Rasse palaverissa

Pukumies Rassu kesken palaverin ja kokouksen peilaili itseään pienestä taskupeilistä ja keksi että hän on hieman eri värinen kuin muut suomalaiset. Hänellä oli Avo mutta lapsia heillä ei ollut muita kuin Avolla oleva yksi molla-maija. Niinpä pukumies ilmoitti kokouksen osaltaan päättyneeksi, hänelle tuli tärkeämpää tehtävää, ihmisoikeuskysymykset.
Olihan hän saanut maanmiehiltään hyviä vinkkejä asioihin.

Paineli Pukumies paikalliselle Spockmannille leluosastolle kyselemään josko heillä olisi afrikkalaisia nukkeja? Ei ollut koska se oli "rasismia" tiesi kertoa myyjä, mutta lupasi katsoa takavarastosta ja sieltä löytyikin yksi rääpäleen näköinen nukke, jota myyjä peilasi Pukumiehen poskea vasten ja sirkutti, että värikin on niin yksi yhteen, että kääräistäänkö ruskeaan vai lahjapaperiin.
Kiikutti Pukumies nuken kotiinsa, avasi puketin ja esitteli Avolleen joka kuohuviinihiprakassa likinäköisenä ja värisokeana tirskahti, minkä punapersepaviaanin Pukumies oli kiikuttanut kotiin?

Kertoi Pukumies vakavana, että nyt heidän oli aika alkaa lapsen hankintaan, oikean lapsen, johon Avo ilomielin kiekaisi joko olisi panemisen aika? Ei ollut. Pukumiehellä oli muuta visiota savannin näköönsä:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Maahanmuuttovirasto ruuhkautunut somalialaisten kasvattilapsihakemuksista /1135259707578

Nopeasti väsäämään hakemuksia ja kun lieviä diplo-matti suhteitakin oli, saapui vauva afrikasta melko pikaisesti kuriiripostina. Nyt Avokin ilahtui. Heillä oli aito tummahipiäinen vauva ja hän riensi sitä kailottamaan pitkin pihoja ja mantuja, kuinka heidänkin perheessä harrastettiin kotouttamista, ei enää tylsää panemista. Kysäisipä siinä naapuri, mistäpä avo tiesi, että vauva oli varmasti Rassun sukua?

- Väristä, eksä nää, väristä, vastasi Avo.