Olen tehnyt tilit

selväksi... kirjoitti:

elämän kanssa, siksi olen valmis kuolemaan, ihan milloin tahansa. En ole jättänyt pyytämättä anteeksi tekemiäni pahoja tekoja. Uskon Jumalaan ja uskon Jeesukseen. Olen aina pyrkinyt toteuttamaan kultaista käskyä: Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi, vaikka olenkin joutunut usein hyväksi käytetyksi ja jopa huijatuksi. Aina välillä tulee mieleen, että milloin saan sen vastineen omasta hyvän tekemisestäni? Vai saanko koskaan? Kuolema tuntuu välillä lohduttavan hyvältä vaihtoehdolta, pääsisi pois täältä pahasta ja kylmästä maailmasta. Itsemurhaa olen ajatellut aina välillä, mutta en ole vielä edes yrittänyt tehdä sitä. Miksi elämässä menestyvät aina ne itsekkäät ja omahyväiset sekä ilkeät ihmiset? Miksi hyvät ovat aina hyväksikäytettyjä ja "hölmöjä" muiden silmissä? Haluaisin kuolla, jotta voisi kokea kuoleman jälkseisen elämän ja päästä taivaaseen kohta 20 vuotta sitten kuolleen isäni luokse :( Ajattelen häntä lähes joka päivä. On vaikeaa elää yksin, ilman kunnon ystävää ja tukea. Joskus tuntuu, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Olen kuin lammas, susien keskellä, vailla suojaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä