Kun olen hieman puuhastellut eräänlaisena juridisena harrastuksena valtiosääntöoikeuden parissa, voisin tuoda esille perustuslakivaliokunnan tulkinnan vuodelta 1997 niin sanotuista korkeakoulujen kielikiintiöistä. Valtiosääntöoikeus on muutakin kuin kieliasiaa ja perustuslain ongelmakohdat ovat kokonaan muualla, mutta se on asia sinänsä.
Joka tapauksessa valiokunta otti noihin kiintiöihin kantaa vuonna 1997. Perustuslain lauseke "samanlaisten perusteiden mukaan" oli käsillä ja pohdittavana yliopistonlain käsittelyn yhteydessä. Tuolloin valiokunta piti säädösesitystä, jossa ehdotettiin Helsingin Yliopistolle oikeutta tietty osuus aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville koulutukseen pyrkijöille, hyväksyttävänä. Valiokunnan käsityksen mukaan säädösesitys toteutti hallitusmuodon 14 §:n 2 momentin (nykyään saman sisältöinen perustuslain 17,2 §) antamaa perustuslaillista toimeksiantoa, mistä syytä oli "selvää", että ehdotetulle kiintiöjärjestelmälle oli hyväksyttävä peruste ja näin pyrkijöiden asettaminen kielen perusteella eri asemaan saattoi tapahtua perustuslaillisen syrjintäkiellon estämättä. Minusta perustelut ovat vajaat, koska niissä ei tuotu esille sitä, millä etrityisellä perusteella olisi olemassa tuo hyväksyttävä peruste. Merkillepantavaa, että perusteluissa ei mainittu tarvetta saada erityisesti ruotsin kielen taitoista henkilöstöä eri aloille. Samassa lausunnossa tuotiin myös esille se, että opiskelijaksi ottamisessa voidaan rajoitetusti poiketa muutoinkin jonkin muun kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi. Joka tapauksessa argumentointi on ollut varsin puolinaista.
Näin perustuslakivaliokunta vuonna 1997:'
"Kielikiintiöt
Yliopistolakiehdotuksen 18 §:n 2 momentti sisältää opiskelijaksi ottamisessa noudatettavan yhdenmukaisten valintaperusteiden säännön. Jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi siitä voitaisiin kuitenkin rajoitetusti poiketa. Helsingin yliopistoa koskevan 26 §:n mukaan yliopisto voisi varata osuuden aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville pyrkijöille.
Helsingin yliopistoa koskeva sääntely on ymmärrettävä hallitusmuodon 14 §:n 2 momentissa säädettyä perustuslaillista toimeksiantoa toteuttavaksi. Tämän perustuslainsäännöksen huomioon ottaen on selvää, että Helsingin yliopistoa koskevan kiintiöjärjestelmän taustalla on sellainen hyväksyttävä peruste, jonka vuoksi eri asemaan asettaminen on hallitusmuodon 5 §:n 2 momentin nojalla sallittua mm. kielen perusteella.
Kaikkia yliopistoja koskeva 18 §:n 2 momentti ei samalla tavalla sido valintaperusteista poikkeamista hallitusmuodon perusoikeussäännöksiin kielellisistä ja kulttuurisista ryhmistä. Tästä huolimatta ehdotuksen tarkoittamaa rajoitettua poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan perustella hallitusmuodon 14 §:n 3 momentin säännöksellä saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tältä osin kieleen perustuvaan eri asemaan asettamiseen on hallitusmuodon 5 §:n 2 momentissa vaadittu hyväksyttävä syy.
Valiokunta tähdentää, että näiden kummankin kiintiösäännöksen soveltamisessa tulee estää kiintiön kasvaminen niin suureksi ja eri ryhmiin sovellettavien valintaperusteiden erojen muodostuminen niin merkittäviksi, että muodollisesta yhdenvertaisuudesta poikkeamista ei enää voitaisi pitää hyväksyttävänä"
Omakohtaisesti näen kielikiintiöt ongelmallisina perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Joka tapauksessa niiden määrä tulee jättää varsin vähäiseksi.
Joka tapauksessa valiokunta otti noihin kiintiöihin kantaa vuonna 1997. Perustuslain lauseke "samanlaisten perusteiden mukaan" oli käsillä ja pohdittavana yliopistonlain käsittelyn yhteydessä. Tuolloin valiokunta piti säädösesitystä, jossa ehdotettiin Helsingin Yliopistolle oikeutta tietty osuus aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville koulutukseen pyrkijöille, hyväksyttävänä. Valiokunnan käsityksen mukaan säädösesitys toteutti hallitusmuodon 14 §:n 2 momentin (nykyään saman sisältöinen perustuslain 17,2 §) antamaa perustuslaillista toimeksiantoa, mistä syytä oli "selvää", että ehdotetulle kiintiöjärjestelmälle oli hyväksyttävä peruste ja näin pyrkijöiden asettaminen kielen perusteella eri asemaan saattoi tapahtua perustuslaillisen syrjintäkiellon estämättä. Minusta perustelut ovat vajaat, koska niissä ei tuotu esille sitä, millä etrityisellä perusteella olisi olemassa tuo hyväksyttävä peruste. Merkillepantavaa, että perusteluissa ei mainittu tarvetta saada erityisesti ruotsin kielen taitoista henkilöstöä eri aloille. Samassa lausunnossa tuotiin myös esille se, että opiskelijaksi ottamisessa voidaan rajoitetusti poiketa muutoinkin jonkin muun kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi. Joka tapauksessa argumentointi on ollut varsin puolinaista.
Näin perustuslakivaliokunta vuonna 1997:'
"Kielikiintiöt
Yliopistolakiehdotuksen 18 §:n 2 momentti sisältää opiskelijaksi ottamisessa noudatettavan yhdenmukaisten valintaperusteiden säännön. Jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi siitä voitaisiin kuitenkin rajoitetusti poiketa. Helsingin yliopistoa koskevan 26 §:n mukaan yliopisto voisi varata osuuden aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville pyrkijöille.
Helsingin yliopistoa koskeva sääntely on ymmärrettävä hallitusmuodon 14 §:n 2 momentissa säädettyä perustuslaillista toimeksiantoa toteuttavaksi. Tämän perustuslainsäännöksen huomioon ottaen on selvää, että Helsingin yliopistoa koskevan kiintiöjärjestelmän taustalla on sellainen hyväksyttävä peruste, jonka vuoksi eri asemaan asettaminen on hallitusmuodon 5 §:n 2 momentin nojalla sallittua mm. kielen perusteella.
Kaikkia yliopistoja koskeva 18 §:n 2 momentti ei samalla tavalla sido valintaperusteista poikkeamista hallitusmuodon perusoikeussäännöksiin kielellisistä ja kulttuurisista ryhmistä. Tästä huolimatta ehdotuksen tarkoittamaa rajoitettua poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan perustella hallitusmuodon 14 §:n 3 momentin säännöksellä saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tältä osin kieleen perustuvaan eri asemaan asettamiseen on hallitusmuodon 5 §:n 2 momentissa vaadittu hyväksyttävä syy.
Valiokunta tähdentää, että näiden kummankin kiintiösäännöksen soveltamisessa tulee estää kiintiön kasvaminen niin suureksi ja eri ryhmiin sovellettavien valintaperusteiden erojen muodostuminen niin merkittäviksi, että muodollisesta yhdenvertaisuudesta poikkeamista ei enää voitaisi pitää hyväksyttävänä"
Omakohtaisesti näen kielikiintiöt ongelmallisina perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Joka tapauksessa niiden määrä tulee jättää varsin vähäiseksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Omakohtaisesti näen kielikiintiöt ongelmallisina perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. Joka tapauksessa niiden määrä tulee jättää varsin vähäiseksi. "
Omakohtaisesti näen kielikiintiöt rasistisena apartheidina ja ne on heti poistettava.
Vai onko joku eri mieltä?
Onhan se yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista että hurreilla on oman kielisiä korkeakoulupaikkoja suhteellisesti paljon enemmän kuin suomenkielisillä.
"Joka tapauksessa niiden määrä tulee jättää varsin vähäiseksi."
Joka tapauksessa niiden määrä tulee jättää varsin vähäiseksi ja suunnata pääsääntöisesti suomenkielisille erityisryhmille (kuurot, sokeat osv..)
Jos kerran Suomen ruotsinkielinen väestö vakuuttaa olevansa koko maan älykkäin selkäranka ja pätevin osa väestöstä, niin miksi ihmeessö tämä väestö tarvitsee kielikiintiöitä? Luulisi tämän erittäin pätevän ryhmän menevän ilman kiintiöitäkin aivan minne vain! Jos näin todella on, niin suomenkielisillehän niitä kiintiöitä tarvittaisiin.
Ruotsinkieliset juristit ja lääkärit ja ekonomit jne joutuvat tässä maassa toimimaan koko ajan myös suomenkielisten kanssa suomen kielellä, koska ruotsinkielisiä on vain alle 5% väestöstä ja asiat koskevat enimmäkseen myös suomenkielisiä.
Mielestäni on resurssien tuhlausta järjestää ruotsinkielisille erillistä ruotsinkielistä korkeakoulutusta Suomessa. Yhteinen suomenkielinen korkeakoulutus riittää kaikille suomalaisille; lukuunottamatta sitä että koulutukseen voisi sisällyttää joitakin penempiä osia ruotsiksi, venäjäksi, saameksi jne
Jos joku haluaa pelkästään opiskella ruotsiksi, menköön oppiin naapurimaahamme Ruotsiin.
Jonkin verran kommentteja avukseni herätti. Mielenkiintoisin oli nimimerkki 8:n ajatus. Todellakin on niin, että merkittävä osa mainituissa tehtävissä toimivista ruotsinkielisistä pääosin toimii tehtävissä suomeksi. Tässä on pointti, jota olen tuonut esille markkinoidessani ajatustani kielellisen palvelun siirtämisestä virkamieheltä viranomaiselle. Nämä kaksikieliset, joista 8 mainitsee, ovat juuri se viranomaisten käytettävissä oleva voimavara, jolla palvelut toteutetaan ilman, että koko virkamieskunta joutuisi opettelemaan ruotsin kieltä. Tuo koko joukon käsittävä ruotsi ei kuitenkaan ole riittävää palvelujen toteuttamiseen. Tämä on tietenkin muutosesitys eikä kommentti lainsäädännön nykytilasta.
Mutta kiintiökysymys on ongelmallinen nimenomaan yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta ja perustuslakivaliokunnan vuoden 1997 perustelu oli varsin ohut. Valiokunta puhui hyväksyttävästä syystä sanomatta edes, mitkä olisivat ne perusteet, joiden nojalla hyväksyttävä syy poiketa yhdenvertaisuusperiaatteesta syntyy. Puutteellista argumentointia!
Tällaista tällä erää!
Kanava, vapaa kielivalinta ry pj.
http://www.vapaakielivalinta.fi/ajankohtaista.php?artikkeli=Ilmari Rostila: Kieliryhmien tarpeet samanlaisten perusteiden mukaan (Kanava 6/2010)#artikkeli
Kun sveko tulkitsee lakikirjaa, niin se on sama, kuin piru lukisi raamattua.