Olen viime viikkoina vain muutaman kerran pistäytynyt täällä huvittamassa itseäni sillä, miten Oiva Härkönen ja muut muutamat harvat jotenkin vakavasti otettavat kepulaiset ovat koettaneet kiemurrella itsensä mukaan Matti Vanhasen ja muiden nokkamiestensä uusille linjoille ja pyrkiessään selittämään, että linja ei ole mitenkään muuttunutkaan. Samaa hupia on tarjonnut Vanhasen ja kumppanien tekemisten selittely parhain päin Suomen pankin pääjohtajan nimitysasiassa. Huippua lukuisten surkuhupaisten selitysten joukossa edustanee Oiva Härkösen väite, että Vanhanen asetti näin ansan presidentti Haloselle, joka sitten ”meni retkuun”. Mitäpähän Vanhanen itse ajattelisi siitä, että hänen kannattajillaan on noin halpamaisia näkemyksiä hänestä? No, perikepulaista näkemystä politiikan luonteesta ne vain kuvastavat.
En ole kai kohta kuukauteen yhtään puheenvuoroa käyttänyt. Tätä menoa katsellessani olen vilpittömästi ihmetellen kysynyt itseltäni: miksi minä yleensäkään olen täällä viipyillyt. Mikä on ollut tarkoitukseni? Olenko yrittänyt käännyttää toisin ajattelevia kannalleni? Kieltämättä minulla on hieman pyrkimystä ”tuoda valoa pimeyteen”, ihan taustastanikin johtuen. Mutta heitänpä nyt pallon yhteisesti meille kaikille. Oletteko te täällä surffailevat, niin kepulaiset kuin muutkin, ajatelleet surffailunne tarkoitusta? Pyrimmekö me tällä johonkin? Tuottaako mahdollinen pyrkimyksemme tulosta? Vai onko tämä vain viihdettä? Onko se hyvää viihdettä?
Turhauttavaa puuhaa tämä ainakin olisi, jos tällä pyrkisi kääntämään toisin ajattelevan päätä omalle kannalle. Me muut esitämme teille, kepulaiset, omia näkemyksiämme perustellen niitä tosiasioilla ja pyrimme osoittamaan teidän käsityksenne vääriksi. Onnistummeko tässä? Jonkun saamme kyllä terhakoitumaan vastaväittäjäksemme, mutta emme perääntymään asemistaan. Jos ja kun hän huomaa olevansa väärässä, hänen loukattu ylpeytensä ei salli sen myöntämistä, vaan hän jumittuu asemiinsa entistä lujemmin. Se, joka ei pysty esittämään vastaväitteitä, hermostuu pahanpäiväisesti ja alkaa heittää herjaa. Näitä on enemmistö joukostanne.
Siis asiatiedoilla ei teidän kepulaisten kanssa kannata yrittää keskustella. Teillä on ihan omat totuutenne, jotka ovat varsin vastakohtaisia muiden totuuksille. Ja jos te tunnistattekin oikean totuuden totuudeksi, ette te sitä myönnä. Ja monella teistä on vain luuloja ja niihin perustuvia asenteita ja suurempi halu kuin kyky tuoda niitä julki. Ei kukaan asioita ymmärtävä halua ryhtyä ”keskustelemaan” tuollaisten kanssa. Mutta jos yritämme suhtautua teihin huumorilla, pidätte sitä pilkkana. Kuumenette niin, että viimeinenkin järjen hiven esittämästänne katoaa.
Parantuakseen kepulaisuudesta ihmisellä pitää olla halua ja pyrkimystä tietoon ja totuuteen. Hänellä pitää olla kylmä pää, lämmin sydän ja avara mieli. Pitää pystyä näkemään ja ajattelemaan ja pitää olla myös kykyä empatiaan. Näitä ominaisuuksia ei kunnon kepulaisella ole. Jos me muut haluaisimme todella kääntää teidän päänne, kepulaiset, meidän tulisi tulla samalle tasolle kanssanne. Mutta se on vaikeaa edistyksellisen ja yhteisöllisen näkemyksen sekä demokratian arvostuksen omaksuneelle demarille tai kenelle tahansa valistuneelle ihmiselle. Meille politiikka on periaatteisiin ja asioihin sitoutunutta toimintaa. Teille, kepulaiset se on vain ”seuraa johtajaa”-leikkiä. Jos meidän johtajamme kääntäisivät kelkkaansa, emme me tulisi mukana siten kuin te kepulaiset olette tehneet niin pitkässä juoksussa kuin viime aikoinakin. Emmekä varmasti yrittäisi selitellä johtajiemme tekoja toisiksi, aikaisemmin vaahdottuun paremmin sopiviksi, kuten teette koko ajan näilläkin saiteilla. Tuollaisessa ”moraalisessa joustavuudessa” me emme pärjää ollenkaan teille, kepulaiset. Emmekä myöskään loanheitossa, eikä sekään taida olla meille häpeäksi.
Tunnustettava on, että meillä ei ole keinoja teidän päänne kääntämiseksi, kepulaiset. Se tosiasia meidän on hyväksyttävä. Miksipä siis yrittää turhaan. Yhtä selvää tietenkin on, että te, kepulaiset, ette saa demaria tai muutakaan ei-kepulaista valistunutta ihmistä kannallenne. Kepulaiseksi tulomme estää kriittinen ajattelukykymme, mikä osoittaa kepulaisuuden parhaimmillaankin yhteiskunnallisesti taantumukselliseksi liikkeeksi. Kepun viimeaikaisetkaan ”aikaansaannokset” eivät houkuta siihen suuntaan. Tämähän näkyy jo mielipidemittauksissakin. Ja siihen joukkoon, mitä te täällä enemmistönä olevat kepulaisiksi ilmoittautuvat edustatte, haluamme kaikkein vähiten samastua. Sen estää terve itsekunnioituksemme. Ja ettehän te toki yritäkään meitä käännyttää, kun ymmärrätte, että olemme liian fiksuja sumutettaviksenne. Päinvastoin – teette parhaanne torjuaksenne meitä, missä kyllä hukkaatte ruutianne turhaan, emme me suurin surminkaan haluaisi tulla joukkoonne.
Minä olen ollut jo melko kauan poissa näiltä saiteilta. Poistuisinkohan nyt lopullisesti? Mieleeni tulee virrenpätkä ”sen että täältä erkanen, mä katson voitokseni”. Mutta älkää, kepulaiset, vielä ruvetko veisaamaan ”ah autuas, hän lähti varhain”, sillä saatan minä palata, jos uskoni teihin, kepulaiset, hieman kohenee tai näen muuten minua täällä välttämättä tarvittavan. Taikka kun taas kaipaan kehnoa viihdettä – sillä sellaistahan tämä eniten on. Hengellisellä linjalla pysyäkseni minun lienee sittenkin viisainta sanoa: ”jälleennäkemisen ihanassa toivossa!”
K.K.Korhonen
En ole kai kohta kuukauteen yhtään puheenvuoroa käyttänyt. Tätä menoa katsellessani olen vilpittömästi ihmetellen kysynyt itseltäni: miksi minä yleensäkään olen täällä viipyillyt. Mikä on ollut tarkoitukseni? Olenko yrittänyt käännyttää toisin ajattelevia kannalleni? Kieltämättä minulla on hieman pyrkimystä ”tuoda valoa pimeyteen”, ihan taustastanikin johtuen. Mutta heitänpä nyt pallon yhteisesti meille kaikille. Oletteko te täällä surffailevat, niin kepulaiset kuin muutkin, ajatelleet surffailunne tarkoitusta? Pyrimmekö me tällä johonkin? Tuottaako mahdollinen pyrkimyksemme tulosta? Vai onko tämä vain viihdettä? Onko se hyvää viihdettä?
Turhauttavaa puuhaa tämä ainakin olisi, jos tällä pyrkisi kääntämään toisin ajattelevan päätä omalle kannalle. Me muut esitämme teille, kepulaiset, omia näkemyksiämme perustellen niitä tosiasioilla ja pyrimme osoittamaan teidän käsityksenne vääriksi. Onnistummeko tässä? Jonkun saamme kyllä terhakoitumaan vastaväittäjäksemme, mutta emme perääntymään asemistaan. Jos ja kun hän huomaa olevansa väärässä, hänen loukattu ylpeytensä ei salli sen myöntämistä, vaan hän jumittuu asemiinsa entistä lujemmin. Se, joka ei pysty esittämään vastaväitteitä, hermostuu pahanpäiväisesti ja alkaa heittää herjaa. Näitä on enemmistö joukostanne.
Siis asiatiedoilla ei teidän kepulaisten kanssa kannata yrittää keskustella. Teillä on ihan omat totuutenne, jotka ovat varsin vastakohtaisia muiden totuuksille. Ja jos te tunnistattekin oikean totuuden totuudeksi, ette te sitä myönnä. Ja monella teistä on vain luuloja ja niihin perustuvia asenteita ja suurempi halu kuin kyky tuoda niitä julki. Ei kukaan asioita ymmärtävä halua ryhtyä ”keskustelemaan” tuollaisten kanssa. Mutta jos yritämme suhtautua teihin huumorilla, pidätte sitä pilkkana. Kuumenette niin, että viimeinenkin järjen hiven esittämästänne katoaa.
Parantuakseen kepulaisuudesta ihmisellä pitää olla halua ja pyrkimystä tietoon ja totuuteen. Hänellä pitää olla kylmä pää, lämmin sydän ja avara mieli. Pitää pystyä näkemään ja ajattelemaan ja pitää olla myös kykyä empatiaan. Näitä ominaisuuksia ei kunnon kepulaisella ole. Jos me muut haluaisimme todella kääntää teidän päänne, kepulaiset, meidän tulisi tulla samalle tasolle kanssanne. Mutta se on vaikeaa edistyksellisen ja yhteisöllisen näkemyksen sekä demokratian arvostuksen omaksuneelle demarille tai kenelle tahansa valistuneelle ihmiselle. Meille politiikka on periaatteisiin ja asioihin sitoutunutta toimintaa. Teille, kepulaiset se on vain ”seuraa johtajaa”-leikkiä. Jos meidän johtajamme kääntäisivät kelkkaansa, emme me tulisi mukana siten kuin te kepulaiset olette tehneet niin pitkässä juoksussa kuin viime aikoinakin. Emmekä varmasti yrittäisi selitellä johtajiemme tekoja toisiksi, aikaisemmin vaahdottuun paremmin sopiviksi, kuten teette koko ajan näilläkin saiteilla. Tuollaisessa ”moraalisessa joustavuudessa” me emme pärjää ollenkaan teille, kepulaiset. Emmekä myöskään loanheitossa, eikä sekään taida olla meille häpeäksi.
Tunnustettava on, että meillä ei ole keinoja teidän päänne kääntämiseksi, kepulaiset. Se tosiasia meidän on hyväksyttävä. Miksipä siis yrittää turhaan. Yhtä selvää tietenkin on, että te, kepulaiset, ette saa demaria tai muutakaan ei-kepulaista valistunutta ihmistä kannallenne. Kepulaiseksi tulomme estää kriittinen ajattelukykymme, mikä osoittaa kepulaisuuden parhaimmillaankin yhteiskunnallisesti taantumukselliseksi liikkeeksi. Kepun viimeaikaisetkaan ”aikaansaannokset” eivät houkuta siihen suuntaan. Tämähän näkyy jo mielipidemittauksissakin. Ja siihen joukkoon, mitä te täällä enemmistönä olevat kepulaisiksi ilmoittautuvat edustatte, haluamme kaikkein vähiten samastua. Sen estää terve itsekunnioituksemme. Ja ettehän te toki yritäkään meitä käännyttää, kun ymmärrätte, että olemme liian fiksuja sumutettaviksenne. Päinvastoin – teette parhaanne torjuaksenne meitä, missä kyllä hukkaatte ruutianne turhaan, emme me suurin surminkaan haluaisi tulla joukkoonne.
Minä olen ollut jo melko kauan poissa näiltä saiteilta. Poistuisinkohan nyt lopullisesti? Mieleeni tulee virrenpätkä ”sen että täältä erkanen, mä katson voitokseni”. Mutta älkää, kepulaiset, vielä ruvetko veisaamaan ”ah autuas, hän lähti varhain”, sillä saatan minä palata, jos uskoni teihin, kepulaiset, hieman kohenee tai näen muuten minua täällä välttämättä tarvittavan. Taikka kun taas kaipaan kehnoa viihdettä – sillä sellaistahan tämä eniten on. Hengellisellä linjalla pysyäkseni minun lienee sittenkin viisainta sanoa: ”jälleennäkemisen ihanassa toivossa!”
K.K.Korhonen
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaan katoa mihinkään. On erittäin hauskaa lukea sivistyneen henkilön asiallisia vastauksia näihin tämän saitin "mikkojen ja oivien" kieroiluihin.
Aprikoit, onko tämä viihdettä. Se on todellista viihdettä meille useimmille katsoa ja lukea, kuinka toiset repivät mitä ihmeellisimpiä väitteitä ilmaan ja sitten niitä totena puolustelevat, kunnes tulee joku kaltaisesi, joka asiallisuudellaan heidät teilaavat.
No, heillähän on aina mahdollisuus aloitta uusi keskustelu ja jatkaa uuden otsikon alla samaa laulua.
Älä häivy, päinvastoin, lisää höyryä noiden höyrypäisten myllyihin. TÄMÄ ON HAUSKAA.
Aika osuvan analyysin kirjoitit. Ei siihen juuri ole lisättävää eikä pois otettavaa, mutta vastauksena otsikkosi kysymykseen seuraavaa:
Oma motiivini vierailla poliittisilla keskustelupalstoilla on ajankulu. Minulle, etätyön tekijälle, tämä korvaa firman kahvihuoneen. Erityisen mukavaa ajankulu on silloin harvoin, kun palstalta löytää sellaisen asiallisen kirjoittajan, joka on halukas vaihtamaan mielipiteitä asioista.
Mukavammaksi ajankulu muuttuu, jos emme ole asiasta aivan samaa mieltä, vaan otamme huomioon toinen toistemme perustelut ja puysymme koko ajan asiassa, toistemme kirjoitusten sisällöt huomioon ottaen.
Ikävä kyllä näitä keskustelijoita löytää poliittisilta saiteilta hyvin harvoin. Suurin osa muista kirjoittajista on juuri sellaisia kuin kuvailit, omaan uskoonsa jämähtäneitä, jotka alkavat leimata toista kirjoittajaa ja luetella hänelle omasta päästään keksimiä, mielikuvituksellisia motiiveja, kuten kepukauna tai Lipposen pulustelu.
Kyllä aika heidänkin kanssaan kuluu, mutta ei se kinaaminen suurta iloa tuota, jos itse yrittää eritellä tosiasioita, tuoda esiin mielipiteitään asioiden syistä ja seurauksista ja saa vastaansa pelkkää nimittelyä ilman, että tuo toinen näyttäisi edes lukeneen saati ottamneen huomioon, mitä edellisessä viestissä luki.
Ilmeisesti poliittiset keskustelusivut vetävät puoleensa pääasiassa hyvin yksioikoisia tyyppejä. Analyyttisesti ajankohtaisia tapahtumia erittelevät ovat aika harvinaisia, kun pääosa kirjoittelijoista on ottanut tehtäväkseen milloin minkin tunnetun poliitikon tai puolueen parjaamisen ilman sen kummempia asiaperusteluja. mitä omasta mielikuvitksesta löytyy.
Korhoselta meni koko kevät kun väsäsi valhekirjoitelman keskustasta. Aivan turha on kirjoituksesi.
Ymmärrämme , että koira älähtää kun kalikka kalahtaa.
Sinua harmittaa kun Penttilän arvostelu pani Halosen alamäen liikkeelle.
Demarien proffa Antero Jyränki todisti myös Halosen huonon ulkopolitiikan hoidon. Samoin Ville Itälä on kummastellut yleensäkin presitentin käyttäytymistä. No sinua otti pattiin ja kun et muuta keksinyt rupesit viattomia keskustalaisia haukkumaan.
Parempi sinulle olisi ollut kun olisit soittanut kirkon auttavaan puhelimeen tai mennyt käymään päivystävällä lääkärillä.
Keskustan kannatukseen kirjoituksesi vaikuttaa vain positiivisesti. Tämänpäivän ihmiset eroittaa demareiden kieroilut ja äänestää keskustaa. No tämä sikseen.
Sinulle Korhonen sanon hyvän asian. Keskusta on paras. Usko pois.
Otsikossa kaikki.
Etpä olisi parempaa todistusta voinut pöytään latoa kuin edellisen kirjoituksesi, joka aivan sataprosenttisesti osoittaa, miten keskustalaisuus estää asioista puhumisen, kun on niin kovin kiire rynnätä väittämään henkilökohtaisuuksia muista kirjoittajista.
Luepa oma tekstisi uudelleen, niin huomaat miten suunnaton typerys itse asiassa oletkaan.
löytyy noita Lohikäärmeen kaltaisia loistavia kirjoittajia. He eivät ikinä hauku muita ja "antavat kaikkien kukkien kukkia". He, jos kukaan, todistavat keskustalaisen laajasydämisyyden ja oikeassaolon. Me muut emme voi kuin kateellisina sivusta katsellen odottaa lohikäärmetyyppistä asiapohjaista kannanottoa.
Voi miksei meidän puolueella ole vastaavia sanantaitajia????
Käännä se kateutesi todella positiiviseksi voimavaraksi. Viihdy täällä, anna aikaa, ota opiksesi ja käytä sitä sitten omaksi ja puolueenne parhaaksi.
Mutta varo kateuden kaapuun pukeutunutta katkeruutta, kaunaa, itsesääliä ja typeryyttä. Se ei kanna kovin pitkälle, vaikka antaisi sinulle hetkellistä tyydytystä.
Mukavaa jatkoa sinulle. Minunkin mielestäni Lohikäärmeen kirjoitus oli upea.
>Minunkin mielestäni Lohikäärmeen kirjoitus oli upea.<
Sinä olet tuossa varmaan tosissasi. Matin kaveri harjoitti hirtehishuumoria. Siinä se pieni ero kepulaisen ja ei-kepulaisen välillä. Eläköön se pieni ero!
Huippua lukuisten surkuhupaisten selitysten joukossa edustanee Oiva Härkösen väite, että Vanhanen asetti näin ansan presidentti Haloselle, joka sitten ”meni retkuun”. Mitäpähän Vanhanen itse ajattelisi siitä, että hänen kannattajillaan on noin halpamaisia näkemyksiä hänestä? No, perikepulaista näkemystä politiikan luonteesta ne vain kuvastavat.
- Oiva Härkönen ei ole ilmeisesti vielä havainnut, ettei Matti Vanhanen niin kuin ei Olli Rehnkään ole keskustalaisia, vaan liberaaleja. Näin ollen hän kuvitellee, että politiikan menetelmät olisivat samoja kuin maalaisliitolla kylissään.
Mutta heitänpä nyt pallon yhteisesti meille kaikille. Oletteko te täällä surffailevat, niin kepulaiset kuin muutkin, ajatelleet surffailunne tarkoitusta? Pyrimmekö me tällä johonkin? Tuottaako mahdollinen pyrkimyksemme tulosta? Vai onko tämä vain viihdettä? Onko se hyvää viihdettä?
- Tämä on hyvää asiaviihdettä. Paljon parempaa kuin Uutisvuoto tai monet Yleisradionkaan ohjelmat.
Ei kukaan asioita ymmärtävä halua ryhtyä ”keskustelemaan” tuollaisten kanssa. Mutta jos yritämme suhtautua teihin huumorilla, pidätte sitä pilkkana. Kuumenette niin, että viimeinenkin järjen hiven esittämästänne katoaa.
- Keskustalaiset eivät siis kuulu ihmiskuntaan.
Parantuakseen kepulaisuudesta ihmisellä pitää olla halua ja pyrkimystä tietoon ja totuuteen.
- Entä jos asianomaiset eivät halua parantua?
Hänellä pitää olla kylmä pää, lämmin sydän ja avara mieli. Pitää pystyä näkemään ja ajattelemaan ja pitää olla myös kykyä empatiaan. Näitä ominaisuuksia ei kunnon kepulaisella ole. Jos me muut haluaisimme todella kääntää teidän päänne, kepulaiset, meidän tulisi tulla samalle tasolle kanssanne.
- Mihin eliiteistä itse kuulut?
Meille politiikka on periaatteisiin ja asioihin sitoutunutta toimintaa. Teille, kepulaiset se on vain ”seuraa johtajaa”-leikkiä. Jos meidän johtajamme kääntäisivät kelkkaansa, emme me tulisi mukana siten kuin te kepulaiset olette tehneet niin pitkässä juoksussa kuin viime aikoinakin.
- Kumpaa seuraisit? Ville Itälää vai Paavo Lipposta? Mikseivät Tuomioja tai Halonen seuraa SDPnsä puheenjohtajaa?
Emmekä varmasti yrittäisi selitellä johtajiemme tekoja toisiksi, aikaisemmin vaahdottuun paremmin sopiviksi, kuten teette koko ajan näilläkin saiteilla.
- Eero Heinäluomakin keksi selityksen kahdesta koalitiosta pelastaakseen Lipposen kiipelistä. Tällekään ei ollut mitään perustaa reaalimaailmassa.
Tuollaisessa ”moraalisessa joustavuudessa” me emme pärjää ollenkaan teille, kepulaiset. Emmekä myöskään loanheitossa, eikä sekään taida olla meille häpeäksi.
aikanaan täsmällisesti miten tuo selitys "kahdesta koalitiosta" suomalaisessa keskustelussa syntyi ja levisi (muualla maailmassahan tätä käsitekikkailua ei ole harrastettu, se on ihan ikiomaa tuotettamme), mutta oletko tuosta varma, että se lähti liikkeelle nimenomaan Heinäluomalta? Jäljethän peittyvät tällaisissa tapauksissa hyvin nopeasti, ja erilaisten sloganien ja selitysjargonien alkuperää on ilman perusteellista penkomista vaikeaa mennä sanomaan.
Kiitos asiallisuuteen pyrkivästä vastauksestasi.
> Oiva Härkönen ei ole ilmeisesti vielä havainnut, ettei Matti Vanhanen niin kuin ei Olli Rehnkään ole keskustalaisia, vaan liberaaleja. Näin ollen hän kuvitellee, että politiikan menetelmät olisivat samoja kuin maalaisliitolla kylissään.<
Näin se todella taitaa olla. Hyvä niin.
> Tämä on hyvää asiaviihdettä. Paljon parempaa kuin Uutisvuoto tai monet Yleisradionkaan ohjelmat. <
Näin minäkin jonkin aikaa ajattelin, mutta ehkäpä pyrin olemaan liiankin asiallinen ja sain vastaani sellaista, mikä sai minut toisiin aatoksiin.
> Keskustalaiset eivät siis kuulu ihmiskuntaan.<
Ei minun puheistani voi tuollaiseen päätyä. Usein olen päinvastoin korostanut, että en pidä kaikkia keskustalaisia sellaisina, kuin monet täällä esiintyvät rääväsuut ovat. Heidän kanssansa on turha yrittää keskustella, sillä "tangoon tarvitaan kaksi".
> Entä jos asianomaiset eivät halua parantua?<
Niin juuri pelkään olevan! (Huomaa, että puhuin jotakin myös huumorista).
> Mihin eliiteistä itse kuulut?<
En kuulu mihinkään eliittiin. Olen vain tavallinen ajatteleva kansalainen. Ajattelulleni antaa eväitä melko pitkä ja monipuolinenkin elämänkokemukseni. Sen perusteella katson sanomisieni takana olevan enemmän tietoa kuin luuloja.
> Kumpaa seuraisit? Ville Itälää vai Paavo Lipposta? Mikseivät Tuomioja tai Halonen seuraa SDPnsä puheenjohtajaa? <
Seuraisin sitä Paavo Lipposta, mikä hän on ollut viime vuodet ja on edelleen. Mutta jos hän kääntäisi kelkkansa oleellisesti pois nykykurssistaan, etsisin uuden seurattavan, joka ei olisi ainakaan Tuomioja ja tuskin Halonenkaan (heistä olen paljolti samaa mieltä Risto Penttilän kanssa). Itälää lienee turha enää minun enempää kuin muidenkaan seurata, mutta uskon, että niin kokoomuksen kuin demarienkin johdosta aina löytyy joku oikeaa tietä edellä kulkeva soihdunkantaja, jota kannattaa seurata, mutta kriittisyys tulee silloinkin säilyttää ja tarvittaessa pitää voida ohjata soihdunkantajaakin oikealle tielle, jos hän siltä pyrkii poikkemaan.
K.K.Korhonen odottaa apuaan vanhuuden vaivoihinsa. Voisi sitä kutsua sielun hädäksi, jos tällainen hengellinen termi sallitaan. Olen nimittäin paljon myös ihmetellyt, miksi te, jotka yritätte kaikin tavoin häväistä keskustaa, sen ihmisiä - tänne suollatte noita juttujanne?
En ole tullut muuhun johtopäätökseen kuin, että teidänlaisenne k.k. ym. kirjoittelijat eivät sittenkään ole löytäneet kotiaan sosialistien heille lupaamasta onnelasta. Alati muuttuvassa ja nopeasti sellaisessa -maailmassa ei päde enää nuo aivopestyt ja luutuneet käsitykset elämän menosta, sen kulusta ja politiikasta.
Kuin hukkuva tarttuen oljenkorteen, nämä sossudemarit ylläpitävät jonkunlaista utopiaa maailman yhtälöstä, jossa kaikki voisi olla niin kuin ne omassa utopiassaan kuvittelivat olevan.
Avarana ja ihmisystävällisenä, demokraattisena ja suvaitsevana liikkeenä keskustan keskustelupalsta on antanut jonkinlaisen terapeuttisen mekanismin puhdistautumiseen. Kilpailunhalu ja viettien temmellyskenttä saa aikaan kuitenkin aika ajoin pysähtymistä ja uudelleen arviointia. Kuitenkin palataan samoihin juoksuhautoihin yhä uudelleen, kun ei kertakaikkiaan voi tunnustaa, että tarvitsisi ihan oikeasti ulkopuolista ammattiapua vaikkapa vain rehellisen keskustelun muodossa.
Työväenliike tarjosi aiemmin tekemistä, henkistävää harrastusta ja vapaa-ajalle kehittävää toimintaa. Mutta kun henki (=spirit) on kadonnut, sitä täytyy jostain käydä ammentamassa. Siksi keskusta tarjoaa apuaan myös eksyneille vaeltajille keskustelupalstoillaan tarjoten näin vähän ensiapua arpeutumattomiin haavoihin, jotka maailman melskeessä jäi.
Keskusta on avoin kaikille. Koskaan se ei sulje ketään pois eikä torju vilpitöntä etsijää. Meillä on katto korkealla ja seinät lavealla kaikille.
Keskusta käy puolueena myös avointa itsetutkistelua omassa piirissään ja on valmiina alati muuttuvan maailman haasteiden edessä.
Siksi minunkin valintani on dynaami ja ihmisläheinen sekä keskusteluun valmis kansanliike, joka puolueena hoitaa suomalaisten asioita.
Kirjoituksesi alkuosa on sellaista tämän saitin kepulaisille tyypillistä puppua, mikä ei asiallista kommentointia ansaitse. Kirjoituksesi moitteeton kieliasu on jyrkässä ristiriidassa sen sisällön kanssa. Kummallakohan meistä onkaan päässämme ja sielussamme sitä, mitä yrität minulle tarjota?
Paria asiaa hieman kommentoin:
>>Keskusta käy puolueena myös avointa itsetutkistelua omassa piirissään ja on valmiina alati muuttuvan maailman haasteiden edessä.> dynaami ja ihmisläheinen sekä keskusteluun valmis kansanliike, joka puolueena hoitaa suomalaisten asioita.
Keskustan tai keskustapuoluelaisten ikioma keskustelusivu.
"Keskusta
Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta."
Tämän saitin nimenomainen tarkoitus on keskustella noista saitille määrätyistä asioista.
Siksipä ihmettelen kovasti, kun tämän keskusta-sivuston emiten keskusteltu henkilö on Lipponen tai Halonen, jotka kumpikaan eivät ole keskustan jäseniä eivätkä harjoita keskustan politiikkaakaan.
Surffailemme täällä antamassa kritiikkiä harjoittamallenne haukkumis- ja ivailukirjoituksille. Lisäksi olemme valmiita käyttämään niitä samoja termejä ja "laatusanoja" teistä haukkukirjoittajista, mitä itse käytätte.
Samalla mitalla, samalla mitalla.
SDP:n leirissä ikävä kyllä; on vallitsevana käytäntönä juupas-eipäs -kulttuuri. Ja teillähän(demareilla)ei oikein ole siihen(keskusteluun) mitään muuta annettavaa kuin tuo auktoriteettiuskoon perustuva hyvin henkilöön/henkilöihinkäypä keskustelukulttuuri päivän politiikasta ja sen ilmiöistä.
Keskusta tarjoaa teille liikkumavaraa ja olemme ylpeitä, että saamme käyttöömme joskus (harvoin)kannanottoja, joita voimme käyttää itsetutkistelussamme.
Teitä siis tarvitaan, että voimme peilata omia käsityksiämme suhteessa muihin...
En minä ainakaan sinun kirjoituksissasi löydä mitään joka jotenkin irtoaisi yleiseen käyttöön - rakastat kaiketi oman äänesi kuuntelemista, ja ehkä sen kaiku tällaisella keskusteluestradilla on sitten mukamas muhkeampi kuin kotona oman peilin edessä?
Juttusi ovat niin itseesi käpertyneitä, että kumma kun ne kuitenkin keräävät jonkinlaisen pilli&pullaporukan kannattajikseen. Ehkä viestisi ovat sillä lailla epämääräisiä, että muut ajatuksissaan sekoilevat ja omnipotenssin harhoja itsessään elättävät pässinpäät saavat sinulta henkistä ravintoa?
>>En minä ainakaan sinun kirjoituksissasi löydä mitään joka jotenkin irtoaisi yleiseen käyttöön> ajatuksissaan sekoilevat ja omnipotenssin harhoja itsessään elättävät pässinpäät saavat sinulta henkistä ravintoa?> Juttusi ovat niin itseesi käpertyneitä, että kumma kun ne kuitenkin keräävät jonkinlaisen pilli&pullaporukan kannattajikseen
älykäs, tarkka ja neuvotteluihinsa hyvin valmistautunut, silloin Paavo Lipposemme on ollut täysi limppu, kun on antanut tällaiselle miehelle sen vaikutelman, että Suomen hallitus liittyy hänen sotakoalitioonsa.
Persson sentään kritisoi Bushia suoraan naamasta naamaan, myös tämän Irak-politiikasta. Huomion kiinnittäminen siviiliuhreihin välitti samaa sanomaa, jota YK:n Kofi Annasn puheessaan. SAen sijaan oma Paavo Lipposemme ei kritisoinut Bushia mistään, ei mistään. Päin vastoin: jopa julkisesti Valkoisen talon pihanurmella kiitteli Bushia tämän omaksumasta johtajhuudesta ja typerästi nauraa hörhöttäen esitti, että "Suomen kansa tukee politiikkaanne".
Tällaista hölmöyttä ja rapamoraalista arviointia, oman maan kansalaisten myymistä kukaan päättäjä ei saisi tehdä.
Aivan...
Persson, ylioppilaspohjalta osaa seistä omissa saappaissaan, vaikkakin kärsii sairaudesta nimeltä punainen asennevamma.
Persson on sisäistänyt, mitä pääministerinä olevan henkilön on tehtävä..hoidettava, siis ihan oikeasti hoidettava sitä yhteiskunnallista tehtävää, johon hänet on valittu..
Bushin ja USA suhteen Persson on toiminut matalalla profiililla, kertonyt asiat mistä on yhtä mieltä ja myöskin sanonut ääneen ne asiat, mistä ei voi olla samaa mieltä.
Tässä suhteessa Persson eroaa Lipposesta, joka nuolee vaikka Valkoisen talon isännän kengät ja vahtikoiran pallit, jos se auttaa Lipposta urakehityksessä - ilman kritiikkiä ja minkäänlaista itsehillintää...
Ehkäpä siksi Persson katsoi, että parempi laittaa virkamies hoitamaan niitä Euroopan Puheenjohtajan tehtäviä, kuin aatteellisesti syvästi asennevammautunut Lipponen, jonka suurin mielenkiinto kohdistuu naisten vainoamiseen ja itkettämiseen..ja elämättömästä elämästä....
No, koskaanhan ei ole liian myöhäistä alkaa valmistautumaan, jokainen päivä on lopppuelämän ensimmäinen...
Lipponen
bye bye baby, baby goodbye,
aikaansai, itkut kai..