Olen itse agnostikko, sikäli kun se ketään kiinnostaa. Minulla on ystävinä jonkin sortin kristittyjä, ateisteja, ja muslimeja.( 1 hindu). Sekä tietysti iso läjä sekalaisia elämänkatsomuksia omaavia henkilöitä. Muutama tuntemistani ateisteista ystävistä tai sukulaisista on aika kiivaita katsomuksessaan.(vihaisia asiassaan toisinaan) No fundamentalisteja on joka lähtöön, mutta viimeaikoina se on hieman ruvennut häiritsemään. Etenkin vittuilu sellaisille ystävilleni jotka uskovat jotenkin toisin.
Olen miettinyt yhdistävää tekijää näissä ihmisissä ja huomannut että kukaan ei ole läheinen isänsä kanssa. Osa ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa, ja jollain on aika välinpitämätön tai jotenkin kylmä suhde isäänsä. Aloin selvittää ja löysin viitteitä siitä että tälläisiä tutkimuksia on tehty. Se uskooko Jumalan olemassaoloon perustuu varmaan siihen mitkä argumentit puolesta tai vastaan kolahtavat.
Tälläinen iso filosofinen asia kun tuskin riippuu ihmissuhteista. Silti on alkanut kiinnostaa millainen suhde omaan isään, monilla innokkaimmilla ateisteilla on. Otantani ei ole vielä kovin kattava, mutta voisin tehdä hieman tutkimusta. Oletan että tämmöisenkin asian tutkiskelu jotakin ärsyttää, mutta se ei poista kiinnostustani ilmiöön.
Ateismi ja isäsuhde
23
290
Vastaukset
Oma isäni on minulle tärkeä henkilö elämässäni. Hänen apuunsa olen aina voinut luottaa ja meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Isäni opetti minut soittamaan kitaraa, kuuntelemme samanlaista musiikkia, tykkäämme samoista tyhmistä komedialeffoista. Isäni on vanhalla iällä innostunut opettelemaan käyttämään tietokonetta ja eilen kertoi kuinka hän oli harkinnut että virittäisi mokkulaansa lisäantennin jotta se toimisi maaseudulla paremmin. Itsekin olen kiinnostunut tekniikasta ja asioiden virittelystä ja käyn usein isäni konetta tuunaamassa. Ainoa piirre joka isässä on ikävää on hänen ongelmallinen alkoholinkäyttönsä, joka on meidän perhettä hieman repinyt, mutta ei se silti mitätöi sitä suhdetta joka minulla isääni on. Kun teen elämässäni tärkeitä päätöksiä, tiedän aina kenen mielipidettä kysyn ensimmäisenä ja kenen puoleen kääntyä. Isäni, kuten minäkin on ateisti.
- .
isänä,tuo selittää paljon.
Ateissa ei ole yhtään NORMAALI perheessä kasvanutta.
Minun isäsuhteeni on varsin hyvä.
"Aloin selvittää ja löysin viitteitä siitä että tälläisiä tutkimuksia on tehty."
Jos viittaa Paul Vitzin "tutkimukseen", on se tilastollisesti merkityksetön ja päinvastaiset tulokset saadaan aikaiseksi valitsemalla eri henkilöt ja tulkitsemalla heidän isäsuhteitaan. Toiseksi, koko asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ateismi totta vai ei.Jos ei ole jumaliin uskova on ateisti. Siis ateismi on tutkimuksista ja niiden tuloksista huolimatta totta. Itse olen ateisti ja isäsuhteeni oli hänen kuolemaansa asti hyvin läheinen. Isänikään ei uskonut jumaliin.
- dfj
Kas kun et keksinyt verrata ruokavalioon tai harrastuksiin tai musiikkimakuun...
"Olen miettinyt yhdistävää tekijää näissä ihmisissä ja huomannut että kukaan ei ole läheinen isänsä kanssa. Osa ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa, ja jollain on aika välinpitämätön tai jotenkin kylmä suhde isäänsä."
-Minusta tuo kuulostaa enemmän itsenäistymiseltä: kun lapsi lopulta itsenäistyy ja muuttaa pois kotoa, saattaa käydä näin. Sitten vähän riippuu olosuhteista ja ihmisistä miten suhde vanhempiin (tässätapauksessa isään) jatkuu... Itsenäistymisen ja oman vastuun ottamisen elämässä voi katsoa johtavan "itsensä etsimiseen" ja ehkä oman uskontosuunnan valitsemiseen/tarkistamiseen.
"Tälläinen iso filosofinen asia kun tuskin riippuu ihmissuhteista. Silti on alkanut kiinnostaa millainen suhde omaan isään, monilla innokkaimmilla ateisteilla on."
-Ainakaan minulla ihmissuhteet eivät ole kovin suurella painoarvolla siinä mielipiteessä jumalan olemassaolon suhteen. Olen agnostinen ateisti, jos sillä sinulle on merkitystä. Tietty jokaisen vakuuttaa eri asiat jumalan olemassaolosta; esimerkiksi minua eivät vakuuta enää samat asiat, jotka vakuuttivat minut joskus 13 ikävuoden paikkeilla. Jumalaan uskomisen perusteita on siis paljon erilaisia ja uskomuksia jumalan olemuksestakin on erilaisia - samoin kuin ihmisiäkin. Uskominen on suuri kokonaisuus ainakin minulle, eli pitäisi olla laajemmat syyt/todisteet uskoa jumalaan, ei ole sellaista yhtä vaikutinta.
Minulla on mielestäni hyvä, ja ihan normaali suhde isääni. Käyn vanhempieni luona viikoittain (viimeksi eilen), joskus auttamassa heitä kotitöissä ja joskus vain kyläilemässä. Vaikka olenkin luopunut jumaluskostani, suhteeni vanhempiin on kutakuinkin sama. Muutokset tapahtuvat oikeastaan elämänmenon mukaisesti (eli on oma elämä ja omat kiireet nykyisin), eikä jumaluskon mukaisesti.Kuinkakohan moni isä on katkaissut suhteet lapseensa tämän erottua kirkosta?
Oman isäni kommentti kerrottuani eronneeni kirkosta oli "No jo oli aikakin!" ; )- .
ovat todnäk kommunisteja.
. kirjoitti:
ovat todnäk kommunisteja.
Jo edesmennyt isäni vihasi kommareita ja äitini oli kokoomuspuoluelainen, joten kaada itsellesi vaan...
Ensimmäiseksi nyt tulee mieleen adjektiivit rakastava, lämmin, turvallinen, hyvä, tukeva, auttava, rohkaiseva.
- nosto
nosto
- nosto
nosto
- nosto
nosto
- 21
oma suhde isääni on jäänyt hieman etäiseksi koska olemme molemmat vähän hiljaista tyyppiä ja minä jopa syrjäänvetäytyvä. lapsena olin kuitenkin melko vilkas ja tein kaksinverroin typeryyksiä muihin nähden ja siitä syystä järjen käyttöä ja perinteitä arvostava isäni suuttui usein.
kaikesta huolimatta hän on kunnioitukseni kohde, vaikkakin alan ymmärtää häntä vasta nyt.
tulipa melkoinen tunnustus :)
- kfgb
mutta juttusi on ihan lööperiä. Ensinnäkään en usko, että olet edes agnostikko, koska kuitenkin kirjoituksessasi osoitat halveksuntasi ateisti"ystäviäsi" kohtaan.
Mutta jatka vaan "tutkimustasi". Ehkä saamme lukea artikkelisi seuraavasta Tiede-lehdestä. Sitä odotellessa...- Bakalimsky
"kirjoituksessasi osoitat halveksuntasi ateisti"ystäviäsi" kohtaan."
En mielestäni halveksu ketään ateismin takia. Viittasin pieneen porukkaan agressiivisimpia ateisteja, enkä halveksi heitäkään ihmisinä. Tiedän ettei tämä otantani ole missään tieteellisessä mittakaavassa, on silti minulle tosiasia että monilla heistä on huono suhde isäänsä: jonkin riippuvuuden, puhumattomuuden tai esim. sen takia että isä on ns. kiihkouskovainen.
Vaikean tälläisestä tutkimuksesta tekee sekin, että ihmisellä on yleensä yksi isä, ja on vaikea vertailla ja huomata mikä suhteessa mättää. En todellakaan tarkoita että Jumalan olemassa olo/olemattomuus olisi riippuvainen isäsuhteesta. Väitteeni vain on että jotkut voivat päätyä ns. agressiiviseen ateistiseen maailmankatsomukseen myös ihmissuhteiden myötävaikutuksesta. Kyllä itselläni olisi vaikeuksia olla kristitty, koska olen tavannut tosi monta itsekästä kusipäätä jotka sanovat olevansa kristittyjä. Se ei olisi kuitenkaan este jos oikeasti kokisin jonkun henk. koht. elämyksen. Samoin nämä huonot esimerkit ateisteissa tekisivät minut haluttomammiksi leimaantua tuohon porukkaan. Ehkä osittain siksi olen agnostikko, pääasiassa olen sitä siksi, etten tiedä enkä usko ehdottamasti mitään. - Kössönöm
Bakalimsky kirjoitti:
"kirjoituksessasi osoitat halveksuntasi ateisti"ystäviäsi" kohtaan."
En mielestäni halveksu ketään ateismin takia. Viittasin pieneen porukkaan agressiivisimpia ateisteja, enkä halveksi heitäkään ihmisinä. Tiedän ettei tämä otantani ole missään tieteellisessä mittakaavassa, on silti minulle tosiasia että monilla heistä on huono suhde isäänsä: jonkin riippuvuuden, puhumattomuuden tai esim. sen takia että isä on ns. kiihkouskovainen.
Vaikean tälläisestä tutkimuksesta tekee sekin, että ihmisellä on yleensä yksi isä, ja on vaikea vertailla ja huomata mikä suhteessa mättää. En todellakaan tarkoita että Jumalan olemassa olo/olemattomuus olisi riippuvainen isäsuhteesta. Väitteeni vain on että jotkut voivat päätyä ns. agressiiviseen ateistiseen maailmankatsomukseen myös ihmissuhteiden myötävaikutuksesta. Kyllä itselläni olisi vaikeuksia olla kristitty, koska olen tavannut tosi monta itsekästä kusipäätä jotka sanovat olevansa kristittyjä. Se ei olisi kuitenkaan este jos oikeasti kokisin jonkun henk. koht. elämyksen. Samoin nämä huonot esimerkit ateisteissa tekisivät minut haluttomammiksi leimaantua tuohon porukkaan. Ehkä osittain siksi olen agnostikko, pääasiassa olen sitä siksi, etten tiedä enkä usko ehdottamasti mitään.Sinun uskosi/uskomattomuutesi siis riippuu siitä millaisia ihmisiä ympärilläsi on ja keiden kanssa seurustelet? Riippuuko ruokavaliosikin siitä mistä muut ympärilläsi olevat ihmiset pitävät ja jos joku kusipää kristitty pitää hernekeitosta, niin sinulla tekee nielemisessä tiukkaa?
- Jumalatonton
Bakalimsky kirjoitti:
"kirjoituksessasi osoitat halveksuntasi ateisti"ystäviäsi" kohtaan."
En mielestäni halveksu ketään ateismin takia. Viittasin pieneen porukkaan agressiivisimpia ateisteja, enkä halveksi heitäkään ihmisinä. Tiedän ettei tämä otantani ole missään tieteellisessä mittakaavassa, on silti minulle tosiasia että monilla heistä on huono suhde isäänsä: jonkin riippuvuuden, puhumattomuuden tai esim. sen takia että isä on ns. kiihkouskovainen.
Vaikean tälläisestä tutkimuksesta tekee sekin, että ihmisellä on yleensä yksi isä, ja on vaikea vertailla ja huomata mikä suhteessa mättää. En todellakaan tarkoita että Jumalan olemassa olo/olemattomuus olisi riippuvainen isäsuhteesta. Väitteeni vain on että jotkut voivat päätyä ns. agressiiviseen ateistiseen maailmankatsomukseen myös ihmissuhteiden myötävaikutuksesta. Kyllä itselläni olisi vaikeuksia olla kristitty, koska olen tavannut tosi monta itsekästä kusipäätä jotka sanovat olevansa kristittyjä. Se ei olisi kuitenkaan este jos oikeasti kokisin jonkun henk. koht. elämyksen. Samoin nämä huonot esimerkit ateisteissa tekisivät minut haluttomammiksi leimaantua tuohon porukkaan. Ehkä osittain siksi olen agnostikko, pääasiassa olen sitä siksi, etten tiedä enkä usko ehdottamasti mitään.En ole mikään "agressiivinen" ateisti, mutta uskonnot ovat minulle täysin tarpeettomia. Olen ilmeisesti myös agnostikko, kun en ota kantaa minkään henkiolentojen olemassaoloihin. Kun mietin omaa suhdettani vanhempiini, tulee ensin mieleen isäni alkoholismi, saamattomuus ja kyvyttömyys hallita omaa elämäänsä. Miten tämä sitten on vaikuttanut minuun. No olen jo lapsena päättänyt olla erilainen kuin isäni ja aika hyvin onnistunutkin. Olen hyvin itseriittoinen, ehkä liiankin joskus, mutta ainakin pärjään useimmiten ilman apua keneltäkään. Olen oman onneni seppä. Vaikuttaako tämä sitten elämänkatsomukseeni? Kun en halua enkä tarvi apua keneltäkään, niin tuskin ottaisin sellaista miltään Jumalaltakaan, jos joku sellaista tarjoaisi. Että ehkä se helpottaa uskonnoista irti pysymistä. Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta mitään Ateismi-saarnaajaa. Fundamentalismin syitä saattaa löytyä kyllä perhesuhteista, oli kyse sitten ateismista tai jostain uskonnosta. En osaa kyllä sanoa miten tuollaista voisi tieteellisesti näyttää ja kuinka selvä se suhde näillä asioilla olisi.
Voin sanoa käsi sydämellä että minusta minulla on maailman paras isä. Hän on ollut se joka on minua eteenpäin potkinut, auttanut ja tukenut kaikessa. Lapsuudestani on niin paljon hyviä muistoja, teimme paljon retkiä luontoon, kalastimme ja marjastimme. Hän opetti minut uimaan ja pyöräilemään, luistelemaan ja sitomaan kengännauhat. Hänen yksi tärkeimmistä neuvoista joka vie minua eteenpäin on jäänyt mieleen: Niin pahaa asiaa ei ole ja niin huonosti ei mene etteikö siitä selviä, kaikki on kiinni itsestä.
on nukkunut jo maan mullissa vuosia, mutta muistan hänet rehellisenä, turvallisena ja hyväntahtoisena ihmisenä. Isä osasi aina kuunnella ja puhua maltillisesti, ja muistan hänen sanoneen, että ihmiskunnan pahin vihollinen on"ykssilmäsyys".
Isä oli uskonnoton rauhan mies.- gdfk
että olen ateisti, kun en lapsena nähnyt ainuttakaan enkeliä. Pyhäkoulun opettajat väittivät, että enkeleitä on olemassa, mutta koska en niitä nähnyt, niin päättelin että paskaa puhuvat ja se siitä.
Voisitko kertoa tarkemmin niistä tutkimustuloksista, jotka todistavat, että isäsuhteella on vaikutusta ateismiin. Olisi mielenkiintoista lukea. - jep jep
kaikkien minun tuntemieni ateistien isä suhde on huonohko, mutta se johtuu kaikilla siitä että heidän uskovais isät eivät halua olla tekemisissä ateisti pojan kanssa, vaikka nämä ateistit sitä haluaisivatkin...
Luultavasti lähde on Paul Vitz.. Hän on kirjoittanut kirjan "Faith Of The Fatherless".
Kirjoitin sen tutkimuksen ongelmista tuolla ylempänä.
Vitzin objektiivisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Hänen omilta sivuiltaa lainaus:
"He is a member of the Fellowship of Catholic Scholars and is in active contact with many Evangelical Protestants, e.g., Inter Varsity, and several seriously committed Jews."
Toisin sanoen hän on jonkin sortin hihu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 594683
- 653798
Sanna Marin ja lähestymiskielto
No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.2113208- 1133061
- 482884
- 232548
Haluaisin niin paljon että
Tapahtuu jotain mutta siihen mitä toivot niin en vielä pysty. Täytyy tietää enemmän. Olen myös väsynyt tähän vaikka sydä192216Ero 68-vuotiaana
Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni. Olemme kumpi2471977- 1081872
- 361865