peloista joita EU:n perussopimus eli Lissabonin sopimus antaa KANSALAISALOITTEEN muodossa.
Lukekaapas viimeinen kappale jossa hän näkee uhkakuvana sen, että ensimmäinen suomalainen kansalaisaloite koskisi varmaankin virallisen kaksikielisyyden poistamista Suomessa, siihen riittäisi 50000 nimeä.
Kansalaisaloite
Sekä EU:n uusi perussopimus, Lissaboninsopimus, ja hallituksen ehdotus Suomen perustuslain muuttamisesta sisältävät kaksi uutta elementtiä: mahdollisuus saada kansalaisaloitteella asioita käsittelyyn.
EU:n kansalaisaloite voi parhaassa tapauksessa merkitä sitä, että unionista tulee kysymys myöskin kansalaisille, pahimmassa tapauksessa se syventäisi kuilua eurooppalaisen eliitin ja kansalaisten välillä vielä lisää. Juuri nyt olen halukas uskomaan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Lissabonin sopimuksen mukaan pitää kansalaisaloitteen allekirjoittaa vähintään miljoona kansalaista ”huomattavasta määrästä jäsenmaita”. Vielä ei kannata aloittaa keräämään nimiä. Uuden artiklan soveltaminen on vielä avoin.
Komissio on ehdottanut, että huomattavassa määrässä maita tarkoitetaan kolmasosaa, eli nyt yhdeksän maata. EU-parlamentissa ollaan katsottu, että se jo neljäsosa maista riittäisi.
Erimielisyyttä on myöskin komission ehdotuksessa jossa voisi tarkistaa jos komission valtuuksiin sisältyisi jo aloite kun 300000 nimeä on kerätty. Sitäpaitsi on epäselvää mm. siitä kuinka nimikirjoitusten vahvistaminen järjestyisi.
Nykyinen puheenjohtajamaa Belgia on toivonut, että asia saadaan järjestykseen 1. joulukuuta mennessä, silloin kun vuosi on kulunut siitä kun Lissabonin-sopimus astui voimaan.
Sosialistien johtaja Eurooppaparlamentissa Martin Schulz antoi muutamia päiviä sitten ymmärtää, että hänen puolueensa suunnittelee kansalaisaloitetta verosta rahansiirroille, jos komissio vastustaa sellaista.
Kansalaisaloitteet voivat kuten sanottu parhaassa tapauksessa merkitä sitä, että EU:sta tulee kysymys kansalaisille. Se voisi antaa edellytyksiä rajat ylittävään eurooppalaiseen keskusteluun, joka melkein kokonaan puuttuu tänään. Se olisi jo edistystä, vaikka aloite ei johtaisikaan mihinkään.
Mutta komissio ei olisi velvollinen ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin aloitteen perusteella. Jos tämä tapahtuu usein johtaa se turhautumiseen, joka vielä kasvattaa kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä. Se vaara on jos instrumenttiä käytetään liian populistisiin ehdotuksiin, esim. että kaikki maahanmuutto EU:hun pitää pysäyttää, tai, että unioni pitää hajottaa jne.
Samanlainen riski on myöskin siinä kansalaisaloiteehdotuksessa jota ehdotetaan Suomen perustuslakiin, jossa riittäisi 50000 nimeä. Voin oikein hyvin kuvitella, että yksi ensimmäisistä kansalaisaloitteista tulisi koskemaan Suomen virallisen kaksikielisyyden poistamista
Lukekaapas viimeinen kappale jossa hän näkee uhkakuvana sen, että ensimmäinen suomalainen kansalaisaloite koskisi varmaankin virallisen kaksikielisyyden poistamista Suomessa, siihen riittäisi 50000 nimeä.
Kansalaisaloite
Sekä EU:n uusi perussopimus, Lissaboninsopimus, ja hallituksen ehdotus Suomen perustuslain muuttamisesta sisältävät kaksi uutta elementtiä: mahdollisuus saada kansalaisaloitteella asioita käsittelyyn.
EU:n kansalaisaloite voi parhaassa tapauksessa merkitä sitä, että unionista tulee kysymys myöskin kansalaisille, pahimmassa tapauksessa se syventäisi kuilua eurooppalaisen eliitin ja kansalaisten välillä vielä lisää. Juuri nyt olen halukas uskomaan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Lissabonin sopimuksen mukaan pitää kansalaisaloitteen allekirjoittaa vähintään miljoona kansalaista ”huomattavasta määrästä jäsenmaita”. Vielä ei kannata aloittaa keräämään nimiä. Uuden artiklan soveltaminen on vielä avoin.
Komissio on ehdottanut, että huomattavassa määrässä maita tarkoitetaan kolmasosaa, eli nyt yhdeksän maata. EU-parlamentissa ollaan katsottu, että se jo neljäsosa maista riittäisi.
Erimielisyyttä on myöskin komission ehdotuksessa jossa voisi tarkistaa jos komission valtuuksiin sisältyisi jo aloite kun 300000 nimeä on kerätty. Sitäpaitsi on epäselvää mm. siitä kuinka nimikirjoitusten vahvistaminen järjestyisi.
Nykyinen puheenjohtajamaa Belgia on toivonut, että asia saadaan järjestykseen 1. joulukuuta mennessä, silloin kun vuosi on kulunut siitä kun Lissabonin-sopimus astui voimaan.
Sosialistien johtaja Eurooppaparlamentissa Martin Schulz antoi muutamia päiviä sitten ymmärtää, että hänen puolueensa suunnittelee kansalaisaloitetta verosta rahansiirroille, jos komissio vastustaa sellaista.
Kansalaisaloitteet voivat kuten sanottu parhaassa tapauksessa merkitä sitä, että EU:sta tulee kysymys kansalaisille. Se voisi antaa edellytyksiä rajat ylittävään eurooppalaiseen keskusteluun, joka melkein kokonaan puuttuu tänään. Se olisi jo edistystä, vaikka aloite ei johtaisikaan mihinkään.
Mutta komissio ei olisi velvollinen ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin aloitteen perusteella. Jos tämä tapahtuu usein johtaa se turhautumiseen, joka vielä kasvattaa kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä. Se vaara on jos instrumenttiä käytetään liian populistisiin ehdotuksiin, esim. että kaikki maahanmuutto EU:hun pitää pysäyttää, tai, että unioni pitää hajottaa jne.
Samanlainen riski on myöskin siinä kansalaisaloiteehdotuksessa jota ehdotetaan Suomen perustuslakiin, jossa riittäisi 50000 nimeä. Voin oikein hyvin kuvitella, että yksi ensimmäisistä kansalaisaloitteista tulisi koskemaan Suomen virallisen kaksikielisyyden poistamista
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://makthunden.blogg.hbl.fi/
"yksi ensimmäisistä kansalaisaloitteista tulisi koskemaan Suomen virallisen kaksikielisyyden poistamista"
Aivan. Onko tämä nyt Suomen tie?
Någon skulle tycka synd om finlandssvenskarna. Men jag orkar inte ens göra det.
De är "on their own now".
Niin makaa kuin petaa.
Kaksikin ministerin avustajaaa on todennut, että Suomella ei ole virallista kieltä, joten sellainen ei ole ruotsikaan.
Perustuslain kansalliskieli-nimitys ei tarkoita virallista kieltä. Joten mitään muutosta ei tarvita perustuslakiin.
Eri asia on se, että ruotsia kohdellaan KUIN se olisi virallinen kieli. Kohtelun voi kätevästi muuttaa ilman mitään lakimuutoksia
Kielilakiin sen sijaan tarvitaan muutoksia ja paljon. Se pitää kirjoittaaa kokonaan uudestaan.
Ville Niinistö oli ihan kauhuissaan siitä, että Keskusta kohtelee ruotsia kuin se olisi vähemmistökieli! Kamalaa!
Mutta mikä se sitten on jos ei vähemmistökieli?