Valitettava tosiasia edelleen on, että meillä Suomessa valtio ja kaksi merkittävintä kristilistä uskontokuntaa, siis ev.lut. ja ortodoksinen kirkkokunta, yhtä ovat liian läheisessä kytköksessä toisiinsa. Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on moraalinen. Käytännössä vain seurakunnilla on mahdollisuus hautausmaiden perustamiseen ja hautapaikkojen myyntiin. Pääsääntöisesti kaikki tarvitsevat hautapaikan. Vain tuhkatut vainajat voivat saada viimeisen leposijansa muualla,- joko maa- tai vesialueelle tuhkan sirottelu on luvallista alueen omistajan suostumuksella.
Kun Vapaa-ajattelijoiden Forssassa olevalle hautausmaalle on suurimmasta osasta maatamme kohtuuttoman pitkä matka, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, nimimerkin vastustuksesta huolimatta, tunnustuksellisen kirkkokunnan omistaman hautausmaan käyttö. Näin usein silloinkin, kun se on vainajan, eli minun, tahdon vastaista.
Se, millä oikeudella hautapaikoista peritään eri hinta uskontokuntaan kuulumattomalta kuin uskontokunnan jäseneltä, ei kestä lähempää tarkastelua, ellei samalla ummisteta silmiä asian moraalisille seikoille. Joku voi pitää saivarteluna sitä, kun vertaan vaikkapa kymmenvuotiaana kuolleen uskonnollisen yhteisön jäseneksi kastetun, ja koko ikänsä hautausmaan omistavan yhteisön ulkopuolella eläneen, seitsenkymmenvuotiaana kuolleen, maksamaa kirkollisverosummaa toisiinsa. Summa on molemmilla täsmälleen sama: nolla euroa. Hautapaikan hinta ei silti ole sama. Ja jos vielä on ollut niin, että edellä mainittu seitsenkymmenvuotias on ollut yrittäjä, on häneltä peritty, vaikkei hän kirkkokuntaan kuulunutkaan, siitä huolimatta yritysverotuksen yhteydessä kirkollisveroa. Milläkö oikeudella? Mielestäni ei millään! Joku on joskus perustellut tuota yrittäjän maksamaa kirkollisveroa sillä, että saattaahan joskus tulla tilanne, että tuo yrittäjä palkkaa uskontokuntaan kuuluvan työntekijän. Todella ontuva perustelu sikäli, että kyllähän tuo työntekijä taas maksaa kirkollisveronsa omasta palkastaan. Kyse on siis vain ja ainoastaan seurakuntien ahneudesta.
Oman lukunsa ansaitsisivat ne monen monituiset neliökilometrit metsää, sekä mittavat kiinteistöomaisuudet, joita seurakunnat omistavat. Mihin niitä tarvitaan? Kertokoon se joka osaa perustella ne niin, että Kyläsaaressa tyhjässä merikontissa yönsä viettävä rappioalkoholistikin sen hyväksyy.
Elävä usko on yhtä kaukana siitä suurimman osan aikaansa tyhjänä mäellään seistä törröttävästä, kirkoksi kutsutusta rakennuksesta, kuin yö on päivästä!
Kun Vapaa-ajattelijoiden Forssassa olevalle hautausmaalle on suurimmasta osasta maatamme kohtuuttoman pitkä matka, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, nimimerkin vastustuksesta huolimatta, tunnustuksellisen kirkkokunnan omistaman hautausmaan käyttö. Näin usein silloinkin, kun se on vainajan, eli minun, tahdon vastaista.
Se, millä oikeudella hautapaikoista peritään eri hinta uskontokuntaan kuulumattomalta kuin uskontokunnan jäseneltä, ei kestä lähempää tarkastelua, ellei samalla ummisteta silmiä asian moraalisille seikoille. Joku voi pitää saivarteluna sitä, kun vertaan vaikkapa kymmenvuotiaana kuolleen uskonnollisen yhteisön jäseneksi kastetun, ja koko ikänsä hautausmaan omistavan yhteisön ulkopuolella eläneen, seitsenkymmenvuotiaana kuolleen, maksamaa kirkollisverosummaa toisiinsa. Summa on molemmilla täsmälleen sama: nolla euroa. Hautapaikan hinta ei silti ole sama. Ja jos vielä on ollut niin, että edellä mainittu seitsenkymmenvuotias on ollut yrittäjä, on häneltä peritty, vaikkei hän kirkkokuntaan kuulunutkaan, siitä huolimatta yritysverotuksen yhteydessä kirkollisveroa. Milläkö oikeudella? Mielestäni ei millään! Joku on joskus perustellut tuota yrittäjän maksamaa kirkollisveroa sillä, että saattaahan joskus tulla tilanne, että tuo yrittäjä palkkaa uskontokuntaan kuuluvan työntekijän. Todella ontuva perustelu sikäli, että kyllähän tuo työntekijä taas maksaa kirkollisveronsa omasta palkastaan. Kyse on siis vain ja ainoastaan seurakuntien ahneudesta.
Oman lukunsa ansaitsisivat ne monen monituiset neliökilometrit metsää, sekä mittavat kiinteistöomaisuudet, joita seurakunnat omistavat. Mihin niitä tarvitaan? Kertokoon se joka osaa perustella ne niin, että Kyläsaaressa tyhjässä merikontissa yönsä viettävä rappioalkoholistikin sen hyväksyy.
Elävä usko on yhtä kaukana siitä suurimman osan aikaansa tyhjänä mäellään seistä törröttävästä, kirkoksi kutsutusta rakennuksesta, kuin yö on päivästä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten kehtaat arvostella kirkkoa ?
Jos tuo on sinusta pahuutta, niin hyvä on. Mutta eikö sillonkin pahuutta, ole monessa muissakin yhteisöissä kuin kirkoissa ?!? Vai mitä mieltä, olet
Eikö se sitten ole sinusta väärin? Vai pitääkö väärät asiat hyväksyä vain sen takia, että ne tapahtuvat kirkon sisällä? Aika omituista logiikkaa ...
Tyydyn vain sanomaan sen, että yleensä niissä ihmisissä, jotka vastustavat kirkkoa, harvemmin on hyvyyttä. Heidän mielensä on Perkeleen sumentama.
olet sinä, kuka häiriintynyt psykopaatti lienetkin, antaisit olla jo !!!
Vaikeaa myöntää, mutta Olevainen puhuu asiaa. Uskolla ja kirkolla ei ole mitään tekemistä toisensa kanssa. Jos kirkko toimii väärin, se ei ole sama asia kuin että Jumala olisi toiminut väärin. Ts. on aiheellista arvostellla kirkkoa, jos aihetta löytyy
Hei ystävä!
Mitä iloa sinulle on esittää mielipiteitä nimissäni, kun et edes tiedä, mitä mieltä asioista olen. Käytäpä seuraavalla kerralla omaa nikkiäsi.
Terveisin
Anne(original)
Väärä Olevainen feikkailee jälleen.
Kaikki muutkin nimimerkit on keskustelussa on feikkiä. Kaveri on vapaa-ajattelija, ja keskustelee itsensä kanssa saadakseen asialleen kannatusta.
Aika skitsoa...