Joutuuko kukaan uskonnon uhri minun lisäkseni syömään lääkkeitä pelkotiloihin?
Pelkotilat
KJ
7
507
Vastaukset
- suaxhoi
Minä syön lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Ja moni muu tuntemani saman henksupuljun uhri on samassa jamassa.
- michelin2
käytän unilääkkeitä että nukun muuten en nukkuisi ollenkaan.minulla on mieli ala lääke.
- skeidaa
juotuu ja koko hiton lopun ikää joutuu,,ne hihhuliporukat tekee niin ihmisten elämästä täyttä helvettiä.. olin hihhuliporukoissa nuoruuden aikuisuuten ja sillon ku oli vaikeeta olin niille tosi helppo uhri..ne manopuloi mukaansa pippaloihinsa ja sain sellaset ikuiset traumat ja pelkotilat et toista tietää.mutta jos sanon et ainaki toivoisin et eestään löytäis.. pillereitä popsin joka hiton päivä..niitä popsinu jo ihan tarpeeks mutta.. näin on..eteenpäin mentävä..taakse kun ei pääse.mutta välttäkää hihhulisakkeja ne oikeesti tuhoo ihmiskunnan. ne tekee kovaa duunia et pillerifirmat menestyy.et saa kaupaks idiootinpillereitään..hahaha vetäkää huumorii..en tosiaan oo totinen torvensoittaja,,
- sählätty mieli
Täällä kans aina välillä syön lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen.Tosin terapioilla on tilannettani pystytty korjaamaan aika hyvin.Traumat ovat tulleet alle 20v ja terapioita on kestänyt piiiiiiiitkään.Ihmisen mieli on helppo sählätä hajalle, korjaaminen sitten vaatiikin kovan luokan ammattilaisten vuosien työtä.Ihan tuttua on ahdistukset.
- molliesue
Hei!
Päätin tulla minäkin kertomaan lyhyesti tarinani.
Sain tietää eilen että olen unohtanut monien vuosien ajalta tosi traumaattisia asioita,
jotka saivat alkunsa päiväkerhosta. Kerhotädit olivat suorastaan kiihkokristittyjä, ja minä luonnostani
ylikiltti ja rauhallinen lapsi. Kaikki, mitä he meille saarnasivat, minä otin konkreettisesti. He sanoivat esimerkiksi, että Jumala näkee kaiken mitä teen, ja olin ihan varma että joku oikeasti katselee minua jatkuvasti ja pelkäsin hysteerisesti. Pelkäsin niin kovasti joutuvani helvettiin ja tekeväni syntiä, että pyysin anteeksi jopa kirjoitusvirheitä.
Pahin asia kuitenkin oli, että syytin itseäni äitini keskenmenosta ollessani 9-vuotias.
Olin varma, että olin tehnyt syntiä, ja keskenmeno oli rangaistus minua kohtaan. Vanhempani joutuivat viikkokausia vakuuttelemaan minulle, etten minä ollut siihen syyllinen. Niin, ja huomautan tähän väliin, että vanhempani eivät ole koskaan olleet uskovaisia, ihan tavallisia kirkkoon kuuluvia joiden arjessa uskonto ei näy kuin joulukirkkona ja kirkkohäinä.
Vuoronperään äiti ja isä istuivat sänkyni vieressä iltaisin kun pelkäsin ihan kaikkea ja syytin kaikesta itseäni, ja useana iltana he kuuntelivat että voi ei, taas se tyttöraasu supattaa tuolla pimeässä huoneessaan ja rukoilee ja pyytää anteeksi kaikkea.
Tuota jatkui noin 6-vuotiaasta noin 14-vuotiaaksi. Sitten tuli usean vuoden jakso, jolloin elin normaalia teini-ikää, valmistuin ylioppilaaksi jne. Nyt olen muutaman vuoden kärsinyt selittämättömästä paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta, kunnes viimein kävi ilmi, että olin sulkenut kaikki nuo lapsuuden traumat jonnekin alitajunnan kätköihin. - ahdist.
molliesue kirjoitti:
Hei!
Päätin tulla minäkin kertomaan lyhyesti tarinani.
Sain tietää eilen että olen unohtanut monien vuosien ajalta tosi traumaattisia asioita,
jotka saivat alkunsa päiväkerhosta. Kerhotädit olivat suorastaan kiihkokristittyjä, ja minä luonnostani
ylikiltti ja rauhallinen lapsi. Kaikki, mitä he meille saarnasivat, minä otin konkreettisesti. He sanoivat esimerkiksi, että Jumala näkee kaiken mitä teen, ja olin ihan varma että joku oikeasti katselee minua jatkuvasti ja pelkäsin hysteerisesti. Pelkäsin niin kovasti joutuvani helvettiin ja tekeväni syntiä, että pyysin anteeksi jopa kirjoitusvirheitä.
Pahin asia kuitenkin oli, että syytin itseäni äitini keskenmenosta ollessani 9-vuotias.
Olin varma, että olin tehnyt syntiä, ja keskenmeno oli rangaistus minua kohtaan. Vanhempani joutuivat viikkokausia vakuuttelemaan minulle, etten minä ollut siihen syyllinen. Niin, ja huomautan tähän väliin, että vanhempani eivät ole koskaan olleet uskovaisia, ihan tavallisia kirkkoon kuuluvia joiden arjessa uskonto ei näy kuin joulukirkkona ja kirkkohäinä.
Vuoronperään äiti ja isä istuivat sänkyni vieressä iltaisin kun pelkäsin ihan kaikkea ja syytin kaikesta itseäni, ja useana iltana he kuuntelivat että voi ei, taas se tyttöraasu supattaa tuolla pimeässä huoneessaan ja rukoilee ja pyytää anteeksi kaikkea.
Tuota jatkui noin 6-vuotiaasta noin 14-vuotiaaksi. Sitten tuli usean vuoden jakso, jolloin elin normaalia teini-ikää, valmistuin ylioppilaaksi jne. Nyt olen muutaman vuoden kärsinyt selittämättömästä paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta, kunnes viimein kävi ilmi, että olin sulkenut kaikki nuo lapsuuden traumat jonnekin alitajunnan kätköihin.en ole näköjänsä ainut. lapsesta hellareis.teinitörmäilyvuodet ja taas uskonnon pihteihin jne.
Helluntailais-karismaattiset seurakunnat ovat epäterveitä paikkoja kasvaa ja varsinkin lapsille ja herkille ihmisille. Lapsi ei voi puolustautua millään yhteisön hengellistä väkivaltaa vastaan, varsinkin jos vanhemmat kuuluvat tällaiseen yhteisöön. Olen itse kasvanut helluntailaisuuden parissa täysi-ikäisyyteen asti. Kokemaani hengellistä ja henkistä väkivaltaa yhteisön taholta selvitellään vieläkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315776- 363791
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833323- 122758
- 292222
- 122167
- 1621906
- 181505
- 1051362
- 251233