kosto exälle

Sille raukkamaiselle luuserille, joka illalla vannoi rakastavansa, seuraavana päivänä tuli hakemaan
tavaroitansa pois jättäen minut koirien ja töissä murtuneen käden kanssa yksin kotiin.
Ilman mitään selitykisiä miksi, vaikka oltiin monesti puhuttu että jos tulee riitaa tai joku painaa mieltä niin asia sevitetään keskustelemalla. Oli jo hankkinut uuden asunnonkin, meillä oli justiin saatu
remontti valmiiksi vaikka minä olin puolikuntoisena.

Jätti vielä loput muuttohommat mun kontolleni, ilmotteli vaan millonka auto tulee hakemaan loppukamat.
No muuton tein hampaat irvessä... vaikka tekee kipeää, se ei haittaa... hoidin laskut, koirat, tavaroiden
jaon, KAIKEN.

No -- hengissä selvisin, ja eräänä iltana läksin käymään kylillä koska pitäähän elämässä olla jotain iloakin
välillä.

Siellähän tuo oli ilakoimassa kaveriporukalla eikä ollut tuntevinaan minua.
Kerran suhahti ohikulkiessaan korvaan että vitun huora.

Ajattelin että kyllä minä sulle huorat näytän.

Läksin kävelemään kotiin ja hups, sattuipa siinä justiin olemaan avaimet kädessä hänen autonsa kohdalla,
vetäisin koko kyljen pituudelta naarmun autoon ja jatkoin kävelemistä tyynen rauhallisesti kotiin.

Ei kaduta, paitsi se että oisi pitänyt sen auton, joka oli pyhä lehmä, toinenkin kylki raapia, tyhjentää
renkaat, uusia vähän valokalustoa ja tuulilasia.

Postipoika kantoi pitkään hänen laskujaan tänne, yleensäkkin karhuja, revin ne ja heitin roskiin.