Joo;
nyt on parasta ryhtyä harrastamaan muuta ajankulua kuin lestadiolaisuus-palstan katselua. En kyllä ole ollut joka päivä, en joka viikkokaan ko. palstalla, vaikka vanhoillislesta olenkin. Sheriffin kanssa kävimme pientä sotaa, siitä meni kahdet nuhteet yhdelle kaverille, jonka osoitteen olin jonain edellisenä päivänä laittanut ilmoitukseen asiattomasta viestistä. Yleensä tällöin sähköpostiin ei tule mitään palautetta, siksi ajattelin, että ei mitään vaaraa ole, ja en kehtaa aina omaa sähköpostiosoitettani sinne laittaa. Kaverini luuli, että kohta tulee jo poliisit ovelle. Laitoin eri nimimerkeillä tänään kummallisia viestejä, joita poistettiin; ehkä koneiden numeroista ne yhdistettiin kaverini sähköpostiosoitteeseen, jonka olin aiempina päivinä laittanut poistokehoituksiini.
Pyyntöjäni lestadiolaisuutta rienaavien, erään vl:n sekä jonkun ei-lestan viestejä ei poistettu, sen sijaan vanha vaimo poistaa viestejä, joiden mielipide ei satu täsmäämään. Tänään vasta selvisi, että hän on rauhan sanan lestadiolainen, ja se selittää varmastikin tiukkapipoisuuden.
Itse en näe nyt muuta mahdollisuutta, kuin olla avaamatta sitä osoitetta. Pakoon on luikittava. Mutta kun jonkun toisen keralla toistelimme viestejä, olisi toivottavaa, jos ylläpito vähän puuttuisi lestadiolaisuus-palstan sheriffin asemaan.
nyt on parasta ryhtyä harrastamaan muuta ajankulua kuin lestadiolaisuus-palstan katselua. En kyllä ole ollut joka päivä, en joka viikkokaan ko. palstalla, vaikka vanhoillislesta olenkin. Sheriffin kanssa kävimme pientä sotaa, siitä meni kahdet nuhteet yhdelle kaverille, jonka osoitteen olin jonain edellisenä päivänä laittanut ilmoitukseen asiattomasta viestistä. Yleensä tällöin sähköpostiin ei tule mitään palautetta, siksi ajattelin, että ei mitään vaaraa ole, ja en kehtaa aina omaa sähköpostiosoitettani sinne laittaa. Kaverini luuli, että kohta tulee jo poliisit ovelle. Laitoin eri nimimerkeillä tänään kummallisia viestejä, joita poistettiin; ehkä koneiden numeroista ne yhdistettiin kaverini sähköpostiosoitteeseen, jonka olin aiempina päivinä laittanut poistokehoituksiini.
Pyyntöjäni lestadiolaisuutta rienaavien, erään vl:n sekä jonkun ei-lestan viestejä ei poistettu, sen sijaan vanha vaimo poistaa viestejä, joiden mielipide ei satu täsmäämään. Tänään vasta selvisi, että hän on rauhan sanan lestadiolainen, ja se selittää varmastikin tiukkapipoisuuden.
Itse en näe nyt muuta mahdollisuutta, kuin olla avaamatta sitä osoitetta. Pakoon on luikittava. Mutta kun jonkun toisen keralla toistelimme viestejä, olisi toivottavaa, jos ylläpito vähän puuttuisi lestadiolaisuus-palstan sheriffin asemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En kehtaa aina valittaa ylläpitoonkaan. Ajattelevat siellä, että kylläpä teistä lestadiolaisista on paljon vaivaa, kuinka te ette pärjää keskenänne.
Kiva olisi siellä keskustella. Mutta turhat sensuroinnit ja ihmisten vaientamiset syistä, jotka he kokevat itse todella pieniksi, on todella ärsyttävää. Kun minut vaiennettiin kirkko cafe chatissa kahden ruman sanan vuoksi, olin siitä kaksi päivää hirveän vihainen. Keskustelukumppanini kerkesi silloin karata, ennen kuin kerkesin uudelleen kirjautumaan.
Rauhan sanan lestadiolaisuus eli ns. pikkuesikoislestadiolaisuus syntyi, kun 1933 kolme Suomen vanhoillislestadiolaista saarnaajaa lähtivät Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen kielloista huolimatta USA:an saarnaamaan juhlaseuroihin, joissa oli yhdistetty Amerikan eri lestadiolais- eli Amerikan apostolisluterilaisten seurakuntien ryhmiä. Tämä saattaa ei-lestadiolaisista tuntua oudolta, että miksi ei eri lestadiolaissuuntien yhteisiin seuroihin olisi saanut mennä saarnaamaan. Nämä kolme puhujaa sanoivat, että lähetyskäsky velvoittaa mennä saarnaamaan kaikille oikeaa oppia.
He olivat siis ensinnäikin oman seurakunnan kannalle tottelemattomia. Toisekseen oikea oppi ei autuuta, jos se ei ole yhdistetty elämän vanhurskauteen. Eriseuroissa oli kyse joko farisealaisesta lain hengestä, tai sitten lihan vapaudesta. Näihin kahteen suuntaan on vanhoillislestadiolaisuudesta aina lähtenyt eriseuroja.
Nämä kolme puhujaa ja heidän seuraajansa, suureksi osaksi Suomen ruotsinkieliset lestadiolaiset todettiin sitten eriseuraisiksi.
En tiedä, kuinka täysin ei-lestadiolaiset kokevat keskustelun joidenkin esikois-, uusheräys-, pikkuesikois- tai muiden ei vanhoillis-lestadiolaisten kanssa. Itselleni vanhoillisena kaikkein vaikeimmat keskustelut ovat toisen suunnan lestadiolaisten kanssa: on kuin nollasta puhuisi ja siitä yrittäisi olla jotain mieltä.
Ei-lestadiolaisista näiden muun suunnan lestadiolaisten oppi saattaa jotenkin tuntua järkiperäisemmältäkin. Vanhoillislestadiolaisten saarna saattaa vielä enemmän herättää tunteita: joko ihastusta tai vihaa, torjumista, jompaa kumpaa. Vanhoillisten rauhanyhdistyksessä ei varmaan voi käydä tuosta noin vain pistäytymässä, kuten jossain vapaakirkossa. Saarna satuttaa enemmän.
Oulun entinen piispa Rimpiläinen sanoi Rauhanyhdistyksestä, että nuorten ihmisten vapaudesta sen aidon uskon tuntee.
Muun suunnan lestadiolaiset usein toivovat, että juuri vanhoilliset hyväksyisivät heidät oikeiksi uskovaisiksi. Vanhoilliset taas eivät halua hyväksyä heitä oman vanhurskauden asussaan, vaan ihmisten on parannuksen kautta käytävä Jumalan huoneeseen. Parannuksen teko on toki mahdollista, kun ihminen tuntee syntinsä ja haluaa niille sovitusta.
Uusheränneiden lapset eivät enää säilyneet vanhempiensa uskossa, siksi uusheränneiden seurakunta muodostuu tällä hetkellä vanhoista naisista. Esikoislestadiolaisuus sekä Pohjanmaalla Rauhan sanan lestadiolaisuus elävät yhä.
Siis laitoit lupaa kysymättä asiaton viesti-ilmoitukseesi kaverisi osoitteen?!
tuntuu olevan avaaja.