Kirkko on kivasti saanut lobattua uuden tuntijakoesityksen uskonnon osalta mieleiseensä muotoon. Elämänkatsomustietoa ei edelleenkään saa opiskella, jos on kirkon jäsen, vaan tilalla on pakkouskonto ellei laste eroteta kirkosta. No, ehkä vähän epäreilua mutta pääasia on tietenkin turvata jäsenet ja kirkollisverojen kassavirta. Kirkosta eroaminen on nähtävästi jatkossakin ainoa keino saada lapselle oikeus opiskella elämänkatsomustietoa.
Mutta oletteko huomanneet, että esitykseen sisältyy muutakin: evankelis-luterilaista uskontoa tultaisiin jatkossa opettamaan, jos opetuksen tarjoajan opetusalueella on vähintään kolme lasta, mutta muiden uskontojen kohdalla raja nousee kymmeneen oppilaaseen! Katsomusten tasa-arvo on tässä kohdassa menossa siis jopa huonompaan suuntaan.
Tyypillistä tässä on se, että mitään perusteluja ei esitetä. Mitä ovat ne "käytännön ongelmat", joita voisi esiintyä, mikäli elämänkatsomustiedon saisivat valita myös kirkon jäsenet? Entä tuo kolmen oppikaan raja: ei esitetä mitään perusteluja, miksi kirkon julkisoikeudellinen liittyy siihen, että opetuksen järjestämisvelvollisuuden raja on alhaisempi kuin muilla uskonnoilla.
katkelma esityksestä:
---
Työryhmä on tarkastellut mahdollisuutta tehdä uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen
vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Valinnanmahdollisuutta puoltaa muun muassa
yhteiskunnan monikulttuuristumiseen liittyvä katsomusten moninaisuus sekä perheiden
erilaiset tilanteet. Valinnaisuus voisi kuitenkin tuottaa ongelmia käytännön toteutukseen.
Työryhmä ei tee asiaan liittyvää esitystä.
Työryhmä esittää opetuksen tarjoamisvelvoitteena olevan oppilasmäärän nostamista
kolmesta kymmeneen oppilaaseen pienryhmäisten uskontojen opetuksessa. Evankelis-luterilaisella
kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on Suomessa lainsäädännöllä vahvistettu
julkisoikeudellinen erikoisasema, joka perustuu siihen, että enemmistö suomalaisista on näiden
kirkkojen jäseniä. Tämä kirkkojen erikoisasema huomioon ottaen evankelis-luterilaisen
ja ortodoksisen uskonnon opetuksessa opetuksen tarjoamisvelvoite esitetään säilytettäväksi
ennallaan kolmessa oppilaassa.
--
Koko esitys löytyy täältä:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr01.pdf?lang=fi
Mutta oletteko huomanneet, että esitykseen sisältyy muutakin: evankelis-luterilaista uskontoa tultaisiin jatkossa opettamaan, jos opetuksen tarjoajan opetusalueella on vähintään kolme lasta, mutta muiden uskontojen kohdalla raja nousee kymmeneen oppilaaseen! Katsomusten tasa-arvo on tässä kohdassa menossa siis jopa huonompaan suuntaan.
Tyypillistä tässä on se, että mitään perusteluja ei esitetä. Mitä ovat ne "käytännön ongelmat", joita voisi esiintyä, mikäli elämänkatsomustiedon saisivat valita myös kirkon jäsenet? Entä tuo kolmen oppikaan raja: ei esitetä mitään perusteluja, miksi kirkon julkisoikeudellinen liittyy siihen, että opetuksen järjestämisvelvollisuuden raja on alhaisempi kuin muilla uskonnoilla.
katkelma esityksestä:
---
Työryhmä on tarkastellut mahdollisuutta tehdä uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen
vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Valinnanmahdollisuutta puoltaa muun muassa
yhteiskunnan monikulttuuristumiseen liittyvä katsomusten moninaisuus sekä perheiden
erilaiset tilanteet. Valinnaisuus voisi kuitenkin tuottaa ongelmia käytännön toteutukseen.
Työryhmä ei tee asiaan liittyvää esitystä.
Työryhmä esittää opetuksen tarjoamisvelvoitteena olevan oppilasmäärän nostamista
kolmesta kymmeneen oppilaaseen pienryhmäisten uskontojen opetuksessa. Evankelis-luterilaisella
kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on Suomessa lainsäädännöllä vahvistettu
julkisoikeudellinen erikoisasema, joka perustuu siihen, että enemmistö suomalaisista on näiden
kirkkojen jäseniä. Tämä kirkkojen erikoisasema huomioon ottaen evankelis-luterilaisen
ja ortodoksisen uskonnon opetuksessa opetuksen tarjoamisvelvoite esitetään säilytettäväksi
ennallaan kolmessa oppilaassa.
--
Koko esitys löytyy täältä:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr01.pdf?lang=fi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskonnonopetuksen ja ETn tekeminen valinnaiseksi oppilaille ei ole aivan ongelmatonta. Nuorten lasten vahvin vietti on olla samanlainen kuion muut eikä erottua epäedukseen. Tämä voisi ajaa ET oppilaita uskonnontunneille. Toisaalta voi olla että korkeammilla luokilla moni taas protestoisi ja haluaisi pois uskonnontunneilta.
uskonnon, vaikka ei kirkkoon kuulukaan. Toisin päinhän se ei ole mahdollista.
Jos oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen kohtelun toteuttaminen käytännössä on vähänkään ongelmallista, esim. siitä aiheutuu kustannuksia, niin siitä voidaan luopua ja kohdella ihmisiä epätasa-arvoisesti, ja varsinkin jos siitä seuraa uskonnollisen vakaumuksen ja kirkon edun asettaminen etusijalle. Näinhän se on aina ollut.
Tässä se taas nähdään kuinka tärkeää työtä eroakirkosta.fi-sivusto tekee. Työryhmäkin viittaa lausunnossaan siihen, että muutos on kiinni siitä, että kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä saadaan putoamaan alle puoleen.
elämänkatsomustiedossa pitää olla?
Minne ne oppilaat aiotaan ensisijaisesti laittaa, jotka kuuluvat johonkin pienuskontoon?
Jos kunnassa ei järjestetä jonkin pienen uskonnon opetusta, niin siihen kuuluvat oppilaat voivat valita elämänkatsomustiedon tai luterilaisen uskonnon opetuksen. Toivon, ettei oppilasrajaa juuri nosteta, jotta vähemmistöjen perusoikeus oman uskonnon opetukseen toteutuisi koko maassa.
>> Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on Suomessa lainsäädännöllä vahvistettu
julkisoikeudellinen erikoisasema, joka perustuu siihen, että enemmistö suomalaisista on näiden
kirkkojen jäseniä.
pitääkö tuo nyt niellä vaan nöyrästi vai olisiko mitään keinoa taata kaikille lapsille samanlaiset oikeudet
Perusoletus on, että jos kuuluu johonkin vakaumukselliseen yhteisöön, niin on sen jäsen joka tilanteessa. Sekä silloin kun siitä on etua ja hyötyä sekä silloin kun siitä koituu velvollisuuksia ja sitoumuksia. Kannattaa opetella tuntemaan ensin oma tausta ja perehtyä sitten muihin. Varmasti ruoho vihertää aidan toisella puolella, jos ei ole edes tutustunut omaansa eikä arvosta sitä.
Yksi lakitekstin munauksista on, että lapsi muka opiskelee omaa uskontoa mikä ilmaisuna on valheellinen. Lapsi ei opiskele omaa uskontoa, vaan vanhempien lapselle määräämää uskontoa. Ei siis edes vanhempien uskontoa, vaan vanhempien lapselle määräämää uskontoa.