Vuonna nolla - elämää Harmagedonin jälkeen
Suomentanut nimimerkki Tarkkailija
Alkuperäinen tarina
Seuraava ei ole fantasiaa, vaan tätä meitä opetettiin odottamaan tapahtuvaksi kun olimme jehovantodistajia
Päivä 1
Iso H on sitten ohi, ja minä selviydyin. Tänä aamuna kuljeksin Valtakunnansalille. Päivän loppuun mennessä suurin osa seurakunnasta oli kokoontunut salille. Jotkut veljet ja sisaret olivat edelleen kateissa. Eero Törni, esivalvojamme, kertoi meille, että niiden jotka olivat kateissa olisi pitänyt käydä enemmän kentällä.
Päivä 2
Veli Törni kutsui koolle erikoiskokouksen täksi aamuksi. Hän ilmoitti, että hän ja muut vanhimmat ottaisivat nyt täyden määräysvallan uudessa yhteisössämme kunnes saataisiin jälleen yhteys päätoimistoon. Kaikki päätökset koskien yhteisön säännöksiä, asumisjärjestelyjä, työmääräyksiä ja muita asioita olisivat täysin vanhimmiston harkintavallassa.
Sauli Keränen vastusti tätä diktatuurista järjestelyä kunnes Törni esitti Seuralta tulleen kuukausia sitten päivätyn kirjeen, jossa sanottiin, että Harmagedonin jälkeen paikallinen vanhimmisto olisi vastuussa kaikista päätöksistä jollei Seura määräisi toisin. Sauli ei esittänyt enempää vastalauseita. Myös muut hyväksyivät tämän uuden järjestelyn.
Päivä 3
Veli Törni on määrännyt minut hautajaistehtäviin. Näyttää, että useimmat meistä sinkkuveljistä on määrätty tähän epämiellyttävään palvelukseen. Kuolleet ruumiit alkavat jo käydä hermoilleni. Minua ällöttää katsoa lintujen ja muiden eläinten syövän ruumiita. Itse asiassa näin korpin nokkivan silmämunaa tänään. Inhottavaa! Raimo Johansson sai raivaustraktorin käyntiin ja on alkanut kaivaa suurta joukkohautaa. Minun tehtäväni on kulkea keräten ruumiita ja lastata niitä avopakettiauton lavalle.
Päivä 4
Meillä oli ensimmäinen oikeuskomitea tänään. Lauri ja Susanna Talveala olivat muuttaneet Övitsbölen kartanoon, joka oli osa hienoa Kauniaisten asuinaluetta. Ongelma oli, että sisar Törni oli jo iskenyt silmänsä siihen ja esivalvojan vaimona hän päätteli, että hänellä tulisi olla etuoikeus valita. Veli Törni kertoi veli ja sisar Talvealalle, että heillä ei ollut oikeuksia mihinkään ilman vanhimpien hyväksyntää. Heidät määrättiin poistumaan talosta pimeän tuloon mennessä. Talvealat olivat hyvin pettyneitä, mutta he suostuivat muuttamaan pois.
Päivä 5
Aamukokouksessa Törnit ilmoittivat, että he muuttaisivat Övitsbölen kartanoon. Talvealat olivat raivoissaan, mutta eivät sanoneet mitään. Ilmoitettiin myös, että ympäröivät kartanon talot oli osoitettu muille vanhimmille. Asema on etuoikeus, jopa Uudessa Maailmassa.
Jotkut veljistä ovat alkaneet kutsua aluetta "Vanhinten kukkulaksi". Ilmoitettiin myös, niiden jotka tahtoivat jonkin talon, täytyi jättää pyyntö vanhimmille. Olen päättänyt pysyä omassa talossani. Minusta ei ole oikein muuttaa kenenkään toisen taloon, vaikka he olivatkin maailmallisia. Tulen surulliseksi kun mennessäni jonkun taloon ja nähdessäni perhevalokuvat ja henkilökohtaiset tavarat. Suurin osa muista ei tunne tällä tavoin, heitä ei vaivaa ryöstellä kuolleilta.
Päivä 8
Vanhimmat ilmoittivat uuden kokousaikataulun aamukokouksessa. Sunnuntaina meillä on edelleen yleisöesitelmä, jota seuraa Vartiotornin tutkistelu vanhoista artikkeleista kunnes saamme uusia lehtiä. Tiistai-iltana meillä on seurakunnan kirjantutkistelu. Palveluskokous on poistettu (siihen ei ole enää tarvetta) samoin kuin teokraattinen palveluskoulu. Ne on korvattu koulutusistunnolla joka pidetään perjantai-iltana. Tämä uusi kokous opettaa meille kuinka käyttäytyä Uuden Maailman Yhteiskunnassa. Paras asia tietenkin on, ettei enää ole kenttäpalvelusta!
Päivä 10
Tämä hautaamistyö vaatii raskaan veronsa minulta. En voi kuin tuntea itseni surulliseksi niin paljosta ihmiselämän tuhlauksesta. Miksei Jehova voinut löytää keinoa säästää enemmän ihmisiä? Lapset ovat pahimpia, en voi sietää heidän pienien ruumiidensa näkemistä enää. En usko, että tulen töihin enää huomenna.
Päivä 11
En mennyt töihin tänään. Eero Törni tuli käymään myöhemmin aamulla ja kysyi miksen ollut töissä. Kerroin hänelle, että en voinut hyvin. Hän kehotti minua palaamaan töihin, sillä jokainen tuntee olonsa aina hyväksi Uudessa Maailmassa. Hän myös kertoi, että masennus ja henkinen ahdistus olivat menneisyyden asioita.
Hänen ei tietenkään tarvitse haudata ruumiita.
Päivä 14
Kaksi viikkoa on kulunut. Todella kaipaan asioita kuten sähköä ja juoksevaa vettä. En tiedä saammeko noita asioita enää koskaan uudelleen toimimaan. Raimo Johansson ja minä lainasimme generaattorin salilta eilisiltana ja liitimme sen televisiooni ja videoihin. Meillä oli hauskaa katsoessamme videolta Star Trekiä ja viime vuoden Superpesistä. Todella kaipaan televisiota.
Päivä 15
Aamukokouksessa veli Törni antoi Raimolle ja minulle julkisen nuhtelun television katsomisesta. Vanhimmat olivat päättäneet, että vastedes videoiden katsominen oli kiellettyä, koska emme halua uuden paratiisimme tulevan saastutetuksi vanhan maailman asioilla. Törni arveli, että jonain päivänä meillä saattaisi olla "teokraattinen televisio" Seuralta. Vartiotornikanava? Säästäkää minut siltä!
Päivä 20
Ei vieläkään sanakaan Seuralta. Me olemme puhuneet lähiseurakuntien edustajien kanssa, mutta vanhimmat eivät anna kenenkään matkustaa. Kaarina Koivula halusi vierailla siskonsa luona naapurikunnassa nähdäkseen onko hän kunnossa, mutta veli Törni käski häntä pysymään paikoillaan ja olla kärsivällinen. Olisihan hänellä runsaasti aikaa nähdä siskonsa myöhemmin. Minun mielestäni se oli julmasti sanottu.
Päivä 30
Saimme lopulta valmiiksi suurimman osan hautaustyöstä. Olen niin helpottunut. Varikset lentelevät edelleen ympäriinsä. Olen alkanut vihata noita lihavia, inhottavia luontokappaleita. Yksi niistä kirotuista hyökkäsi kimppuuni tänään. Luulen, että ne ovat päässeet ihmislihan makuun.
Päivä 45
Monet veljet ja sisaret ovat saamassa tarpeekseen vanhimpien määräilystä. He johtavat asioita kuten vanhaa hollitupaa, ja me olemme renkejä. He ovat valvojia. Minut on uudelleenmäärätty työskentelemään yhteisön tilalla. Se on kovaa työtä, mutta voittaa hautaustyön. Sauli Keränen on järjestelemässä komiteaa puhumaan vanhimmille joistakin valituksen aiheista joita meillä kaikilla on.
Päivä 47
Vanhimmat saivat vihiä Sauli Keräsen suunnittelemasta "kapinasta". Aamukokouksessa häntä ojennettiin julkisesti ja käskettiin rukoilemaan nöyrää henkeä. Kukaan ei saa puhua hänelle ennekuin hän on osoittanut kunnollista katumusta. Minun on vaikea uskoa, että erotamme ihmisiä Uudessa Maailmassa.
Päivä 51
Tänään Seuralta saapui viimein viestintuoja. Veikko Perttilä, nuori beteliläinen, saapui pappamopolla. Hän kertoi meille, että Seura on muuttanut haaratoimistonsa Vihtiin Vantaan tuhoutumisen jälkeen. Me saimme myös ensimmäisen Harmagedonin jälkeisen Vartiotornin (nyt julkaistaan neljännesvuosittain).
Monet meistä olivat toivoneet, että se sisältäisi tietoa joka sallisisi suuremman henkilökohtaisen vapauden, mutta olimme pettyneitä lukiessamme, että meidän tuli seurata paikallisten vanhinten sääntöjä kunnes toisin sanottaisiin. Hän myös antoi vanhimmille uuden toimintaohjekirjan (otsikoitu Järjestö uutta maailmaa varten), mutta kenenkään meistä ei sallittu nähdä sitä.
Päivä 69
Paras ystäväni meni naimisiin tänään pakkoavioliittoon! Jouni ja Salla Kemppainen löydettiin vielä kihloissa ollessaan suutelemasta kiihkeästi. Sallan pusero oli napittamaton ja Jounin käsi oli hänen paljaalla rinnallaan. Oikeuskomitean kokoontumisen jälkeen veli Törni julisti, että he olivat nyt naimisissa, ilman seremoniaa tai mitään! Jouni vastusti kiihkeästi selittäen, että hän ja Salla eivät ollet harrastaneet seksiä. Veli Törni kuitenkin julisti, että päätös oli sopusoinnussa vanhimpien uuden ohjekirjan ohjeiden kanssa. Salla näytti onnelliselta, mutta Jouni oli shokissa. Muistan kuinka hän kerran kertoi, että hän kyllä piti Sallan vartalosta, mutta ajatteli Sallan olevan tyhmä kuin saapas. Nyt hän oli naimisissa Sallan kanssa - ikuisesti. Minun pitää muistaa pitää käteni taskuissa kun tapaan sisaria.
Päivä 80
Vastanaineet eivät tule toimeen. On ollut paljon juoruilua heidän kauheista riidoistaan. Jouni tunnusti minulle tänään, että hän meni vanhimpien puheille saadakseen avioliiton mitätöityä. He kertoivat hänelle, että Seuran uuden ohjekirjan mukaan ei avioeroja tai mitätöintejä sallittaisi mistään syystä. Lisäksi, kaikkien avioliittojen tuli nyt olla paikallisten vanhimpien hyväksymiä.
Päivä 81
Sauli Keränen otettiin tänään takaisin. Hän on yhä onneton, mutta pitää ajatuksensa omana tietonaan.
Päivä 89
Olemme kaikki shokissa! Jouni teki itsemurhan tänään. Luulen, että hän ei hyväksynyt ajatusta siitä, että hänen pitäisi viettää ikuisuus Sallan kanssa. Vanhimmat kielsivät meitä pitämästä hänelle hautajaisia. Tarjouduin vapaaehtoisena hautaamaan ystäväni. Veli Törni määräsi minut hautaamaan hänet joukkohautaan minne oli laitettu maailmallisia. Kukaan ei tullut haudan reunalle, ei edes leski. Lausuin rukouksen ystäväni puolesta. Kaipaan Jounia suuresti.
Päivä 100
Elämä on tullut kurjaksi monille meistä. Vanhimmat jatkavat yhä uusien sääntöjen laatimista joka päivä. Meille kerrotaan, että meidän pitäisi elää pyhää elämää palveluksessa ja alistuen. Mielipide-eroja tai keskustelua ei sallita. Näyttää, että meillä oli enemmän vapautta ennen Harmagedonia. En koskaan ajatellut, että olisi haikeaa ajatella vanhaa maailmaa.
Päivä 111
En kestä tätä enää. Olen aikeissa matkustaa veljeni luo, suunnilleen sadan kilometrin päähän. Matkustan jalan. Luulen, että pystyn siihen viidessä päivässä. Kunpa voisin saada polttoainetta autooni. Minun täytyy hiiviskellä, koska vanhimmat eivät edelleenkään anna kenellekään lupaa matkustaa. Olen säilyttänyt vähän ruokaa ja suunnittelen lähteväni tänä iltana ulkonaliikkumiskiellon alettua. Toivon, että veljeni on yhä elossa, ehkä hän tietää ovatko äiti ja isä kunnossa.
Päivä 112
Pääsin kaupungista ulos tänään. Mietin, kaipaavatko he minua vielä. Tuho maaseudulla on uskomaton. Kuinka me koskaan muka rakennamme kaiken uudelleen? Olen jo nähnyt melkoisesti luurankoja. Luullakseni on vielä paljon hautaamistyötä tehtävänä ennenkuin voimme rakentaa paratiisin.
Päivä 113
Saavun ryhmän luokse, jossa on Lempäälän seurakunnan veljiä. Minut pidätetään aseella uhaten! Veli Törni on saanut ilmoitettua heille, että minä saattaisin olla tulossa. Olen raivoissani. Miksi en voisi vierailla veljeni luona?
Päivä 114
Eero Törni ja kaksi avustavaa palvelijaa saapuivat tänään saattamaan minut takaisin "kotiin". He kaikki kantoivat aseita.
Päivä 115
Pako-yritykseni ja muiden muita veljiä koskeneiden kurinpidollisten ongelmien jälkeen vanhimmat ovat asettaneet aseita heiluttelevan poliisin. Minut tietysti erotettiin tämän aamun kokouksessa. Minut on määrätty työhön käymälässä.
Päivä 116
Minun käskettiin raportoida valtakunnansalille töiden jälkeen "lisämääräyksiä" varten. Näin Sauli Keräsen ja pari muuta "häirikköä" siellä. Meidät altistettiin tunnin "uudelleenindoktrinaatiolle", joka oli enimmäkseen tavallista roskaa palvelijan hengen pitämisestä ja siitä, ettei pitäisi ajatella liikaa itse. Meidän käskettiin tulla takaisin ensi viikolla saamaan lisää samaa.
Päivä 123
Jätin tänään väliin uudelleenindoktrinointi-tapaamisen. Kerroin Eero Törnille, että olen saanut tarpeekseni hänen käyttäytymisestään teokraattisena Hitlerinä. Kerroin myös, että aion jättää yhteisön ja on parempi, ettei hän yritä estää sitä. Oma virheeni. Törni kutsui poliisinsa ja pidätytti minut. Minua pidetään aseistetun vartijan vartioinnissa tilapäisvankilassa valtakunnansalin kellarissa.
Päivä 124
Oikeuskomiteani on määrätty huomiselle. Sauli Keränen tuli katsomaan minua. Kun vartijat olivat korvakuulon matkan ulkopuolella, hän kertoi, että hänen ponnistuksensa ottaa yhteyttä Seuraan eivät olleet paikallisten vanhimpien vuoksi tuottaneet hyvää tulosta. Hänen oli käsketty pysyä hiljaa ja kunnioittaa vanhimpia ilman kyselemistä. Sam oli hyvin masentunut tästä ja minun tilanteestani.
Päivä 125
Oikeuskomiteani pidettiin tänään. Eero Törni toimi johtavana syyttäjänä. Minulla tietenkään ei ollut puolustusasianajajaa enkä voinut kutsua todistajia. Salassa pidetyn kuulemisen jälkeen minut tuomitttiin katumattomana luopiona. Minulle ilmoitettiin vakavasti, että Seuran säännösten mukaan (kuten ne on esitetty Järjestö uutta maailmaa varten -kirjassa) rangaistus luopumuksesta on kuolema kivittämällä. Teloitukseni on määrätty huomiselle.
Päivä 126
Tämä on sitten loppu. Myöhemmin tänään minut viedään ulos teloitettavaksi kivittämällä. Tulisin mieluummin ammutuksi päähän takaa, mutta Seura ilmeisesti ajattelee, että kivittäminen tarjoaa paremman oppitunnin. Jos saan mahdollisuuden, heitän yhden kivistä takaisin kohti Eero Törniä. Huvittava asia on, että minusta ei todellakaan tunnu niin pahalta odottava kuolemani. Tämä Uuden Maailman Yhteiskunta ei ole minun käsitykseni paratiisista enkä tahdo elää näiden ihmisten kanssa ikuisuutta. Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin ja kadotettuun takaisin.
Jälkipuhe
Kaikki saapuivat kivittämiseeni, jopa lapset. Eero Törni vakavasti julisti kuolemantuomioni ja sitten lainasi Raamattua kertoen kaikille "älköön silmänne surkutelko". Eikä kukaan surkutellut. Pahoittelen ainoastaan sitä, että he sitoivat käteni taakseni, että en voinut palauttaa yhtään heidän kiveään korkojen kanssa. Ei kovin urheilullista. Viimeinen asia, jonka näin ennekuin valot menivät päältä, oli vastenmielinen virnistys Törnin kasvoilla.
Sitten heräsin. Taivaassa. Ja siellä oli Pyhä Pietari. "Tervetuloa paratiisiin, lapseni", hän sanoi kun hän ystävällisesti otti kiinni kädestäni. Hämmentyneenä sanoin: "Mutta luulin, että paratiisi oli maan päällä todistajien luona." "Ei," selitti Pyhä Pietari, "se oli helvetti."
Alkuperäinen teksti: Michael Pendley
Suomentanut nimimerkki Tarkkailija
Alkuperäinen tarina
Seuraava ei ole fantasiaa, vaan tätä meitä opetettiin odottamaan tapahtuvaksi kun olimme jehovantodistajia
Päivä 1
Iso H on sitten ohi, ja minä selviydyin. Tänä aamuna kuljeksin Valtakunnansalille. Päivän loppuun mennessä suurin osa seurakunnasta oli kokoontunut salille. Jotkut veljet ja sisaret olivat edelleen kateissa. Eero Törni, esivalvojamme, kertoi meille, että niiden jotka olivat kateissa olisi pitänyt käydä enemmän kentällä.
Päivä 2
Veli Törni kutsui koolle erikoiskokouksen täksi aamuksi. Hän ilmoitti, että hän ja muut vanhimmat ottaisivat nyt täyden määräysvallan uudessa yhteisössämme kunnes saataisiin jälleen yhteys päätoimistoon. Kaikki päätökset koskien yhteisön säännöksiä, asumisjärjestelyjä, työmääräyksiä ja muita asioita olisivat täysin vanhimmiston harkintavallassa.
Sauli Keränen vastusti tätä diktatuurista järjestelyä kunnes Törni esitti Seuralta tulleen kuukausia sitten päivätyn kirjeen, jossa sanottiin, että Harmagedonin jälkeen paikallinen vanhimmisto olisi vastuussa kaikista päätöksistä jollei Seura määräisi toisin. Sauli ei esittänyt enempää vastalauseita. Myös muut hyväksyivät tämän uuden järjestelyn.
Päivä 3
Veli Törni on määrännyt minut hautajaistehtäviin. Näyttää, että useimmat meistä sinkkuveljistä on määrätty tähän epämiellyttävään palvelukseen. Kuolleet ruumiit alkavat jo käydä hermoilleni. Minua ällöttää katsoa lintujen ja muiden eläinten syövän ruumiita. Itse asiassa näin korpin nokkivan silmämunaa tänään. Inhottavaa! Raimo Johansson sai raivaustraktorin käyntiin ja on alkanut kaivaa suurta joukkohautaa. Minun tehtäväni on kulkea keräten ruumiita ja lastata niitä avopakettiauton lavalle.
Päivä 4
Meillä oli ensimmäinen oikeuskomitea tänään. Lauri ja Susanna Talveala olivat muuttaneet Övitsbölen kartanoon, joka oli osa hienoa Kauniaisten asuinaluetta. Ongelma oli, että sisar Törni oli jo iskenyt silmänsä siihen ja esivalvojan vaimona hän päätteli, että hänellä tulisi olla etuoikeus valita. Veli Törni kertoi veli ja sisar Talvealalle, että heillä ei ollut oikeuksia mihinkään ilman vanhimpien hyväksyntää. Heidät määrättiin poistumaan talosta pimeän tuloon mennessä. Talvealat olivat hyvin pettyneitä, mutta he suostuivat muuttamaan pois.
Päivä 5
Aamukokouksessa Törnit ilmoittivat, että he muuttaisivat Övitsbölen kartanoon. Talvealat olivat raivoissaan, mutta eivät sanoneet mitään. Ilmoitettiin myös, että ympäröivät kartanon talot oli osoitettu muille vanhimmille. Asema on etuoikeus, jopa Uudessa Maailmassa.
Jotkut veljistä ovat alkaneet kutsua aluetta "Vanhinten kukkulaksi". Ilmoitettiin myös, niiden jotka tahtoivat jonkin talon, täytyi jättää pyyntö vanhimmille. Olen päättänyt pysyä omassa talossani. Minusta ei ole oikein muuttaa kenenkään toisen taloon, vaikka he olivatkin maailmallisia. Tulen surulliseksi kun mennessäni jonkun taloon ja nähdessäni perhevalokuvat ja henkilökohtaiset tavarat. Suurin osa muista ei tunne tällä tavoin, heitä ei vaivaa ryöstellä kuolleilta.
Päivä 8
Vanhimmat ilmoittivat uuden kokousaikataulun aamukokouksessa. Sunnuntaina meillä on edelleen yleisöesitelmä, jota seuraa Vartiotornin tutkistelu vanhoista artikkeleista kunnes saamme uusia lehtiä. Tiistai-iltana meillä on seurakunnan kirjantutkistelu. Palveluskokous on poistettu (siihen ei ole enää tarvetta) samoin kuin teokraattinen palveluskoulu. Ne on korvattu koulutusistunnolla joka pidetään perjantai-iltana. Tämä uusi kokous opettaa meille kuinka käyttäytyä Uuden Maailman Yhteiskunnassa. Paras asia tietenkin on, ettei enää ole kenttäpalvelusta!
Päivä 10
Tämä hautaamistyö vaatii raskaan veronsa minulta. En voi kuin tuntea itseni surulliseksi niin paljosta ihmiselämän tuhlauksesta. Miksei Jehova voinut löytää keinoa säästää enemmän ihmisiä? Lapset ovat pahimpia, en voi sietää heidän pienien ruumiidensa näkemistä enää. En usko, että tulen töihin enää huomenna.
Päivä 11
En mennyt töihin tänään. Eero Törni tuli käymään myöhemmin aamulla ja kysyi miksen ollut töissä. Kerroin hänelle, että en voinut hyvin. Hän kehotti minua palaamaan töihin, sillä jokainen tuntee olonsa aina hyväksi Uudessa Maailmassa. Hän myös kertoi, että masennus ja henkinen ahdistus olivat menneisyyden asioita.
Hänen ei tietenkään tarvitse haudata ruumiita.
Päivä 14
Kaksi viikkoa on kulunut. Todella kaipaan asioita kuten sähköä ja juoksevaa vettä. En tiedä saammeko noita asioita enää koskaan uudelleen toimimaan. Raimo Johansson ja minä lainasimme generaattorin salilta eilisiltana ja liitimme sen televisiooni ja videoihin. Meillä oli hauskaa katsoessamme videolta Star Trekiä ja viime vuoden Superpesistä. Todella kaipaan televisiota.
Päivä 15
Aamukokouksessa veli Törni antoi Raimolle ja minulle julkisen nuhtelun television katsomisesta. Vanhimmat olivat päättäneet, että vastedes videoiden katsominen oli kiellettyä, koska emme halua uuden paratiisimme tulevan saastutetuksi vanhan maailman asioilla. Törni arveli, että jonain päivänä meillä saattaisi olla "teokraattinen televisio" Seuralta. Vartiotornikanava? Säästäkää minut siltä!
Päivä 20
Ei vieläkään sanakaan Seuralta. Me olemme puhuneet lähiseurakuntien edustajien kanssa, mutta vanhimmat eivät anna kenenkään matkustaa. Kaarina Koivula halusi vierailla siskonsa luona naapurikunnassa nähdäkseen onko hän kunnossa, mutta veli Törni käski häntä pysymään paikoillaan ja olla kärsivällinen. Olisihan hänellä runsaasti aikaa nähdä siskonsa myöhemmin. Minun mielestäni se oli julmasti sanottu.
Päivä 30
Saimme lopulta valmiiksi suurimman osan hautaustyöstä. Olen niin helpottunut. Varikset lentelevät edelleen ympäriinsä. Olen alkanut vihata noita lihavia, inhottavia luontokappaleita. Yksi niistä kirotuista hyökkäsi kimppuuni tänään. Luulen, että ne ovat päässeet ihmislihan makuun.
Päivä 45
Monet veljet ja sisaret ovat saamassa tarpeekseen vanhimpien määräilystä. He johtavat asioita kuten vanhaa hollitupaa, ja me olemme renkejä. He ovat valvojia. Minut on uudelleenmäärätty työskentelemään yhteisön tilalla. Se on kovaa työtä, mutta voittaa hautaustyön. Sauli Keränen on järjestelemässä komiteaa puhumaan vanhimmille joistakin valituksen aiheista joita meillä kaikilla on.
Päivä 47
Vanhimmat saivat vihiä Sauli Keräsen suunnittelemasta "kapinasta". Aamukokouksessa häntä ojennettiin julkisesti ja käskettiin rukoilemaan nöyrää henkeä. Kukaan ei saa puhua hänelle ennekuin hän on osoittanut kunnollista katumusta. Minun on vaikea uskoa, että erotamme ihmisiä Uudessa Maailmassa.
Päivä 51
Tänään Seuralta saapui viimein viestintuoja. Veikko Perttilä, nuori beteliläinen, saapui pappamopolla. Hän kertoi meille, että Seura on muuttanut haaratoimistonsa Vihtiin Vantaan tuhoutumisen jälkeen. Me saimme myös ensimmäisen Harmagedonin jälkeisen Vartiotornin (nyt julkaistaan neljännesvuosittain).
Monet meistä olivat toivoneet, että se sisältäisi tietoa joka sallisisi suuremman henkilökohtaisen vapauden, mutta olimme pettyneitä lukiessamme, että meidän tuli seurata paikallisten vanhinten sääntöjä kunnes toisin sanottaisiin. Hän myös antoi vanhimmille uuden toimintaohjekirjan (otsikoitu Järjestö uutta maailmaa varten), mutta kenenkään meistä ei sallittu nähdä sitä.
Päivä 69
Paras ystäväni meni naimisiin tänään pakkoavioliittoon! Jouni ja Salla Kemppainen löydettiin vielä kihloissa ollessaan suutelemasta kiihkeästi. Sallan pusero oli napittamaton ja Jounin käsi oli hänen paljaalla rinnallaan. Oikeuskomitean kokoontumisen jälkeen veli Törni julisti, että he olivat nyt naimisissa, ilman seremoniaa tai mitään! Jouni vastusti kiihkeästi selittäen, että hän ja Salla eivät ollet harrastaneet seksiä. Veli Törni kuitenkin julisti, että päätös oli sopusoinnussa vanhimpien uuden ohjekirjan ohjeiden kanssa. Salla näytti onnelliselta, mutta Jouni oli shokissa. Muistan kuinka hän kerran kertoi, että hän kyllä piti Sallan vartalosta, mutta ajatteli Sallan olevan tyhmä kuin saapas. Nyt hän oli naimisissa Sallan kanssa - ikuisesti. Minun pitää muistaa pitää käteni taskuissa kun tapaan sisaria.
Päivä 80
Vastanaineet eivät tule toimeen. On ollut paljon juoruilua heidän kauheista riidoistaan. Jouni tunnusti minulle tänään, että hän meni vanhimpien puheille saadakseen avioliiton mitätöityä. He kertoivat hänelle, että Seuran uuden ohjekirjan mukaan ei avioeroja tai mitätöintejä sallittaisi mistään syystä. Lisäksi, kaikkien avioliittojen tuli nyt olla paikallisten vanhimpien hyväksymiä.
Päivä 81
Sauli Keränen otettiin tänään takaisin. Hän on yhä onneton, mutta pitää ajatuksensa omana tietonaan.
Päivä 89
Olemme kaikki shokissa! Jouni teki itsemurhan tänään. Luulen, että hän ei hyväksynyt ajatusta siitä, että hänen pitäisi viettää ikuisuus Sallan kanssa. Vanhimmat kielsivät meitä pitämästä hänelle hautajaisia. Tarjouduin vapaaehtoisena hautaamaan ystäväni. Veli Törni määräsi minut hautaamaan hänet joukkohautaan minne oli laitettu maailmallisia. Kukaan ei tullut haudan reunalle, ei edes leski. Lausuin rukouksen ystäväni puolesta. Kaipaan Jounia suuresti.
Päivä 100
Elämä on tullut kurjaksi monille meistä. Vanhimmat jatkavat yhä uusien sääntöjen laatimista joka päivä. Meille kerrotaan, että meidän pitäisi elää pyhää elämää palveluksessa ja alistuen. Mielipide-eroja tai keskustelua ei sallita. Näyttää, että meillä oli enemmän vapautta ennen Harmagedonia. En koskaan ajatellut, että olisi haikeaa ajatella vanhaa maailmaa.
Päivä 111
En kestä tätä enää. Olen aikeissa matkustaa veljeni luo, suunnilleen sadan kilometrin päähän. Matkustan jalan. Luulen, että pystyn siihen viidessä päivässä. Kunpa voisin saada polttoainetta autooni. Minun täytyy hiiviskellä, koska vanhimmat eivät edelleenkään anna kenellekään lupaa matkustaa. Olen säilyttänyt vähän ruokaa ja suunnittelen lähteväni tänä iltana ulkonaliikkumiskiellon alettua. Toivon, että veljeni on yhä elossa, ehkä hän tietää ovatko äiti ja isä kunnossa.
Päivä 112
Pääsin kaupungista ulos tänään. Mietin, kaipaavatko he minua vielä. Tuho maaseudulla on uskomaton. Kuinka me koskaan muka rakennamme kaiken uudelleen? Olen jo nähnyt melkoisesti luurankoja. Luullakseni on vielä paljon hautaamistyötä tehtävänä ennenkuin voimme rakentaa paratiisin.
Päivä 113
Saavun ryhmän luokse, jossa on Lempäälän seurakunnan veljiä. Minut pidätetään aseella uhaten! Veli Törni on saanut ilmoitettua heille, että minä saattaisin olla tulossa. Olen raivoissani. Miksi en voisi vierailla veljeni luona?
Päivä 114
Eero Törni ja kaksi avustavaa palvelijaa saapuivat tänään saattamaan minut takaisin "kotiin". He kaikki kantoivat aseita.
Päivä 115
Pako-yritykseni ja muiden muita veljiä koskeneiden kurinpidollisten ongelmien jälkeen vanhimmat ovat asettaneet aseita heiluttelevan poliisin. Minut tietysti erotettiin tämän aamun kokouksessa. Minut on määrätty työhön käymälässä.
Päivä 116
Minun käskettiin raportoida valtakunnansalille töiden jälkeen "lisämääräyksiä" varten. Näin Sauli Keräsen ja pari muuta "häirikköä" siellä. Meidät altistettiin tunnin "uudelleenindoktrinaatiolle", joka oli enimmäkseen tavallista roskaa palvelijan hengen pitämisestä ja siitä, ettei pitäisi ajatella liikaa itse. Meidän käskettiin tulla takaisin ensi viikolla saamaan lisää samaa.
Päivä 123
Jätin tänään väliin uudelleenindoktrinointi-tapaamisen. Kerroin Eero Törnille, että olen saanut tarpeekseni hänen käyttäytymisestään teokraattisena Hitlerinä. Kerroin myös, että aion jättää yhteisön ja on parempi, ettei hän yritä estää sitä. Oma virheeni. Törni kutsui poliisinsa ja pidätytti minut. Minua pidetään aseistetun vartijan vartioinnissa tilapäisvankilassa valtakunnansalin kellarissa.
Päivä 124
Oikeuskomiteani on määrätty huomiselle. Sauli Keränen tuli katsomaan minua. Kun vartijat olivat korvakuulon matkan ulkopuolella, hän kertoi, että hänen ponnistuksensa ottaa yhteyttä Seuraan eivät olleet paikallisten vanhimpien vuoksi tuottaneet hyvää tulosta. Hänen oli käsketty pysyä hiljaa ja kunnioittaa vanhimpia ilman kyselemistä. Sam oli hyvin masentunut tästä ja minun tilanteestani.
Päivä 125
Oikeuskomiteani pidettiin tänään. Eero Törni toimi johtavana syyttäjänä. Minulla tietenkään ei ollut puolustusasianajajaa enkä voinut kutsua todistajia. Salassa pidetyn kuulemisen jälkeen minut tuomitttiin katumattomana luopiona. Minulle ilmoitettiin vakavasti, että Seuran säännösten mukaan (kuten ne on esitetty Järjestö uutta maailmaa varten -kirjassa) rangaistus luopumuksesta on kuolema kivittämällä. Teloitukseni on määrätty huomiselle.
Päivä 126
Tämä on sitten loppu. Myöhemmin tänään minut viedään ulos teloitettavaksi kivittämällä. Tulisin mieluummin ammutuksi päähän takaa, mutta Seura ilmeisesti ajattelee, että kivittäminen tarjoaa paremman oppitunnin. Jos saan mahdollisuuden, heitän yhden kivistä takaisin kohti Eero Törniä. Huvittava asia on, että minusta ei todellakaan tunnu niin pahalta odottava kuolemani. Tämä Uuden Maailman Yhteiskunta ei ole minun käsitykseni paratiisista enkä tahdo elää näiden ihmisten kanssa ikuisuutta. Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin ja kadotettuun takaisin.
Jälkipuhe
Kaikki saapuivat kivittämiseeni, jopa lapset. Eero Törni vakavasti julisti kuolemantuomioni ja sitten lainasi Raamattua kertoen kaikille "älköön silmänne surkutelko". Eikä kukaan surkutellut. Pahoittelen ainoastaan sitä, että he sitoivat käteni taakseni, että en voinut palauttaa yhtään heidän kiveään korkojen kanssa. Ei kovin urheilullista. Viimeinen asia, jonka näin ennekuin valot menivät päältä, oli vastenmielinen virnistys Törnin kasvoilla.
Sitten heräsin. Taivaassa. Ja siellä oli Pyhä Pietari. "Tervetuloa paratiisiin, lapseni", hän sanoi kun hän ystävällisesti otti kiinni kädestäni. Hämmentyneenä sanoin: "Mutta luulin, että paratiisi oli maan päällä todistajien luona." "Ei," selitti Pyhä Pietari, "se oli helvetti."
Alkuperäinen teksti: Michael Pendley
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä, kaikkeen sitä ihmiset elämänsä tuhlaavatkin...
Päivä 1000000000000
"Kiitos, rakas vaimoni. Oli nautinnollista lähetyssaarnata kanssasi jo biljoonantena peräkkäisenä iltana. Nyt rukoilkaamme ja kiittäkäämme Jehovaa."