Poikkeavatko keskustelupalstojen kielelliset ilmaisut, tunteet ja ajattelu normaalista elämästä ja missä määrin? Puhutaanko livessä samaa kieltä, kuin näillä palstoilla?
Palstoilla näyttäisi syntyvän myös omansalaista ilmaisua. Joissain on kielellisesti mukana älyllistä ja jopa lämmintäkin huumoria. Ikävä kyllä, että tietyt ilmaisut, sanonnat ja kielikuvat, jotka eivät ole niitä hauskimpia, tai edes mitenkään mieltä ylentäviä, juuri ne jäävät elämään. Ne lisääntyvät ja tunkeutuvat niihinkin keskusteluihin, joissa voisi sanoa muutoin olevan elävää ja inspiroivaa ilmaisua. Miksi?
No, livessäkin on roskaajia, jotka heittävät jätteet luontoon, tai mihin tahansa ympäristöönsä. Jokuhan ne joutuu siivoamaan, mutta se ei hetkauta, jos ei itse tarvitse sitä tehdä.
Kuka sitten valitsee roolit PalstaDraamaan?
Itsevalintaisestiko, joku päättää: Olen se paha ja ilkeä riivinrauta.
Tai: Olen sopuisa, mukava ja mielyttävä.
Varmasti löytyy osa sovittelijalle, tarkkaajalle, puuttujalle, jankuttajalle, keventäjälle ja innostajalle.
Pääseekö sitten roolistaan koskaan eroon?
Onko rooli jäänyt päälle, vai muiden kirjoittajien leimaama?
Istuuko todellinen draaman ohjaaja näkymättömissä, vai olemmeko itse omia ohjaajiamme?
Palstoilla näyttäisi syntyvän myös omansalaista ilmaisua. Joissain on kielellisesti mukana älyllistä ja jopa lämmintäkin huumoria. Ikävä kyllä, että tietyt ilmaisut, sanonnat ja kielikuvat, jotka eivät ole niitä hauskimpia, tai edes mitenkään mieltä ylentäviä, juuri ne jäävät elämään. Ne lisääntyvät ja tunkeutuvat niihinkin keskusteluihin, joissa voisi sanoa muutoin olevan elävää ja inspiroivaa ilmaisua. Miksi?
No, livessäkin on roskaajia, jotka heittävät jätteet luontoon, tai mihin tahansa ympäristöönsä. Jokuhan ne joutuu siivoamaan, mutta se ei hetkauta, jos ei itse tarvitse sitä tehdä.
Kuka sitten valitsee roolit PalstaDraamaan?
Itsevalintaisestiko, joku päättää: Olen se paha ja ilkeä riivinrauta.
Tai: Olen sopuisa, mukava ja mielyttävä.
Varmasti löytyy osa sovittelijalle, tarkkaajalle, puuttujalle, jankuttajalle, keventäjälle ja innostajalle.
Pääseekö sitten roolistaan koskaan eroon?
Onko rooli jäänyt päälle, vai muiden kirjoittajien leimaama?
Istuuko todellinen draaman ohjaaja näkymättömissä, vai olemmeko itse omia ohjaajiamme?
Vastaukset 78
Vanhimmat
nyt draama vaan jatku aloituksessasi ja alkuosan kysymyksiin tiedätkin vastauksen.
Oletko sinä nyt se näkymätön ohjaaja joka langoista vetelee. =)))
oli avata asiallinen keskustelu aiheesta. Joskus saattaa olla tervettä tarkastella asioita asettamalla egonsa syrjään ja pyrkiä näkemään tilanetta selkeästi ja ilman tunteiden häkellyttäviä värityksiä. En tokikaan kehoita luopumaan eläytymisestä. Sen sijaan on kokemisen arvoista luopua juuttuneista ajattelutottumuksista ja katsoa näkemäänsä uudessa valossa.
...jalo ja pyyteetön pyrkimyksesi on tuhoon tuomittu.
Tungosta tuskin tälle aloitukselle syntyy:- Onhan toki paljon helpompaa käväistä hyvät herjat (omasta mielestään) heittämässä ja varsinkin jos kokee tyydytystä kuvitelmastaan: sainpas taas vastustajan kampitettua, sen sijaan, että ryhtyisi syvällisemmin asiaa miettimään. Yleistyksillä on turvallista huitoa, koska tuntee pääsevänsä samaan joukkoon muiden kanssa. Erilaisuus, tai rohkea seisominen omien ajatustensa takana, se herättää ärtymystä ja tarvetta nujertaa.
Tuhoon tuomittu....jaaa...minkähänlaiseen? Ei täällä mitään myrskyä ole näkösällä!
tuosta listasta vaikkapa tuon sopuisan, mukavan ja miellyttävän. :D
tämän arvannut, että heti alkavat "roolit mennä kaupaksi, niin olisin toki käyttänyt laajempaa valintaa:)))
Antibioteissakaan ei aina suppea pure. *korjaa silmälaseja nenänällää*
Saiskos tuhon laittaa hiukka lisää,,,meinaan, ettei vaan tulisi liika yksitotiseksi?
'tuijottaa läpitunkevasti)
saada hyvän idiksen tästä kisaa varten:) Kehitellään-
Jos alan pohtimaan tuota asiaa tarkemmin omalta kohdaltani, niin kyllä. Ihan samalla tavalla taidan suurin piirtein käyttäytyä myös livessä. En osallistu riitoihin.. No ehkä saatan puolihuolimattomasti kuunnella/lukea taustalta, mutta en jaksa niihin osallistua. Nykyään tuntuu olevan oletuksena se, että on osallistuttava ja oltava jomman kumman osapuolen puolella. Jos et ole, niin olet lässy ja nuoleskelija, vaikka todellisuudessa et nuoleskele kumpaakaan. Mä olen puolueeton, tykkään kirjoittaa/jutella millon kenellekin. Viimeisimmät "sotaleikit" kävin monta vuotta sitten. Se oli sitä alkuajan huumaa, kun oli juuri päässyt nettiin ja huomasi tällaiset keskustelupalstat. Me oltiin niitä Eurooppalaisia.. :D Nykyään nää tämmöset sotajutut vaan puuduttaa ja ne tulee ohitettua hyvin sujuvasti. Samoin ihan tuolla live-elämässäkin.
ollaan. Se mikä oikeesti ihmetyttääkin on: mites jotkut jaksaa vuodesta toiseen "roolata" samaa draamaa ja vieläpä melkein samoin vuorosanoin. Muistissa toki on(mikäli luottamista), että aikoinaan sentään oli vielä todellisia tekstivirtuooseja....muutamia. Heidän takiaan, tai heistä huolimatta, jaksoi, viitsi ja tunsi kiinnostusta jopa mennä joskus niihin kunnon pöllytyksiinkin mukaan. Nykyisellään nämä kansanhuvittajat ovat todellakin päästäneet taitonsa ruostumaan. Käytetään enemiltään tylsää, köyhää mollaustekniikkaa,,,joka tuskin huvittaa muuta kuin itseään.
"Poikkeavatko keskustelupalstojen kielelliset ilmaisut, tunteet ja ajattelu normaalista elämästä ja missä määrin? Puhutaanko livessä samaa kieltä, kuin näillä palstoilla?"
1. Kyllä, ja mielestäni todella paljon. Normaalissa elämässä ei haistattelu ole ollenkaan niin yleistä kuin netin keskustelupalstoilla. Netti on monelle vielä niin uusi asia, ja kuvitelma siitä että mitä tahansa voi raapustaa, on väärä arvio. -Kirjoita mitä ajattelet, ajattele kuitenkin mitä kirjoitat - on mielestäni hyvä ohjenuora.
2. Tuskin. Ja ei. Jostain syystä monen kirjoittama teksti ei ole mitenkään mahdollista live-elämän keskusteluissa.
Yksi kummallisimmista asioista näillä palstoilla on provosoituminen, jos kohta myös se, ettei ole aloitusta johon joku ei ota kantaa, vaikka kyseessä olisi miten älytön "ajate" tahansa.
Kukin tavallaan.
juuri tuo alakieli, jossa käytetään lisäksi ilmaisuja, jotka haisevat, ovat pelkästään negatiivisiä, tympeitä, eivätkä edellytä kirjoittajalta juurikaan älyllistä toimintaa, ne likaavat koko palstan.
Tottahan se on - mitä sitä kiertelemään.
Muistaakseni joskus taisi olla putka täälläkin. Eikös noihin seiniin kirjoitella niitä semmoisia juttuja.?
Onko suomipalstoilla vessaa? Hissi ainaskin on:-)
Vuosia, vuosia sitten oli tapa ja tyyli että nettiin tämänkaltaisille palstoille kirjoittajan pitää valita joku rooli, kirjoittaa itsestään hiukan fiktiivisesti. Sitten se meni siihen että yritettiin pitää yllä useampia rooleja, kirjoittaa näytelmää. Medialukutaito on kuitenkin kehittynyt koko ajan siinä rinnalla joten nykyisin tämmöiset yritykset näyttävät jo siltä mitä ne ovatkin, parhaimmatkaan eivät yllä edes kioskikirjallisuuden tasolle.
Mutta, minkäs teet, kirjailija on edelleen paskaduuneista tavoitelluin. Siksi useimmat yrittävät jatkuvasti eivätkä usko että heidän luovuutensa kukoistaa parhaiten vessanpöntöllä tai Siperian hangilla.
Sait minut hymyilemään ja jopa nauramaan ääneen:))) Se ettei näille palstoille ole mitään karsintaa antaa mahdollisuuden itsetunnossaan ylipaisuneille tuottaa tätä veskitaidetta. Toisaalta taas..nooh..kaikkienhan tulisi saada yrittää. Olisin valmis kuitenkin allekirjoittamaan ajatuksen; Mitä enemmän tasokasta kirjoittamista, sen vaikeampi on hölöttäjien saada huomiota.
Sitäpä se. Jos ei opi uusia temppuja, on vaihdettava yleisöä. Jos esiintyy aina samalle porukalle, on koko ajan opeteltava jotakin uutta. Täälläkin on samoja naamoja jo kahdeksan vuoden takaa, aika ennustettavia konkarille ovat.
melkein saattaa aavistaa avaamatta kommentin sisällön kun näkee nikin. Joillakin on elämäntehtävänä toisten arvostelu, jotkut päästelevät ilmaan pulppuavaa tuotantoa, kuka mitäkin :)
kysmys siitä niin paljon puhutusta henkisestä kasvusta? Luulisi, että vuosien kuluessa elämälläkin jotain uutta kertyisi. Jos uudistuu muutenkin, niin eikös sen tulisi kirjalliseen ilmaisuunkin ilmentyä?
Tuota jäin pohtimaan: pääsekös rooleistaan eroon, vai onko helpompaa tehdä kuten kuvittelee yleisön haluavan?
Ei tässä varmaan henkisesti ihmeemmin kasveta, mutta muisti pelaa, ja joku juttu joka oli kovinkin sykähdyttävä ensi kerran vastaan tullessaan alkaa toistuessaan muuttua kliseeksi (jos muutkin sitä toistavat) tai maneeriksi (jos vain yksi sitä toistaa), sitä nopeammin mitä erikoisempi se on.
Jos yleisö toivoo oikealta taiteilijalta aina samaa tuttua hittiä, tämä kyllä toteuttaa toivomuksen mutta yrittää kuitenkin aina yllättää yleisönsä kehittämällä siitä uuden muunnelman.
Eivät nämä viime päivien kähinätkään tuoreelta tuoksu, home haiskahtaa.
kuin ylivuotinen hillo. Tasonnostamistalkoisiin vaan kaikki, niin suunta on parempaan.
Itselleni olen koettanut opettaa että opettelen näkemään ennemmin sen mitä sanotaan kuin kuka sanoo. Aina se ei onnistu, käsi on joskus ajatusta nopeampi... mutta suuntaa-antavana johtotähtenä kuitenkin ajatuksessa kulkee.
Heh, se next levelkin ehdittiin jo kokea tason tuumaakaan siitä nousematta, ja senaikaisten sotien seurauksena kaivetuista bunkkereista ei ole monikaan vielä noussut. Taitavat olla kuin ne maailmansodassa saarilleen unohtuneet japanilaissotilaat, kuolevatkin sinne tietämättä mitään tämänhetkisestä maailmasta, periksi kuitenkaan antamatta...
kehitystään voisi jättää pelkästään keskustelupalstojen varaan:) Tiedä sitten näistä nuorista (miksei vanhemmistakin) jotka näyttävät muuntuneen jo osaksi tietokonetta. Lähinnä viittoilinkin tuonne laiffiin päin, jossa kait vielä (ainakin osa) sitä kehittymistään harjoittaa.
Suuret taiteilijat ovat muuntumiskykyisiä ja säkenöintinsä ei siitään himmennyt.
Onhan tietysti niinkin, että myös kirjailijoille, kuvanveistäjille, taulujen maalaajille, syntyy omansalainen käsiala. Mutta, mutta...se iso mutta onkin siinä, mikä synnyttää heidän tuotteisiinsa aina vaan enenevää kiinnostusta. Väittäisin: se jokin on siinä ihmisen sisäisessä hehkussa ja tietty myös ammattitaidossa, sekä pyrkimyksessä luoda jotain itseään suurempaa.
jotenkin vain en osaa nähdä yhtään sen arvokkaampana jatkuvaa nälvimistä ja mollaamista, tulipa se kuinka "korkealta" tahansa. Silloinhan arvostelija liikkuu ajatusmaailmassaan lähes samalla tasolla kun kohteensa. Kun muistettaisiin kiinnittää huomiota enemmän itseensä, omaan käyttäytymiseensä, kun kaverin käyttäytymiseen, saatettaisiin huomata kiinnostavia asioita.
Poikani kanssa joskus jutellaan näistä maailmaa vellovista eri uskontojen vuoksi tapahtuvista terroriteoista. Kerran hän alusui että toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Asiat tuppaavat riippumaan siitä miltä kantilta ne näkee.
Kun tarkastelee itsensä kokoista palloa, näkee siitä vain yhden puolen. Toista puolta ei pysty näkemään ellei kävele pallon toiselle puolelle. Ajatustasolla tämä pätee asenteissakin.
Vääräpää! Viimeinen virkkeesi oli täydellinen analyysi kirjoitelmistasi.
oli vailikoituneen muistini mukaan paljon hauskaakin. Olikohan siellä mustiinaukkoihin sekoilua ja muita bittiavaaruudellisia ilmentymiä. Tiedä nousiko muu taso, mutta näillä "matkoilla koki jonkin tasoisia mielenlaajentumia. Noh...mielikuvitteluni on noin muutoinkin poikkeava, joten useinkaan en näe asiota läheskään sellaisina, miten niiden ehkä olisi tarkoitus välittyä.
Ehkä...saatat hyvinkin olla oikeassa noista sen aikaisten sotien jälkiseuraamuksista. Ainakin kirjallinen ilmaisusi oli osuvaa.
Taisi olla ainoa jonka ymmärsit koska se on lähinnä harrastuspiiriäsi.
Puutteessa olevalle narisijalle tiedoksi että Humppilassa on sinunlaiset tunnistettu jo sananlaskuissa. Siellä sanotaan ettei kuole rikasta noitaa eikä viisasta vanhaapiikaa.
Kyllä kaiken kertoi näistä ihmisistä se härskiys millä jokainen pyrki saamaan kaikki muut vain ja yksinomaan oman valtansa alle. Ei näistä yhdelläkään ole ollut oikeassa elämässä mitään sanan sijaa, niin raivokkaasti, kuin kuolemaa peläten, he itse tekemäänsä asemiin takertuivat. Vain lattiarievuilta, orjakapinallisilta voi odottaa samaa...
Eikä mitään ole vieläkään anteeksi annettu...
Tuon porukan liepeillä on mahdotonta tuntea muuta kuin ylemmyyttä vaikka kuinka tyhmä tässä itsekin olisi.
:-)))
Voi voi, valitettavasti ne ovat ikuinen myrkky monessa pikkuisessa sielussa...
...talvisella pilkkireissulla putoisit avantoon niin en tulis auttamaan...kyllä sun sielunelämäsi näyttää niin synkeältä ettei voi kuin ihmetellä?????
Erityisesti sun mustaa raivoasi kaikkea liikkuvaa kohtaan en käsitä ollenkaan. Kumma tyyppi, ja vielä muka kadulla uhkaa vastaan tulla...
Voi voi.
....hakeutua hoitoon,enkä sano tätä nyt ilkeydellä, vaan siksi että jos ajatuksesi ja kirjoituksesi ovat kaikki noin synkänmustaa, ei tuollainen olotila ole varmaan mukavaa sinulle itsellesikään?
seuraamaan miten suraavalle taikiksen kanssa juttelijalle käy
aika paljon vanhemmista ristiriidoista, teit turhan pinnallisen ja tarkoitushakuisen päätelmän.
joskus olet enemmän oikeassa kun olet väärässä kuin jos olisit oikeassa.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
Voi kuule, mulla on kavereita ihan tarpeeksi asti. Minusta pitävät livessä kaikki, jopa nekin joista minä en oikein pidä.
Jos sulla on ongelmia, minä en ole niihin syypää mutta en kyllä viitsi niihin itseäni sotkeakaan.
Höpö höpö, antaa nyt olla vaan, kai se jotenkin kaverin oloa helpottaa.
Fiksumpi olisi säästänyt itseään tuskalta ja muuttanut jonnekin nettibhutaniin ja alkanut alusta uudestaan...
olen kohtalaisen aikuinen ihminen jo, elämän monet kasvoja nähnyt. Lasini eivät ole ruusunpunaiset, vaikka saatan niin antaa ymmärtää. Suurennuslasikin on käytössä tarvittaessa. Kiitos kuitenkin huolenpidostasi :)
ei tässä huuhkaja sairas ole vaan Kadu Mies-
Oikeasti Kadu Mies
sun lasit on punaset, kirkkanpunaset
Millonkahan tajuut.
tuo ylemmyydentuntoinen horinasi on puuduttavaa. Se ei viihdytä eikä rakenna.
...köykäinen oli vastine,nyt ei puhuta kavereista vaan sun sielunelämästä,ja se ei nyt vaikuta kovin terveeltä, mun mielestä, ja jatkan nyt ilman kynsiä ja hampaita, ihan oman itsesi ja hyvinvointisi kannalta olisi suotavaa että jotenkin pääsisit irti tuosta roolistasi,joka on kuin nurkkaan kytketty vahtikoira..se puoli sinulla nyt mättää ja pahasti!
Muistan sinut vielä hyvin korrektina ja antoisana keskustelijana,muutos tapahtui sinussa jokunen vuosi sitten ja pahempaan olet menossa.
Ja kyse ei ole siitäkään kuinka hyvin livessä skarppaat,vaikka mieli olisi kuinka patamusta niin sopivassa seurassa ihminen voi olla jopa hyvinkin miellyttävä...vaan onko oma olo lopultakin hyvä,epäilen?
Äläkä lähde tuolle tielle että mun ongelmat olisi syy siihen että sinä käyttäydyt tavallasi,sun pitäisi vain hiihtää omaa latuasi,ja jättää se osa minusta mielesi ulkopuolelle joka ei sinulle kelpaa.
huolta kanna, palstanimimerkistä.:))
ryömi kolostaan katsomaan olisiko haaskaa jo tarjolla
olla pittää. Sitäpaitti luukkuni on standardimitoiltaan urhoille sopiva. Joten uutta yritystä.
Itse asiassa olen ollut mielisairaalassa nuorempana, peräti suljetuilla osastoilla enimmän aikaa, hoitajana. Ei kuitenkaan ollut työ minun mieleeni joten enimmän osan elämästäni olen ihan jotain muuta tehnyt. Jonkinlainen tatsi häiriintyneiden tunnistamiseen on kuitenkin jäänyt.
Olet nyt ja vastakin ihan kokonaan mieleni ulkopuolella, kohteliaana vastaan kun minua puhutellaan, oli puhuttelija lähes kuka tahansa. Kaltaisesi ammattipeelot eivät ole kiinnostavia koska niitä on täällä liikaa muutenkin.
No, sinutkin on nyt huomattu. Toivottavasti olet tyytyväinen.
"Ei paska potassa haise, jos kansi päällä on." Joten sulje pönttösi luukku.
ja just nämä ns ammattimörssärit riiheevät palstoilla ja ovat esteenä ns normaalien ihmisten kirjoitushalulle.
Kuka täällä viittii mitään kirjotella kun noi pieniaivoiset pilaavat palstahengen?
Jokohan sinäkin olisit taas tarpeeksi huomiota saanut kun palasit siihen mikä sinua todella kiinnostaa. Joten laitapas kansi kiinni ja pysy hiljaa siellä.
Asenne se on tuokin.
Sontaa syytää milloin kenenkin avaukseen. Kun saat lastisi takaisin, ole tyytyväinen.
dramadurgi on jälleen vauhdissa :))
Tähän pitääkin oikein syventyä ajatuksen kanssa. Vastailen jahka oon miettinyt tarkemmin. Senverran nyt äkkiajatusta, että jos palstaympäristö yrittää pakottaa kirjoittajan johonkin määrittelemäänsä muottiin(tai ryhmään) ja kirjoittaja on niin omapäinen että pitää kiinni enemmän omasta näkemyksestään kuin ympäristön painostuksesta, niin sehän saa aikaan joukkonärkästystä.
loppuviimein omasta päästä pitelemisen olevan elämän kannalta suotavaa:) *ihastuksissaan kuolemattomasta ajatuksesta*
kielellisiin ilmisuihin tulee, värikästä tekstiä jonne on piilotettu löydettävissä oleva oivallus, niitä on mukava lukea. Sensijaan samojen alatyylisten mantrojen hokemista ei tahdo jaksaa, jos yksi ainoa levy jää päälle vuosiksi niin ihmetellä täytyy mihin katosi luovuus.
Mutta, jos keskustelupalstasta tulee liian kuivan asiallinen, se on tuhoon tuomittu. En usko että kukaan jaksaa kovin kauaa keskustella pikkurilli pystyssä moneen kertaan kuultuja latteuksia. Palstan henki taas riippuu siitä millaiseksi palstan yksittäiset kirjoittajat sen luovat. Innostus tarttuu, samoin alakulo.
Palstoille saattaisi olla hyväksi se jos keskityttäisiin enemmän tuomaan esille omia hyviä ajatuksiaan kuin haukkumaan kaverin huonot ajatukset.
Menit asian ytimeen. Värikkyys, erilaisuus, luovuuden moninaisuus, ne kaikki saavat aikaan kiinnostavan palstan. Enkä tokikaan tarkoittanut, että palsta siivottaisiin sterilliksi. Johan siinä pöpökauhuinen joutuisi paniikkiin, kun näkymättömiä basilleja joutuisi suurennuslasin kanssa yökaudet metsästämään.
että joidenkin nimimerkkien maine johtaa aina samaan lopputulokseen. Ei niinkään samaisten nikkien kirjoitukset, jotka voivat välillä olla hyvinkin asiapitoisia. Tärkeintä ei kylläkään ole draama tai miten sitä joku ohjailee, vaan viihtyminen. Reseptinä kirjoittelua dissaaville piireille antaisin ohjeen, älä lue saati osallistu.
monestikko olen asiaa pohtinut myös tuolta kannalta. Laiffissakin tulee tilanteita, jolloin jää miettimään; onko tuo naapuri, tuttava, kaupan kassa, bussikuski tai kuka tahansa,, josta on saanut tietyn vaikutelman ja luonut näkemyksensä, onko hän sellainen? Joskus on syytä tyhjentää oma näkemyksensä ja antaa tilaa kaverille näyttää sitä puolta, jota et tunnekkaan. Nähdäkseni olin ujuttanut myös tämän näkökulman aloitukseeni. Myönnän kepposesti ja vailla huonoa omaatuntoa ohittavani joitain ketjuja ja ainakin joitain nikkejä..ja varsinkin puskia. Nyt pitkän tauon jälkeen luin lähes kaiken. Syystä, että halusin ymmärtää miksi täällä kirjoitan..tai mikä se tässä palstassa viehättikään.
se tässä palstassa viehättikään?
Toinen juttuhan on tietty se, että responssi, vaatimatonkin, on parempi kuin ei responssia lainkaan. Ja tottahan se on, jotta varsin vaatimatonta vastinetta usein saa. Nykyisin eivät edes kunnolla dissaa.
mitä tarkoittaa dissaus? En jaksa lähteä etsimään..
Eivät vastineiden kirjaajat ryttyytä, solvaa saati yritä kyykyttää. Hellävaroen kohtelevat kuin palstan hempeintä konsanaan. Olenko jotenkin erillainen? Onko nikkini syytä tää, lauloi jo Mortti Peelo aikoinaan.
Tulee englannin sanasta 'disregard' eli 'jättää huomiotta, olla välittämättä', myös 'halveksia, väheksyä
pitkän ja hataan vastauksen ja söhlin vahingossa sen nettiavaruuteen. Joten palailen aamulla. Sitten voidaan reponoida ja dissaila:)
Dissata :
Haukkua, solvata jotakuta/jotain.
"Onko sun aina pakko dissata kaikkia?"
Nyt ollaan näiden suurten kysymysten äärellä.*meditoi ja sytyttää suitsukeen*
Palstan viehätys kohdallani perustuu jo sinne alkuhistoriikkiin. Jotenkin voisi verrata kokemusta heihin, jotka lähtivät uudisasukkaiksi vieraalle tuntemattomalle mantereelle. Ensin tuli vain muutama. Sitten tuli kansojen vaellus.Tulivat kylät, yhteisöt, kaikki se sosiaalinen kanssakäyminen. Tuli ulkopuoliset voimat. Alkoivat sanasodat, taistelut, kaikki se, mikä on ihmisluonnolle ominaista. Tämä kaikki vaan tapahtui virtuaalisessa todellisuudessa, mutta silti osana elämäämme todellisuutta. Jokin tässä kaikessa oli vavahduttavan uutta, värisyttävää ja kehittävää. Oli kohtaamassa haasteita, jotka käytiin tässä ja nyt, mielen tasolla.
Taisteluissa saadut haavat eivät vuotaneet verta, mutta kokemus oli sisäisesti samankaltainen.
Viehätys oli myös siinä: mihin kaikkeen mielikuvitus ja luovuuden hurmos voi johtaa.
Inhimillisyys, se kaikki mikä on meissä , se kaikki, mikä pyrkii näkyville meistä; hakee huomiota, tahtoo. haluaa. Kuinka rajaton on se ihmiseen kätketty mahdollisuus: saavuttaa jotain, koskettaa elämää, olla yhteydessä. Näin se vaan on. Me tarvitsemme toisiamme vuorovaikutteisesti ja kirjoittaminen tälläisella palstalla on yksi monista mahdollisuuksistamme.
sanatietouttani avartaneille :)
Mitä ei normaalisti sanotuksi saa, sen voi täällä ilmoille pihistää. Siinä saatetaan kommunikaatioväline lujille. Ja hyvä niin.
niin väärin:-( Meikäläinen pläjäyttää koko sanavarastonsa kuvaillakseen asian ja teikäläinen (saako nikitellä?)
nuljauttaa oleelista muutamalla sanalla. Tosin paksut kirjatkin myyvät paremmin....paitsi jotkut runoilijat kuten Tommy.
että kaikilla on ikiaikaiset roolit joista ei päästä eroon, siis jonkinasteista jumiutumista palstaroolin minään.
jos KAIKKI vaihtaisivat nikkinsä ?
kirjottajat kyllä tuntee sittenki
jos tavat ei muutu
varmaan näin kävisi, sellaisten kirjoittajien ja lukijoiden kohdalla jotka seuraavat palstaa paljon. Lukijahan muovaa kirjoittajan roolin mielessään kirjoitetun tekstin, keskinäisen kommunikoinnin yms perusteella. Kirjoittaja ei useinkaan tietoisesti vedä mitään roolia.Toki on myös roolisuorittajia joukossa. Näinmuodoin riippuu lukijasta millaisessa roolissa hän kirjoittajan näkee. Jokaisella on oma todellisuutensa :)
toivo ja mistä ?
että näitä tyhjänpäiväisiä, turhanaikaisia aloituksia tehtailee joku , joka saa tästä palkkaa.
kenelle normi-ihmiselle tulisi edes mieleen kysellä tollaista ?
Ja hullut vastaavat.
Tuosta voi helposti päätellä, että omaan sekä sopuisan ja mukavan, että riivinraudan ominaisuudet, käyttämällä järkeä, joka on mulle annettu.
mainoksen sanoin:
Stay sharp !
Ajattele, mistä nämä aloitukset kumpuavat, ja mitä niillä haetaan, ja onnistutaanko yrityksessä kartoittaa ihmisen käyttäytymistä, ja mihin tietoja käytetään, ja kuka niitä käyttää , ja mihin ?
Lisäksi olisin ihan vain huvikseni kysynyt, että paljonko näistä feikkialoituksista maksetaan, voisin itsekin ryhtyä näitä tehtailemaan... olisin siinä tosi pätevä... =)
Roskaa. Et tunnu osaavan muuta kuin matkia.
Aika rajusti.
Ilmaisuista sen verran, että kuulin TV:stä yhden vitsin. Aika kallis, mutta elämä on.
Rooli mikä rooli.
Todellinen draama...
Ehkä Jöröjukka koki sen, kun sormet katkaistiin... kynnet kasvoivat itsestään liian pitkiksi. Ja niin on käymässä nykyään toisinaan ajattelevillekin ihmisille.
ajatteleville? Loppuviimein olisi pohdittavissa: Missä määrin olemme kykeneviä ns. omaan ajatteluun?
Jöröjukka oli yksi lapsille suunnattu pelotteluhahmo.