Kun me puhumme syntiinlankeemuksesta, niin me huomaamme kohta ilman vaikeuksia, että tämä "legenda" tarkoittaa erästä määrättyä asiaa. Se on nimittäin vertauskuva, jossa kuvataan tuuttua tosi asiaa. Kun Lucifer eli enkeli lankesi, niin hänen "kruunustaan putosi kristallinkirkas läpikuultava jalokivi". Mikä se oli joka putosi? "Kun me ihmiset olemme kuolemattomina iankaikkisina minuuksina". Eli olemme aivan kuin enkeleitä. Mutta sitten kun ihmisminuudet raamatun mukaan luotiin, ja siten sen kautta syntyivät tänne maan päälle. Niin olihan se aivan kuiin lankeemus, koska olihan se minuuden aineeseen lankeaminen.
"Koska meillä on kuolemattomuuden siemen, onhan meidän elämämme juuri sitä varten, että saavuttaisimme kuolemattomuuden, eikö niin? Me elämme aivankuin pallomaailmassa jonka sisällä meidän minuutemme "asui" "jumalallisena olentona, enkelinä", mutta se ei ollut tietenkään vielä alussa ilmennyt maailma, jonka sisällä elämän henki liikkui, ja joka ei ollut vielä muotoihin sidottu. Ei silloin ollut mitään aikaa eikä luonnollisesti mitään nimellistä paikkaa.
Totta kai me ihmiset nyt tässä reali-maailmassa kykyinemme olemme rajoitettuja, ja emme voi kuvata sillä tavalla, kuin kaikkeus on, mutta voimme nähdä auringon ja kuun ihmeellisen loiston, ja tuon kaikkeuden sisällä asuu mnuus se (monaadi jota filosofit sanovat minäksi). Tämä inhimmillinen minuus (enkeli) lankesi aineeseen eli yhtyi muotoon, elähdytti sen muodon. Tuo "ihmeellinen aurinko-valoolento lankesi siis aineeseen, siis muotoon ja elähdytti sen! Miksi ihmisen piti syntyä aineeseen ollenkaan? kun teemme tallaisia kysymyksiä, jokainen ajatteleva ihminen joka etsii totuutta kysyy näin itseltään, mikä minä olen kun mnulla on täm fyysinen verho?
Mutta: minä/ymmärrys/järki-tajunta sanoo, että tuossa henkiminässä (monadissa) ei voi toimia vapaasti, jos sillä ei ole käyttövälinettä eli muotoa. "Se on vain pelkkä maailman kosmos ennen luomista. Se on vain aineen kaaostila. No sellainen on tavallaan myöskin ihminen, kun hän ensin syntyy tänne maan päälle. Hän ei oikeastaan ole mitään, vaikka onkin kuolematon minuus. Hän ei osaa vielä toimia, ei tietää, ei tahtoa eli ei vielä ymmärrä mitään. Kaikki mahdollisuudet hänessä ovat, mutta hän ei osaa niitä vielä käyttää.
Kuinka oikein "Goethen "Faustissa": ilmaisikaan. "Alussa oli teko". Se tarkoittaa, että kaiken takana on tekemisen halu; eli kaiken salaisuutena on oleminen. Sillä eihän tehdä voi jollei ole olemassa, ja tehdä voi ainoastaan siinä määrin, kuin mitä on. Ihminenkään ei voi tehdä sitä, mitä hän ei ole. Eli hän ei voi elää sitä mitä hän ei ole, hänen sisässään tule olla jotakin jota hän voi tehdä. Eli oleminen on hänen sisällään, ja ilmeneminen on näin ollen teko.
"Ilmenemisen takana on tottakai teon välttämättömyys, sentähden ihminenkään pelkkänä tajuntana ole kokemusta, eikä siten ole vielä paljoakaan maailmankaikkeudessa; tietysti mahdollisuuksiltaan kyllä, mutta ei olemukseltaan ole "tekijä". Ilmennyt elämä on aina toimintaa varten, eli on välttämätöntä tehdä jotain, että voi ilmetä. Eihän ilmenemistä voi olla ilman tekoa. Ei myöskään voi tehdä ilmenevää ilman fyysistä ruumista.
Jokaisen ihmisen on oltava jollakin tavalla tekijä maailmankaikkeudessa. Sitä varten on ainakin koko ilmennys olemassa, eli ilmennys on olemassa toimintaa varten. Vain toiminnassa ihminen kehittyy, ei kai, jos ihminen istuu tuolilla ja sanoo: "tahdon kehittyä hyväksi ihmiseksi", onhan se aivan selvää, ettei hänestä tule mitään, tietysti hän jotakin ajattelee, ja sillä tavalloa kehittää itseään. Mutta ennenkuin hän oli langennut aineeseen, ei hän edes osannut ajatella.
Mutta nyt kun ihminen osaa ja pystyy kehittämään ajatuksia, hän voi isttuutua tuoliin ja sanoa. En tahdo tehdä mitään pahaa, tahdon vain kehittää itseäni hyvään suuntaan. Mutta eihän se vie häntä mihinkään, sen paremmin hyvään kuin pahaankaan. Hänen täytyy tehdä jotain, jossa ilmenee hänen tekonsa. Sen tähden me olemme syntyneet persoonallisiksi olennoiksi, että me tekisimme jotain jolla ilmaisisimme olemassa olomme tarkoituksen, se on ilmenemisemme tarkoitus.
Muotomme lopulliset ratkaisijat olivat ne jumalalliset olennot, jotka antoivat meille fyysisen ruumiin muodon 1Moos.1:25-27. 1Moos.3:22.
.
"Koska meillä on kuolemattomuuden siemen, onhan meidän elämämme juuri sitä varten, että saavuttaisimme kuolemattomuuden, eikö niin? Me elämme aivankuin pallomaailmassa jonka sisällä meidän minuutemme "asui" "jumalallisena olentona, enkelinä", mutta se ei ollut tietenkään vielä alussa ilmennyt maailma, jonka sisällä elämän henki liikkui, ja joka ei ollut vielä muotoihin sidottu. Ei silloin ollut mitään aikaa eikä luonnollisesti mitään nimellistä paikkaa.
Totta kai me ihmiset nyt tässä reali-maailmassa kykyinemme olemme rajoitettuja, ja emme voi kuvata sillä tavalla, kuin kaikkeus on, mutta voimme nähdä auringon ja kuun ihmeellisen loiston, ja tuon kaikkeuden sisällä asuu mnuus se (monaadi jota filosofit sanovat minäksi). Tämä inhimmillinen minuus (enkeli) lankesi aineeseen eli yhtyi muotoon, elähdytti sen muodon. Tuo "ihmeellinen aurinko-valoolento lankesi siis aineeseen, siis muotoon ja elähdytti sen! Miksi ihmisen piti syntyä aineeseen ollenkaan? kun teemme tallaisia kysymyksiä, jokainen ajatteleva ihminen joka etsii totuutta kysyy näin itseltään, mikä minä olen kun mnulla on täm fyysinen verho?
Mutta: minä/ymmärrys/järki-tajunta sanoo, että tuossa henkiminässä (monadissa) ei voi toimia vapaasti, jos sillä ei ole käyttövälinettä eli muotoa. "Se on vain pelkkä maailman kosmos ennen luomista. Se on vain aineen kaaostila. No sellainen on tavallaan myöskin ihminen, kun hän ensin syntyy tänne maan päälle. Hän ei oikeastaan ole mitään, vaikka onkin kuolematon minuus. Hän ei osaa vielä toimia, ei tietää, ei tahtoa eli ei vielä ymmärrä mitään. Kaikki mahdollisuudet hänessä ovat, mutta hän ei osaa niitä vielä käyttää.
Kuinka oikein "Goethen "Faustissa": ilmaisikaan. "Alussa oli teko". Se tarkoittaa, että kaiken takana on tekemisen halu; eli kaiken salaisuutena on oleminen. Sillä eihän tehdä voi jollei ole olemassa, ja tehdä voi ainoastaan siinä määrin, kuin mitä on. Ihminenkään ei voi tehdä sitä, mitä hän ei ole. Eli hän ei voi elää sitä mitä hän ei ole, hänen sisässään tule olla jotakin jota hän voi tehdä. Eli oleminen on hänen sisällään, ja ilmeneminen on näin ollen teko.
"Ilmenemisen takana on tottakai teon välttämättömyys, sentähden ihminenkään pelkkänä tajuntana ole kokemusta, eikä siten ole vielä paljoakaan maailmankaikkeudessa; tietysti mahdollisuuksiltaan kyllä, mutta ei olemukseltaan ole "tekijä". Ilmennyt elämä on aina toimintaa varten, eli on välttämätöntä tehdä jotain, että voi ilmetä. Eihän ilmenemistä voi olla ilman tekoa. Ei myöskään voi tehdä ilmenevää ilman fyysistä ruumista.
Jokaisen ihmisen on oltava jollakin tavalla tekijä maailmankaikkeudessa. Sitä varten on ainakin koko ilmennys olemassa, eli ilmennys on olemassa toimintaa varten. Vain toiminnassa ihminen kehittyy, ei kai, jos ihminen istuu tuolilla ja sanoo: "tahdon kehittyä hyväksi ihmiseksi", onhan se aivan selvää, ettei hänestä tule mitään, tietysti hän jotakin ajattelee, ja sillä tavalloa kehittää itseään. Mutta ennenkuin hän oli langennut aineeseen, ei hän edes osannut ajatella.
Mutta nyt kun ihminen osaa ja pystyy kehittämään ajatuksia, hän voi isttuutua tuoliin ja sanoa. En tahdo tehdä mitään pahaa, tahdon vain kehittää itseäni hyvään suuntaan. Mutta eihän se vie häntä mihinkään, sen paremmin hyvään kuin pahaankaan. Hänen täytyy tehdä jotain, jossa ilmenee hänen tekonsa. Sen tähden me olemme syntyneet persoonallisiksi olennoiksi, että me tekisimme jotain jolla ilmaisisimme olemassa olomme tarkoituksen, se on ilmenemisemme tarkoitus.
Muotomme lopulliset ratkaisijat olivat ne jumalalliset olennot, jotka antoivat meille fyysisen ruumiin muodon 1Moos.1:25-27. 1Moos.3:22.
.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täytyy kohdata Jumala Kristuksessa jotta voi pelastaa tämän elämänsä
ja tulevan. Lankeemus tarkoittaa toista vastaan rikkomista! Jo alussa ...
Kain rikkoi Aabelia vastaan.
Ei lankeemuksen vastakohta ole itsensä kehittäminen, vaan itsekkyyden
torjuminen omistautumalla Jumalalle lähimmäistä palvelemalla auttaen.
Ja se on kaikki armoa, kaikki Jumalalle otollinen pyyteetön hyväntekeväisyys. Armosta elävä on pelastettu.
Niinhän se oli, koska tämä persoonallinen puoli oli, ja on se meidän "kaimme", se houkutteli mielemme - sydämemme, ja ajatuksemme rikkomaan omaatuntoamme vastaan. sitä tietä se on tähänasti mennyt.
mitään tekemistä adventistisen ihmiskuvan kanssa, joka löytyy Raamatusta.
maan tomu (ruumis) elämän henkäys (Jumalan puhallus) = elävä sielu/olento (ihminen)
Ei tietenkään totuudella olekkaan mitää tekemistä adventismi-opin kanssa, mikään ei siinä opissa ole totuuden mukaista, koska on pelkkä ihmisoppi, ja perustuu yksinomaan kirjaimelliseen materialistiseen ihmisoppiin.