Meidän tulisi tukea kouluissa oppilaiden “kulttuuri-identiteettiä”, ihan opsin mukaan. Mutta mitä se on?
“Kulttuuri-identiteetti tarkoittaa sen mieltämistä, mihin kulttuurisesti kuuluu, mikä tuntuu omalta. Omien juurien tunnistaminen auttaa ihmistä hyväksymään myös muita kulttuureja.” (Wikipedia)
Nähdäkseni meillä on niin erilaisia kulttuuri-identiteettejä, että meidän tulisi olla tottuneita pohtimaan niiden rinnakkaineloa. Mutta näihin liittyvät asiat ovat tosi arkoja.
Suomenkieliset suomalaiset eivät ole puhuneet edes omista identiteeteistään saatikka sitten suomenruotsalaisten tai uussuomalaisten.
Olisiko sellainen pohdinta mahdollista? Olisiko esimerkiksi nykyisen pakollisen ruotsin taustalla hyvin pienen ryhmän kulttuuri-identiteetti, joka sisältää näkemyksen, että sen identiteetin tulisi olla kaikille Suomen kansalaisille yhteinen?
“Kulttuuri-identiteetti tarkoittaa sen mieltämistä, mihin kulttuurisesti kuuluu, mikä tuntuu omalta. Omien juurien tunnistaminen auttaa ihmistä hyväksymään myös muita kulttuureja.” (Wikipedia)
Nähdäkseni meillä on niin erilaisia kulttuuri-identiteettejä, että meidän tulisi olla tottuneita pohtimaan niiden rinnakkaineloa. Mutta näihin liittyvät asiat ovat tosi arkoja.
Suomenkieliset suomalaiset eivät ole puhuneet edes omista identiteeteistään saatikka sitten suomenruotsalaisten tai uussuomalaisten.
Olisiko sellainen pohdinta mahdollista? Olisiko esimerkiksi nykyisen pakollisen ruotsin taustalla hyvin pienen ryhmän kulttuuri-identiteetti, joka sisältää näkemyksen, että sen identiteetin tulisi olla kaikille Suomen kansalaisille yhteinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskustelin ystäväni, intohimoisen ruotsin kielen pakollisuuden kannattajan, kanssa ja yritin sitkeästi ottaa selvää hänen perusteluistaan, vaikka voimakas tunnelataus oli aika ajoin mykistävä ja ajattelin, ettemme kenties koskaan tämän jälkeen enää ole ystäviä. Mutta ystävyys kesti.
Me vapaaehtoisen ruotsin kannattajat keskustelemme argumentoiden kielten hyödyllisyydestä yksilön tai yhteisön näkökulmasta, yksilön vapautta ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Pakkoruotsimyönteiset eivät anna näille argumenteille mitään arvoa.
Pakollisen ruotsin kannattajille kielivapauden argumentit näyttävät olevan pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus tai siihen sopeutunut uussuomalaisuus on vain varjo siitä, mitä tosi "suomalaisuus" on. Se on kaksikielisyyttä Norden hengessä. Uussuomalaisuus tai uudet monikieliset perheet on tuotava edelleenkin perinteisen kaksikielisyyden piiriin, koska vain se on suomalaisuutta.
II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait (tai niiden perinteiset tulkinnat) ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain. Pakollisuudesta irtautuminen olisi samaa kuin suomenruotsalaisten hylkääminen, heistä tulisi kielivähemmistö vastoin perustuslain henkeä.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Kulttuurimme äidinkieli on suomen ja ruotsin yhdistelmä, siitä ei voi luopua. Emmehän tekisi äidinkielestäkään vapaaehtoista, jos osa kansasta sitä haluaisi.
En ole löytänyt tätä kulttuuriäidinkieli-mallia mistään nettilähteestä, mutta nähdäkseni se on keskeinen pakollisuutta kannattavassa ajattelussa.
Pakolliseen ruotsiin liittyy oma identiteetti ja oma maailmankuva, joita pidetään hyvin moderneina, suvaitsevaisina ja kehittyneempinä kuin suomenkielisten moninaisia identiteettejä ja maailmankuvia.
Pakon kannattajien ja kriitikkojen on vaikea kuulla toisiaan, koska lähtökohta, jolle muut argumentit rakennetaan on erilainen.
Meillä olisi tässä erinomainen paikka purkaa kansallisuustunteita ja pohtia, mitä tulevaisuuden suomalaisuus monine kielineen ja monine taustoineen ja monine kytköksineen oikeastaan on - ketään väheksymättä, julistamatta kenenkään identiteettiä vääräksi tai vähemmän kehittyneeksi.
"Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. --- Pakollisuudesta irtautuminen olisi samaa kuin suomenruotsalaisten hylkääminen, heistä tulisi kielivähemmistö vastoin perustuslain henkeä."
Tässäkö ruotsinkielisten perustuslakitulkinnan tunnepohja?
vaikka sinä puhut monikossa. Suomalainen niinkuin jokainen muukin saa identiteetin syntymänsä jälkeisinä vuosina ympäristössään. Ei sitä Lipponen määrää.
Kalajokilaakson etelään sitomisesta suivaantunut suomenkielinen kommentoi hesarissa RKP:n ajamaa päätöstä:
"Aiottu päätös sivuuttaa enemmistön tahdon eikä huomioi historiaa ja ihmisten identiteettiä. Myös suomenkielisillä on identiteettinsä."
Vihdoinkin suomenkieliset uskaltavat sanoa, että heidän historiaansa ja identiteettiään loukataan ikään kuin niitä ei olisi eikä niillä olisi väliä.
Koko termi on svekojen keksimä. Suomalaisilla on vain suomalainen identiteeeti ja silllä sipuli.
Niin on!