempana sonnassa maatalon pihassa vahtimassa hanhia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hitsi olipa hyvä tarina.Luin myös rivien välistä.
liian pitkää..
Että juuri ne joiden tulisi löytää rivien välistä jotain, eivät siihen pysty vaikka yrittäisivät:)