Omenapuita istuttamaan, hopi-hopi ;)

Sitten on vielä yksi juttu:

Muistin juuri isoäidin ja hänen maksansa.

Hän oli saanut kauan sitten ulkomaanmatkalta jonkun loisen elimistöönsä, jonka olemassaolon hän oli tuntenut.

Mutta vasta kun isoäiti oli lähemmäs sadan vuoden ikäinen, hänen maksansa tutkittiin kunnolla. Paljastui, että vaikka maksa oli täynnä onkaloita, loista ei ollut enää missään.

Isoäiti oli sitkeä - olkaamme mekin.

Vastoinkäymisten tullessa ei pidä luovuttaa, vaan elää ihan normaalia elämää. Jos myy sairaudelle koko elämänsä, jäljelle ei jää mitään.

sanasinko kirjoitti:

Sitten on vielä yksi juttu:

Muistin juuri isoäidin ja hänen maksansa.

Hän oli saanut kauan sitten ulkomaanmatkalta jonkun loisen elimistöönsä, jonka olemassaolon hän oli tuntenut.

Mutta vasta kun isoäiti oli lähemmäs sadan vuoden ikäinen, hänen maksansa tutkittiin kunnolla. Paljastui, että vaikka maksa oli täynnä onkaloita, loista ei ollut enää missään.

Isoäiti oli sitkeä - olkaamme mekin.

Vastoinkäymisten tullessa ei pidä luovuttaa, vaan elää ihan normaalia elämää. Jos myy sairaudelle koko elämänsä, jäljelle ei jää mitään.

Lue lisää

"Jos myy sairaudelle koko elämänsä, jäljelle ei jää mitään."

- Edellistä mukaellen muistin Dale Carnegien kirjan Miten pääsen turhista huolista, joka teki minuun syvän vaikutuksen ja josta olen skannannut jo pari pätkää. Mutta tätä ketjua silmälläpitäen skannasin vielä seuraavan. Lainaus:


-- eräs nebraskalainen mies teki testamenttinsa. Hänen nimensä oli Earl P. Haney, ja hän poti pahaa vatsahaavaa. Kolme lääkäriä — heidän joukossaan eräs tällaisten tautien erikoistuntija — oli selittänyt, että herra Haney oli »auttamaton tapaus». He olivat kieltäneet häntä syömästä sitä ja tätä, käskeneet hänen välttää kaikkea mielenliikutusta, olla aivan rauhallinen. He olivat lisäksi kehoittaneet häntä tekemään testamenttinsa!

Tauti oli jo pakottanut Haneyn luopumaan hyvästä, hyväpalkkaisesta toimesta. Hänellä ei siis ollut enää mitään tekemistä, hänen täytyi vain odottaa kuolemaa.

Hän teki päätöksensä — harvinaisen ja mainion päätöksen. »Koska elonpäiväni ovat kohta lopussa» — näin hän ajatteli — »voin yhtä hyvin käyttää ne parhaalla mahdollisella tavalla. Olen aina halunnut lähteä matkalle maailman ympäri, ennen kuin kuolen. Jos aion sen tehdä, se on tehtävä nyt.» Hän osti matkalipun.

Lääkärit hämmästyivät. »Meidän täytyy varoittaa teitä», sanoivat he Haneylle. »Jos lähdette matkalle, teidät haudataan mereen.»

»Eipä niinkään», vastasi hän. »Olen sanonut sukulaisilleni, että minut on haudattava tänne kotiseudulle, perhehautaan. Ostan ruumisarkun ja otan sen mukaani.»

Hän osti ruumisarkkunsa, toimitti sen laivaan ja sopi laivayhtiön kanssa siitä, että jos hän sattuisi matkalla kuolemaan, hänen ruumiinsa pantaisiin jäähdytysosastoon ja säilytettäisiin siellä, kunnes laiva palaisi kotimaahan. Hän lähti matkalle täynnä vanhan Omar Teltantekijän henkeä, ajatellen, että aika on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla, ennen kuin joudutaan maan multiin, makaamaan »ilman viiniä, ilman laulua ja laulajia».

Matkallaan hän ei kuitenkaan ollut vailla viiniä. »Tyhjensin isoja grogilaseja ja poltin pitkiä sikareja tuolla matkallani», kertoo herra Haney kirjeessä, joka on nyt edessäni. »Söin kaikenlaista ruokaa — myös vieraiden maiden outoja ruokalajeja, joiden oli vakuutettu minut tappavan. Nautin elämästäni enemmän kuin moniin vuosiin.

Jouduimme monsuunien ja taifuunien heiteltäväksi. Niiden olisi muka pitänyt toimittaa minut ruumisarkkuun, ellei muuten, niin pelosta — mutta minua koko tämä seikkailu virkisti sanomattomasti.

Osallistuin laivalla peleihin, lauloin muiden mukana, solmin uusia tuttavuuksia, valvoin myöhään yöhön. Kun olimme tulleet Kiinaan ja Intiaan, ymmärsin, että ne liike-elämän vaikeudet ja huolet, joita minulla oli ollut kestettävänä kotimaassa, olivat oikea paratiisi verrattuina itämaiden köyhyyteen ja nälkään. Heitin hiiteen kaikki mielettömät huoleni ja voin mainiosti. Tultuani takaisin Amerikkaan havaitsin lihoneeni kaksikymmentä kiloa. Olin melkein unohtanut, että vatsahaava oli milloinkaan ollut vaivanani. En ollut eläessäni voinut paremmin. Myin heti ruumisarkkuni takaisin hautaustoimistoon ja aloin jälleen harjoittaa liikettäni. En ole ollut myöhemmin päivääkään sairaana.»


Dale Carnegie:
Miten pääsen turhista huolista
WSOY 2000

Täällä minua ottaa etenkin päähän se, ettei viestejään voi muokata. Jos haluaa korjata jonkun virheen, on viesti poistettava ja lähetettävä uudestaan, niin kuin edelläkin tein. Mutta teen niin, sillä en ikinä tule alistumaan näin vanhanaikaiseen systeemiin.

Toinen epäkohta on koskien viestien sisältöä. Täällä pitäisi kulkea kuin joku polle laput silmillä vilkuilematta sivulle ja puhua vaan homeasioista. Jos erehtyy sivupoluille, tulee joku heti nassuttamaan, että miten tämä liittyy homesairauksiin. Tämmöisellä ihme puritaanisuudella palsta on saatu mahdollisimman kuolleeksi ja ketään ärsyttämättömäksi. Mutta kun on kokonainen ihminen ja haluaa kirjoittaa kaikesta, ei voi alistua tuommoiseenkaan.

Maailmalla tapahtuu asioita, joita on syytä seurata. Kirjanmerkeissäni on esimerkiksi uutinen http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Raportti Tasaisempi apu olisi ehkäissyt 4 miljoonaa lapsikuolemaa/1135259951899 , joka tulee aikanaan ketjuun "Nälkäkuolemat ja nälänhätä". Seuraan monia asioita ja tämä on yksi ikävimmistä.

sanasinko kirjoitti:

Täällä minua ottaa etenkin päähän se, ettei viestejään voi muokata. Jos haluaa korjata jonkun virheen, on viesti poistettava ja lähetettävä uudestaan, niin kuin edelläkin tein. Mutta teen niin, sillä en ikinä tule alistumaan näin vanhanaikaiseen systeemiin.

Toinen epäkohta on koskien viestien sisältöä. Täällä pitäisi kulkea kuin joku polle laput silmillä vilkuilematta sivulle ja puhua vaan homeasioista. Jos erehtyy sivupoluille, tulee joku heti nassuttamaan, että miten tämä liittyy homesairauksiin. Tämmöisellä ihme puritaanisuudella palsta on saatu mahdollisimman kuolleeksi ja ketään ärsyttämättömäksi. Mutta kun on kokonainen ihminen ja haluaa kirjoittaa kaikesta, ei voi alistua tuommoiseenkaan.

Maailmalla tapahtuu asioita, joita on syytä seurata. Kirjanmerkeissäni on esimerkiksi uutinen http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Raportti Tasaisempi apu olisi ehkäissyt 4 miljoonaa lapsikuolemaa/1135259951899 , joka tulee aikanaan ketjuun "Nälkäkuolemat ja nälänhätä". Seuraan monia asioita ja tämä on yksi ikävimmistä.

Lue lisää

Vähennän kirjoittamistani täällä.

Se joka perässäni käy juttujani miinustelemassa, saa tyytyä muutamiin rupisiin viesteihin. Kehui, ettei ole kirjoittanut yhtään homeaiheista viestiä - ei tietenkään, kun ei ole edes homesairas - joka ei estä perässä luuttuamista, jota on tehnyt muillekin.

Mutta ei pidä provosoitua, kun provosoidaan. Pitäköön lystinsä.

Huomasin vaan lukiessani tämän http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Yli miljardi ihmistä näkee yhä nälkää/1135260800333 , että tuo toinenkin palsta kutsuu. En voi vaan viihtyä ja pitää hauskaa täällä.

sanasinko kirjoitti:

Vähennän kirjoittamistani täällä.

Se joka perässäni käy juttujani miinustelemassa, saa tyytyä muutamiin rupisiin viesteihin. Kehui, ettei ole kirjoittanut yhtään homeaiheista viestiä - ei tietenkään, kun ei ole edes homesairas - joka ei estä perässä luuttuamista, jota on tehnyt muillekin.

Mutta ei pidä provosoitua, kun provosoidaan. Pitäköön lystinsä.

Huomasin vaan lukiessani tämän http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Yli miljardi ihmistä näkee yhä nälkää/1135260800333 , että tuo toinenkin palsta kutsuu. En voi vaan viihtyä ja pitää hauskaa täällä.

Lue lisää

Simahdin eilen aikaisin ja heräsin jo viiden jälkeen johonkin painajaiseen. Onneksi olin sentään nukkunut tarpeeksi, niin että olen suhteellisen pirteä. Sitten aloin ajatella kaikenlaista ennen ylösnousua. Mieleeni tuli juuri eilen lukemani juttu Aishasta, joka pakkonaitettiin Afganistanissa vain 12-vuotiaana ja jota aviomiehen perhe kohteli kuin orjaa - häntä lyötiin ja pakotettiin nukkumaan jopa tallissa eläinten kanssa. Aisha pakeni, mutta hänet saatiin kiinni ja paikallinen Taliban-komentaja määräsi hänelle julman rangaistuksen. Aishan aviomies ja hänen veljensä raahasivat hänet vuorelle, jossa Aishan veli piti siskoaan paikallaan aviomiehen leikatessa ensin korvanlehdet irti ja sitten nenän. Aisha pyörtyi, mutta heräsi myöhemmin ja säikähti omaa vertaan. Hänet oli jätetty vuorille kuolemaan, mutta Aishan onnistui ryömiä setänsä luokse, joka kieltäytyi auttamasta Aishaa. Taliban-komentaja oli sanonut sedälle, että Aishasta piti tehdä esimerkki muille tytöille kylässä, jotka yrittäisivät samaa. Mutta Aisha ei luovuttanut ennen kuin yksi sukulainen vei hänet amerikkalaisten sotajoukkojen ylläpitämään sairaalaan, jossa Aisha oli yli kaksi kuukautta.

Oli aika rankkaa lukiessani noita kirjoituksia ja katsoessani asiasta kertovia videoita. Yhdellä videolla kerrottiin, että Afganistanissa hakataan yli 90 prosenttia naisista ja näytettiin kuvaa tilaisuudesta, jossa kaikki naiset nostivat kätensä pystyyn sen merkiksi, että heitä lyödään kotona. Naiset raottivat vaatteitaan ja alta paljastui hirveitä arpia ja vammoja, joita pahoinpitelyistä oli jäänyt.

Ajattelin nyt aamulla Aishaa ja hänen saamaansa tekonenää, joka oli kuitenkin tekonenä vain. Tekonenän ja -korvien alla oli se silvottu ihminen, jolle oltiin tehty noin julmasti.

Maailmassa tapahtuu järkyttäviä asioita, joista pitää puhua. Ja Aishasta tuli todellakin esimerkki muille tytöille ja maailmalle siitä, minkälaisia julmuuksia naiset noissa maissa joutuvat yhä kokemaan. Tuo Aishankin tapaus on ihan tuore, viime vuodelta.

Onneksi Aisha on nyt turvassa ja suojassa. Mutta jos niin ei olisi, hänen henkensä olisi vaarassa. Vaikea käsittää, että maailmassa on olemassa tuollaista pahuutta, että joillain ihmisryhmillä ei ole mitään ihmisoikeuksia ollenkaan, että heitä voidaan riistää mielin määrin ja kun he yrittävät paeta vääryyttä, tuloksena on vain lisää pahuutta ja julmia rangaistuksia, jopa kuolema.

Ns. oikeuskin on tuolla väärinkäyttäjien puolella heikompaa vastaan ja koko systeemi puhaltaa yhteen hiileen. Veljet ja isät ovat rinta rinnan aviomiehen suvun kanssa tappamassa ja silpomassa näitä onnettomia naisia ja tyttäriä, jotka naitetaan jo lapsina ja ajetaan kodeistaan pois kärsimään.

Mutta linkit ovat tallessa ja aikanaan tulee tuonne foorumille tämäkin juttu.

Eihän tää homesairauksia sivua, kunhan vaan joku homesairas seuraa tämmöisiäkin asioita:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010101412520713_ul.shtml