No tarkastellaanpa (pikaisesti aivan yleisellä
tasolla joskin esimerkin valossa mutta tiukan
loogisesti ja yhteiskunnallista todellisuutta
vastaavasti) käsitettä suvaitsevaisuus.
Helpotetaan ongelmaa siten, että sorkitaan
äärisuvaitsevaisuutta. Jos suvaitsevaisuus on
absoluuttisen hyvää niin äärisuvaitsevaisuus se
vasta onkin. Olkoon tälläinen henkilö
yleisnimeltään Sussu. Olkoon häneen
interaktiivisessa suhteessa oleva (esimerkiksi
suvaitsematon) kanssaihminen vaikkapa vastaavasti
Sossu. Nyt Sussun pitäisi vakaumuksensa
mukaisesti suvaita kaikin puolin Sossua, oli
Sossu sitten minkälainen tahansa tai teki Sossu
mitä tahansa. (Sossu saa olla niin suvaitsematon
tai suvaitsevainen kuin haluaa.) No eipä kuulosta
hyvältä nyrkkisäännöltäkään ollenkaan Sussun
asenne ja kohtalo vaan jokseenkin
epärealistiselta, tyhmältä, väärältä ja
mahdottomalta. Vielä varmemmin tämän oivallamme,
jos sovellamme asiaan vaikkapa feminismiä (Sussun
kannalta). Tästä näemme, että
suvaitsevaisuudellakin on rajansa ja itse kukin
sitten asettaa sen rajan mille kohdalle asettaa
henkilöstä ja tapauksesta riippuen. Ja
esimerkiksi feministit todella asettavat. Näin
teoreettisesti tarkasteltuna niin Sussu kuin
Sossukin voivat olla oikeassa eikä
suvaitsevaisuutta voida lähtökohtaisesti pitää
sen parempana kuin suvaitsemattomuuttakaan.
Todistimme fantastisesti, että suvaitsevaisuus ei
ole mikään arvojen arvo vaan esimerkiksi yksi
tekopyhyyden, arvottomuuden, manipulaation,
liberalismin, globalismin ja irrationalismin
työkalu.
tasolla joskin esimerkin valossa mutta tiukan
loogisesti ja yhteiskunnallista todellisuutta
vastaavasti) käsitettä suvaitsevaisuus.
Helpotetaan ongelmaa siten, että sorkitaan
äärisuvaitsevaisuutta. Jos suvaitsevaisuus on
absoluuttisen hyvää niin äärisuvaitsevaisuus se
vasta onkin. Olkoon tälläinen henkilö
yleisnimeltään Sussu. Olkoon häneen
interaktiivisessa suhteessa oleva (esimerkiksi
suvaitsematon) kanssaihminen vaikkapa vastaavasti
Sossu. Nyt Sussun pitäisi vakaumuksensa
mukaisesti suvaita kaikin puolin Sossua, oli
Sossu sitten minkälainen tahansa tai teki Sossu
mitä tahansa. (Sossu saa olla niin suvaitsematon
tai suvaitsevainen kuin haluaa.) No eipä kuulosta
hyvältä nyrkkisäännöltäkään ollenkaan Sussun
asenne ja kohtalo vaan jokseenkin
epärealistiselta, tyhmältä, väärältä ja
mahdottomalta. Vielä varmemmin tämän oivallamme,
jos sovellamme asiaan vaikkapa feminismiä (Sussun
kannalta). Tästä näemme, että
suvaitsevaisuudellakin on rajansa ja itse kukin
sitten asettaa sen rajan mille kohdalle asettaa
henkilöstä ja tapauksesta riippuen. Ja
esimerkiksi feministit todella asettavat. Näin
teoreettisesti tarkasteltuna niin Sussu kuin
Sossukin voivat olla oikeassa eikä
suvaitsevaisuutta voida lähtökohtaisesti pitää
sen parempana kuin suvaitsemattomuuttakaan.
Todistimme fantastisesti, että suvaitsevaisuus ei
ole mikään arvojen arvo vaan esimerkiksi yksi
tekopyhyyden, arvottomuuden, manipulaation,
liberalismin, globalismin ja irrationalismin
työkalu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sussun pitäisi suvaita Sossua, mutta ei välttämättä
kaikkia hänen tekemisiään. Siinä on ero.
Minä suvaitsen kaikki teot, millä ei vahingoiteta
ketään toista eikä poljeta muiden oikeuksia.
Suvaitsen kaikkien ihmisien olemassaolon ihmisinä,
enkä kannata esim. kuolemanrangaistusta.
Missä mielessä äärisuvaitsemattomuus sitten on
ideaali, kukaan ei suvaitse ketään ja kaikki
elelevät omissa luolissaan, vai??
Onpa tosi fantastista järkeilyä.
että olet erityisessä suvaitsevaisuusteoriassasi
aivan oikeassa. Järkeilin tuossa fantastisesti
asiaa vain yleisellä tasolla enkä vielä sen
tarkemmin. Osoitin kuitenkin mielestäni oikein
tämän perusasetelman, joten voin olla hyvällä
omalla tunnolla myös suvaitsematon ainakin
joskus, jos siltä tuntuu.