Miten Ranska ja Italia romahtivat niin totaalisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen? Silloin niillä oli vielä suhteellisen kehuttavat sotavoimat. Italia pystyi antamaan Itävalta-Unkarille turpaan ja Ranska Saksalle. Toisessa ottelussa tilanne oli toinen.
Daladier ja Duce tekivät jotain joku pilasi hyvät sotavoimat?
Daladier ja Duce tekivät jotain joku pilasi hyvät sotavoimat?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ranska valitsi väärän strategian ja sijoitti suunnattomia summia rajalinnoituksiin.(Maginot) Sen mieshukka oli ollut suhteellisesti arvioiden Saksan vastaavaa pahempaa ja tämä tosiseikka aiheutti paineita siirtyä puolustusstrategiaan kaikkein vanhakantaisemmalla tavalla. Niinpä vaikka maan panssarivoimat olivat määrällisesti saksalaisten veroiset ja osin laadullisesti paremmatkin, niin De Gaulle, mekanisoitujen divisioonien puolestapuhuja, ei saanut hallituksen päätöksiin samanlaista vaikutusvaltaa kuin Guderian Saksassa ja jopa Tuhatsevski Venäjällä vuoteen 1937 asti.
Vuonna 1940 Ranskan sotavoimissa oli huono henki, ne olivat väärin ryhmitetyt , osin huonosti aseistetut ( Joillakin divisioonilla oli ristinään jopa lataushäiriöistään surullisen kuuluisia pikakivääreitä m/15!) ja Ilmavoimat olivat Luftwaffea heikommat, mikä mahdollisti JU -87 koneiden esteettömän toiminnan niiden iskiessä vastarintaa murskaksi panssaridivisioonien edestä näiden kiitäessä Kanaalille. Mm. Ranskan ainoan panssarireservin vastahyökkäys tyrehtyi paljossa syöksypommituksiin aiheutettuaan joitain tukalia hetkiä eräille saksalaisille panssaridivisioonille.( 1944 kävi päinvastoin. )
Italian ei olisi edes pitänyt ryhtyä koko sotaan! Ranskan Armeija ei ollut tilanteen tasalla ja osin vanhahtavasti ja riittämättömästi aseistautunut ja koulutettu, mutta Italian Armeija oli totaalisen kuralla.
Jo I Maailmansodassa se oli ollut vaikeuksissa taistellessaan Itävalta-Unkarin joukkoja vastaan tämän maan parhaiden divisioonien ollessa toisaalla ja jatkuvan liittolaisten ase-ja muunkin avun tarpeessa sen koko armeija oli murtua Caporettossa ja tuon taistelun menetykset saatiin korjattua osittain vasta kun Itävalta-Unkari oli jo valtiona kuolinvuoteellaan ja sen armeija sulanut lähes olemattomiin.
Mussolinin diktatuuri oli näennäisestä tehokkudestaan huolimatta osin huono vitsi. Kiistatta Italian taloudellinen pohja ei ollut lähelläkään Ranskan vastaavaa , mutta sotaa edeltävinä 15 vuotena ei tehty mitään kohtuullisesti varustellun sotavoiman aikaansaamiseks ja hyvin vähän sotatalouden varusteluteollisuuden pohjan luomiseksi. Selvät varoitusmerkit, joita takaiskut niin Etiopiassa kuin Espanjassa olivat, jätettiin huomioimatta vaikka niiden olisi pitänyt varoittaa liiallisen voimapolitiikan soveltamisest. Jopa määrällisesti kunnioitettavat Ilmavoimat olivat huomattavasti Luftwaffea heikommat ja tehottomammat johdon suosiessa mm. taitolentokykyjä taisteluvalmiutta enemmän.
Italian liittyessä sotaan se ei ollut edes onnistunut tukahduttamaan Etiopian syrjäseuduilla kytevää sissisotaa , sen raaka-ainevarastot olivat vajaat, sotateollisuus tehotonta ja se sai liikekannalle armeijan, joiden divisioonat eivät tulivoimansa ja varustelunsa puolesta olleet juuri sen kummallisempia kuin mitä suomalaiset saivat liikkeelle 30.11.1939. Irvokkaaksi asian tekee se, että kesällä 1943 Italian sotavoimat olivat paljolti samassa jamassa kuin sodan alkaessa kun taas hyvin pienin resurssein varustettu Suomi oli kyennyt oleellisesti parantamaan omaa sotavalmiuttaan.
Eräitä erikoisyksiköitä lukuunottamatta Italian Armeija epäonnistui kaikessa mihin se ryhtyi, joskin ei sille toisaalta annettu missään vaiheessa lähellekään niitä varustuksen ja koulutuksen resursseja joita se olisi tarvinnut asioiden tilan muuttamiseksi. Kun vielä muistaa , että italialainen upseeriaines oli osin surkeaa ja vastuutonta eikä edes venäläisen vastineensa tasoista niin Italian romahdus syineen ei ole arvoitus.
Italialaiset antautuivat nöyryyttävästi Sisialiassa. Sössivätkö italialaiset kenties myös Tobrukin valtausyrityksen?
Eikös muuten Rommel ollut tuolla Caporettossa tappelemassa italialaisia vastaan? Siellä taisi olla myös Schörner. En tiedä osallistuiko taisteluun enää ketään muuta tulevaa kuuluisaa Natsi-Saksan kenraalia.
"Ranska valitsi väärän strategian ja sijoitti suunnattomia summia rajalinnoituksiin.(Maginot) Sen mieshukka oli ollut suhteellisesti arvioiden Saksan vastaavaa pahempaa ja tämä tosiseikka aiheutti paineita siirtyä puolustusstrategiaan kaikkein vanhakantaisemmalla tavalla."
Tämä on minusta väärinkäsitys. Ranskan strategia oli aivan epäilyksettä puolustuksellinen, mutta en sanoisi sitä kaikkein vanhakantaisimmaksi. Loppujen lopuksi Maginot - linjan tarkoitus oli estää suora maahanhyökkäys Saksasta käsin ja sikäli se oli toissijainen osa puolustussuunnitelmaa. Ranskalaisten päästrategia perustui kuitenkin liikkeeseen ja mekanisoitujen joukkojen käyttöön vastavetona ennakoituun saksalaisten hyökkäykseen puolueettomien maiden kautta. Liike oli eittämättä luonteeltaan puolustuksellinen, mutta se oli ainakin LIIKE.
"Mm. Ranskan ainoan panssarireservin vastahyökkäys tyrehtyi paljossa syöksypommituksiin aiheutettuaan joitain tukalia hetkiä eräille saksalaisille panssaridivisioonille."
Minusta tämä kritiikki on esitetty väärällä tavalla. Kyllä, ranskalaisten raskaat ps-divisioonat kieltämättä omasivat vakavia puutteita, kärsivät sen mukaisesti raskaita tappioita ja hävisivät joitain elintärkeitä taisteluita, vaikka kaikissa tapauksissa se ei juontunut pelkästään yhtymien omista ongelmista. Pelkästään niihin keskittymällä missataan kuitenkin toinen puoli tarinaa eli kevyet divisioonat, jotka osoittautuivat huomattavan joustaviksi taistelussa ja kenties jopa parhaiksi liittoutuneiden yhtymistä; pistäen nimeensä, eräänlaisena enteenä tulevasta, hyvinkin ainoan kerran kun saksalaisen panssariarmeijakunnan hyökkäys torjuttiin taisteluiden aikana.
Ranska kärsi 1940 noin 90 000 miehen tappiot kaatuneina ja Saksa tuolla sotanäyttämöllä n. 24 000 miehen tappiot. En kuitenkaan tarkoittanut tätä.
Ranskan strategisiin tavoitteisiin vaikuttuvat paljossa I Maailmansodan veriset tappiot. Paljossa juuri tuo pöyristyttävä mieshukka vaikutti Ranskan valitsemaan toimintalinjaan.
Salamaodan tärkeä osaalue oli Luftwaffen tarjoama suoja ja sen kyky kunnolliseen tulitukeen. Luftwaffen panos sodan nopeaan sujumiseen oli merkittävä ja kun myöhemmin Saksan sotavoimat alkoivat kärsiä tappioita niin Luftwaffen rapautuminen näytteli niiden syisä koko ajan suurempaa osaa. Kesällä 1940 Ranskan armeija oli ilmasodassa ottava osapuoli.
Epäilemättä, mutta siltikään näe ranskalaisten strategiaa lainkaan niin passiivisena. Vaikka toiminnan luonne itsessään oli puolustuksellinen Gamelin näyttää ainakin luottaneen mekanisoituihin joukkoihinsa luodakseen esteen saksalaisille.
No ei ne ekassakaan sodassa mitään supereita olleet. Ranskan pelasti 1914 vuoden 1871 tyylliseltä nöyryytykseltä se että Saksalla oli parhaimmat joukot puollustamassa Preussia ja toiseksi parhaimmat oli Balkanilla.
heheheheh jos joku Hindenburg tai Ludendorf oltaisi lähetetty alussa joukkoineen Länsirintamalle niin olisi Ranska saannut 1871 tyyllillä turpaansa.
Kuten kaikella muullakin, myös kansakunnilla on elinkaarensa. Italian huippuhetket olivat antiikin ajassa, Pohjoismaiden 1600-luvulla, Ranskan huippuhetket ajoittuivat Bonaparten aikaan. Venäjä eli huippuhetkeään kylmän sodan ajassa. Paraikaa eletään USAn huippuhetken hegemoniaa. Sekin taittuu ennen pitkää, syklit ovat lyhenemässä. Onko seuraavaksi lähi-idän islamilaisvaltioiden hegemonian aika?
USA on liian vahva kaatuakseen. Siellä asuu niin paljon eri kansallisuuksia sekoittuneena yhteen samaan paskaan.
Muslimitko persivät USA:n suurvalta aseman? Et saatana voi olla tosissasi!