Osaatteko edes hävetä!

Suomalaiset eivät olleet edes hereillä missään kielilakiasiassa. Meillähän on tapana, että kieliasiat eivät kuulu kansan enemmistölle eikä edes maahanmuuttajille vaan yhdelle ainoalle ryhmälle.

Meillä on vain yksi ryhmä, yksi puolue, jonka kaikki intressit ja koko koneisto pyörivät kielilakien ympärillä. Yhden vähemmistön henkinen ilmapiiri ja asenne Suomen kielitilanteeseen värittyy tämän puolueen virallisen linjan kautta. Periaate on, että pieni vähemmistökieli on keskeinen peruskivi ja tukipylväs koko maan kulttuurin ja demokratian historiassa, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Muissa puolueissa on kussakin oma kielivähemmistönsä, joka on omaksunut edellisen ilmapiirin ja periaatteen. He pystyvät omissa puolueissaan monopolisoimaan kielikysymykset. Erilaisissa politiikan verkostoissa he ovat keskeisiä toimijoita ja heidän taustallaan kieliryhmän vauraan menneisyyden synnyttämät säätiöt keskeisiä rahoittajia.

Heillä on loppumaton into kielilakien muotoiluun, tarkkailuun ja kiristämiseen. Muilla puolueilla, poliitikoilla on muitakin intressejä - itse asiassa pääosin muita intressejä. Tässä tilanteessa puolueiden sisälle on muodostunut työnjako, jossa kielikysymystä käsitteleviin työryhmiin laitetaan ne omat kielivähemmistön edustajat. Vastineeksi saadaan työrauha muissa asioissa ja poliittista tukea kulloinkin vireillä oleville muille hankkeille.

Lopputulos on, että koko kielikysymys on monopolisoitu. Siihen eivät saa koskea suomenkieliset eivätkä maahanmuuttajat, eivät saamelaiset tai muuta vähemmistöt. Kielikysymys on ainoastaan kysymys Suomen historiasta tutun kielivähemmistön oikeuksista, jotka muuttuvat kaikkien muiden velvollisuuksiksi tavalla, jota ei muissa maissa ole.

Kukaan ei jaksa kuunnella olevansa rasisti, ruotsinsyöjä, kulttuurintuhoaja, sivistymätön, juntti, epäisänmaallinen... Kielikeskustelua on vähemmistön taholta käyty vain leimaamalla. Yhtään argumenttia ei kieliryhmän päälehtien keskusteluissa ole, sen sijaan haukkuja haukun perään.

Tilanne on outo ja aukeaa vain sillä, että kielikysymyksestä tehdään taas kaikkien asia. Jokainen saa ottaa kantaa oman ryhmänsä puolesta pelkäämättä leimaamista, häirintää, solvauksia. - Mutta kielikysymystä ei saa päästää täysipäiväiseksi työksi. Sen on pysyttävä sellaisissa rajoissa, että muutkin asiat ehditään hoitaa. Ei ole järkevää, että osa kansasta keskittyy vain hiomaan kielitilannetta.

Tosi tärkeää olisi välttää turhautumisen ja kiukun näyttämistä, koska se tulkitaan tarkoitushakuisesti hurrivihaksi.

Turhautumisen ja kiukun kanavoiminen aktiiviseksi kommentoinniksi ja rauhalliseksi argumentoinniksi on tärkeintä seuraavan vuoden ajan, tästä vaaleihin ja vaalien jälkeisen hallitusohjelman muodostamiseksi.

Annetaan poliitikoille eväät kääntää uusi lehti ja unohtaa menneet töppäykset. Annetaan heille valmis argumentointipakki vapaan kielivalinnan puolesta. Annetaan heille tunne siitä, että ruotsin vapaaehtoistaminen on kansalaisvelvollisuus ja hyvä työ kaikkia osapuolia kohtaan.