Mitähän tästäkin tulee

meidän suhteesta jossa kummatkin on tempperamenttisiä, tappelemme pienimmästäkin asioista, mies saattaa ärsyttää mun pinnani kireelle ja saatan kostoksi lyödä häntä, jonka jälkeen hän käy kimppuuni ja kostaa takaisin. Ei kuulosta terveeltä ollenkaan että hyökkäilimme niin sanallisetsi ja väkivaltaisesti toisimme kimppuun.

Alkaa olla huolestuttavaa,ainakin ulkopuolisten silmin, muuten meillä on aina kulissit pystyssä ainakin kodin ulkopuolella.

Miksi tämä suhde näin meni? mietin sitä vieläkin,olisi parempi erota, mutta meillä on yhteinen lapsi. meidän prisuhde paheni kun jouduimme talousvankeuteen,velkaneuvonnasta ei ole apua kun yhteensä on 60.000 velkaa josta käräjäoikeus muistaa sekä ulosottovirasto, kummallakin on vakiduunit, mutta minä olen nyt hoitovapaalla niin ulosotto ei karhua ainakaan nyt.

Olen miettinyt milloin tämä tilanne helpottaa elämme kädestä suuhun,laskemme budjetin todella tarkkaan, jotain sentää opimme leveän elämän jälkeen, mutta taloushuolet on tuhonnut suhteemme.

Onneksi pojalla on kaikki mitä hän tarvitsee,häneltä ei koskaan tuu puuttuu mitään,viimeisetkin rahat laitamme poikaa, pihistelemme itse sitten.

Täytyy sanoa et lapsemme saa paljon rakkautta ja huolenpitoa,ja on iloinen,leikkisä ja hän saa kun esikoinen niin kaiken ja toista meille ei ole tulossa,koska olemme tyytväisiä yhteen.

Mietin tässä miten saisimme parisuhteen kukoistamaan taas ja kunnioittaisimme toisiamme eikä tarvitsisi hyökkäillä toisiamme kohti sanallisestii eikä väkivallalla.

Mies ei suostu parisuhdeterapiaan,juu eri eroko ainoa vaihtoehto ja kun alamme keksustelemaan minä olen tämän suhteen pahin ihminen,joka tuhonnut suhteen, miehellä alkaa ilmenee narsistisuutta,huolestuttavaa, eikö totta.