Varma?

"Olkoon kukin varma omasta uskostaan."
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu ja hänet pidetäänkin pystyssä, sillä Jumalalla on voima pitää hänet pystyssä."

Sanasta on löydettävissä mm. tuollaisia kohtia.
Tarkoitukseni on mainita, että niin kauan, kuin ihminen on epävarma omasta uskostaan, käsityksistään jne. hän on kärkäs arvostelemaan toisten eriäviä mielipiteitä, koska ne muodostavat uhan omalle turvallisuuden tunteelle ja sisäiselle rauhalle.
Näennäiselle kenties, mutta ainoalle sillä hetkellä tunnetulle, johon on oppinu/tottunut turvaamaan.
Voi toki olla myös äärimmäisen vakuuttunut omasta näkökannastaan, jolloin jos kenen toisenlainen mielipide aiheuttaa närää rinnan alla, on syytä ehkä pysähtyä miettimään, olisiko omissa katsantokannoissa kenties oikaisemisen varaa, ennenkuin ainakaan suutuspäissään syöksyy toista vastaan.

Koska mm. Raamatun sanoma jo itsessään on sellainen, kuten sanookin, että erottaa kaksiteräisen miekan tavoin luut ja ytimet ja lihan yms. tutkien ihmisen sisältä käsin, mitä hänessä on ja jos ihminen huomaa Sanan edessä syntisyytensä, ehkä ensimmäistä kertaa, hän ehkä mieluummin sulkee korvansa tai peräti huutaen käy sen kimppuun, jottei tarvitsisi herätä uudenlaiseen todellisuuteen.

Esim. jotkin syvälle juurtuneet, ehkä täysin tiedostamattomissakin olevat traumat yms. saattavat estää omaksumasta uutta tietoa ja näkemystä jostakin keskustelun ohessa, jos ne aktivoivat kivun, joka on saattanut muodostua joskus elämääkin uhanneessa tilanteessa, tai jos pitäisi kyseenalaistaa sellaisen auktoriteetin antama opetus, joka on säädellyt koko olemassaoloa ja josta on ollut riippuvainen. Kivun pintaan nostaminen ei psyykkisen sietokyvyn suhteen ole välttämättä mahdollista, tai vaatii kenties pitkällisenkin työstämisen, aikaa uudelleen ohjelmointiin ikäänkuin.

Syitä omien katsantokantojen muuttamisen vaikeudelle taas voi olla yhtä paljon, kuin ihmisiä maailmassa ja samasta syystä voi toisaalta ajatella olevan yhtä monta "todellisuutta" kuin on ihmisiäkin ja siksi meidän ei pitäisikään henkilökohtaisesti ryhtyä kinaamaan keskenämme siitä, kuka on oikeammassa kuin toinen, koska meistä jokainen on kuitenkin oman elämänsä asiantuntija, emmekä me voi toistemme taivalta, kulttuurista taustaa, oppimia ja kokemia asioita ymmärtää sanoaksemme, ettäkö hän ei toimisi kenties juuri oman parhaan ymmärryksensä mukaan.
Siksi on hyvä oppia luottamaan Jumalan tulevaan oikeudenmukaiseen tuomioon ja ratkaisuun. Hän tietää meistä kaiken ja on ainut, joka pystyy ratkaisemaan asiamme.

Mutta tokihan jokainen ymmärtää, ettei kuitenkaan esim. maailmankaikkeuden suurissa kysymyksissä voi olla kuutta miljardia vastausta mm. sille 'miten elämä sai alkunsa', tai 'onko Jumala olemassa', tai 'tuleeko kärsimys joskus lakkaamaan', tai 'onko kuoleman jälkeen elämää' jne.
Joten jos nyt kuka rauhassa kykenee sitten toisten kanssa asioista keskustelemaan, rikastuu todennäköisesti huomattavasti ja voipa jopa oppia uusia TOSIASIOITAKIN, kun jos on omassa uskossaan riittävän varma tappelemati keskustelemaan ja heihin ja heidän näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa tutustumaan.

Rikastuttavaa elämää teille jokaiselle! Ollaan sovussa ja ihmisiksi, eixni.