Minua kiinnostaisi tietää, miltä kielipoliittinen sanastomme vaikuttaa ulkomaisten kulttuurintutkijoiden silmin tai ylipäätään kulttuuri-identiteetteihin perehtyneen tutkijan silmin.
Voiko kansalla, josta yli 90% puhuu suomea äidinkielenään ja josta galluppien mukaan ehdoton enemmistö kaipaa vapaata kielivalintaa, olla ”suomenmaalainen kaksikielinen identiteetti”, joka vaatii ruotsin osaamista ja ”pohjoismaalainen identiteetti”, joka vaatii skandinaavisen kielen osaamista.
Ovatko kiihkonationalisteja ne, jotka sallisivat moninaiset identiteetit, vai ne, joiden mielestä vain suomenmaalainen identiteetti voi olla oikea ja hyvä?
Voiko kansalla, josta yli 90% puhuu suomea äidinkielenään ja josta galluppien mukaan ehdoton enemmistö kaipaa vapaata kielivalintaa, olla ”suomenmaalainen kaksikielinen identiteetti”, joka vaatii ruotsin osaamista ja ”pohjoismaalainen identiteetti”, joka vaatii skandinaavisen kielen osaamista.
Ovatko kiihkonationalisteja ne, jotka sallisivat moninaiset identiteetit, vai ne, joiden mielestä vain suomenmaalainen identiteetti voi olla oikea ja hyvä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole oikeastaan kyse siitä, onko joku identiteetti hyvä vai huono.
Kyse on siitä, että suomalaislla on hyvin vahva suomalainen identiteetti. Sillä siisti.
Turha on keinotekoisesti tupata mitään ulkoa tuotuja identiteettejä lisäksi.