Torstai, 16. Syyskuuta 2010
Rurik Ahlberg
Kokkolan päätöksen jälkimainingit ovat saaneet yhä kummallisempia piirteitä. Jos pääministeriin on luottamista pitää valtiolla olla oikeus muuttaa hallintoaan ilman, että katsotaan alueiden ominaisuuksiin.
Pohjalainen rannikkokaistale on yhtenäinen ja luonnollinen alue jota yhdistää historia, kultuuri, kielelliset olosuhteet ja elinkeinoelämä. Sen lisäksi Pohjanmaalla on toimiva hallinto joka antaa täydellistä palvelua asukkaille. Mutta sillä ei ole merkitystä jos päämisteriin on uskomista, jos joku jossain muualla on käynyt läpi joitakin ruotsin kursseja. Silloin ei se tee mitään vaikka rikotaankin yhtenäinen alue.
Reilu vuosi sitten heitin ehdotuksen jossa annettaisiin jonkun muotoinen erikoisasema Pohjanmaalle. Erehdys jonka tein silloin, tunnustan oli, että minulla ei samassa yhteydessä ollut mitään ehdotuksia Itä- ja Länsiuusimaalle ja Turunmaalle. Svenskfinlandin syyllisyysjärjestys toimi silloin virheettömästi. Sain kuulla, että halusin rakentaa muureja ja eristää Svenskfinlandin. Ajatus oli luonnollisesti täysin epärealistinen ja nähtiin paljon vaivaa sysätäkseen minut Svenskfinlandin kieliääriryhmään. ”Rakentaa muureja” on pahin synti mihin suomenruotsalainen voi syyllistyä. Kuinka voi rakentaa muureja meidän täysin sekoittuneessa yhteiskunnassamme menee yli minun ymmärrykseni, mutta sitä kysymystä en aio käsitellä tässä.
Ajatukseni on, että me emme uskalla ajatella. Me olemme kotisokeita omasta järjestelmästämme emmekä uskalla tunnustaa, että muualla voi olla parempia ratkaisuja kuin meillä. Erilaiset erikoisratkaisut ovat täysin tavallisia muualla päin Länsieurooppaa ja toimivat hyvin, jaa, ne toimivat paremmin kuin oma järjestelmämme. Kokkolan kysymys on pohjanappi joka osoittaa heikkouden ja epävarmuuden kaksikielisessä Suomessa.
Onko meillä varaa olla ajattelematta? Onko meillä varaa ettei meillä ole pyrkimyksiä? Vastaus on tietenkin ei. En olisi huolissani jos meillä olisi keskusteluilmapiiri missä useita eri malleja voitaisiin hioa vastakkain joista sitten jalostuisi se lopullinen ratkaisu. Mutta näin ei ole. Sen sijaan nähdään paljon vaivaa selvittämällä epärealistinen uusissa ehdotuksissa ilman, että itse tehtäisiin jotan parempaa joka olisi ”realistiska”. Sitä mitä tarvitaan on laadullisesti parempaa.
Kokkolan kysymyksen jälkipeli osoittaa halua, että toisten päätösten avulla peukaloidaan perustuslakia. Joko sen uudelleen tulkintojen tai kouluruotsin poistamisen avulla tai jollain muulla sen tyyppisellä. Keskustan nuorisoliitto haluaa päästä eroon virkamiesruotsista. Vihreät ehdottavat vapaaehtoista ruotsia itärajalla venäjän kustannuksella.
Jos lasketaan yhteen se, että Keskusta haluaa vakinaistaa Kajaanin hallintomallin niin nähdään kuvio alueellisista erityisratkaisuista. Eikö sitä voisi kutsua jopa erityisasemaksi? Kajaanin hallintokokeilulle on olemassa täysin oma laki. Eikö Vihreiden ehdotus muista kielivaatimuksista olisi erityisasema itärajalla? Miksi erityisratkaisut muualla päin maata ovat realistisia mutta kun on kysymys kaksikielisistä alueista me haluamme nähdä ne epärealistisina?
En ota kantaa siihen onko sellainen alueellistaminen hyväksi vai pahaksi mutta kuviossa on selvä epäjohdonmukaisuus. Sitäpaitsi olen vakuuttunut, että avoimuuden puute suomenruotsalaisessa keskustelussa uusista ideoista johtaa siihen, että se mitä suomenruotsalaisella yhteisöllä on tarjottavaa on status quo= (pysyy ennallaan). Ellei pysty saavuttamaan status quo:ta niin on kysymys ainoastaan siitä kuinka monta askelta taaksepäin ollaan pakotettuja ottamaan. Voidakseen ottaa askeleita eteenpäin vaaditaan muuta paloa.
Tullaanko Vihreiltä vaatimaan todistusvelvollisuus ehdotuksestaan toisista kielivaatimuksista Itä-Suomessa? Vastaus on kai ei? Sitä ei tarvitse todistaa koska se on poliittinen tahto. Eikä tarvitse myöskään todistaa, että Kajaani tarvitsee erityisratkaisun - asia on itsestään selvä.
Me olemme itse jotka hankimme tilaa keskustelulle. Myöskin Svenskfinlandissa.
Rurik Ahlberg
Kokkolan päätöksen jälkimainingit ovat saaneet yhä kummallisempia piirteitä. Jos pääministeriin on luottamista pitää valtiolla olla oikeus muuttaa hallintoaan ilman, että katsotaan alueiden ominaisuuksiin.
Pohjalainen rannikkokaistale on yhtenäinen ja luonnollinen alue jota yhdistää historia, kultuuri, kielelliset olosuhteet ja elinkeinoelämä. Sen lisäksi Pohjanmaalla on toimiva hallinto joka antaa täydellistä palvelua asukkaille. Mutta sillä ei ole merkitystä jos päämisteriin on uskomista, jos joku jossain muualla on käynyt läpi joitakin ruotsin kursseja. Silloin ei se tee mitään vaikka rikotaankin yhtenäinen alue.
Reilu vuosi sitten heitin ehdotuksen jossa annettaisiin jonkun muotoinen erikoisasema Pohjanmaalle. Erehdys jonka tein silloin, tunnustan oli, että minulla ei samassa yhteydessä ollut mitään ehdotuksia Itä- ja Länsiuusimaalle ja Turunmaalle. Svenskfinlandin syyllisyysjärjestys toimi silloin virheettömästi. Sain kuulla, että halusin rakentaa muureja ja eristää Svenskfinlandin. Ajatus oli luonnollisesti täysin epärealistinen ja nähtiin paljon vaivaa sysätäkseen minut Svenskfinlandin kieliääriryhmään. ”Rakentaa muureja” on pahin synti mihin suomenruotsalainen voi syyllistyä. Kuinka voi rakentaa muureja meidän täysin sekoittuneessa yhteiskunnassamme menee yli minun ymmärrykseni, mutta sitä kysymystä en aio käsitellä tässä.
Ajatukseni on, että me emme uskalla ajatella. Me olemme kotisokeita omasta järjestelmästämme emmekä uskalla tunnustaa, että muualla voi olla parempia ratkaisuja kuin meillä. Erilaiset erikoisratkaisut ovat täysin tavallisia muualla päin Länsieurooppaa ja toimivat hyvin, jaa, ne toimivat paremmin kuin oma järjestelmämme. Kokkolan kysymys on pohjanappi joka osoittaa heikkouden ja epävarmuuden kaksikielisessä Suomessa.
Onko meillä varaa olla ajattelematta? Onko meillä varaa ettei meillä ole pyrkimyksiä? Vastaus on tietenkin ei. En olisi huolissani jos meillä olisi keskusteluilmapiiri missä useita eri malleja voitaisiin hioa vastakkain joista sitten jalostuisi se lopullinen ratkaisu. Mutta näin ei ole. Sen sijaan nähdään paljon vaivaa selvittämällä epärealistinen uusissa ehdotuksissa ilman, että itse tehtäisiin jotan parempaa joka olisi ”realistiska”. Sitä mitä tarvitaan on laadullisesti parempaa.
Kokkolan kysymyksen jälkipeli osoittaa halua, että toisten päätösten avulla peukaloidaan perustuslakia. Joko sen uudelleen tulkintojen tai kouluruotsin poistamisen avulla tai jollain muulla sen tyyppisellä. Keskustan nuorisoliitto haluaa päästä eroon virkamiesruotsista. Vihreät ehdottavat vapaaehtoista ruotsia itärajalla venäjän kustannuksella.
Jos lasketaan yhteen se, että Keskusta haluaa vakinaistaa Kajaanin hallintomallin niin nähdään kuvio alueellisista erityisratkaisuista. Eikö sitä voisi kutsua jopa erityisasemaksi? Kajaanin hallintokokeilulle on olemassa täysin oma laki. Eikö Vihreiden ehdotus muista kielivaatimuksista olisi erityisasema itärajalla? Miksi erityisratkaisut muualla päin maata ovat realistisia mutta kun on kysymys kaksikielisistä alueista me haluamme nähdä ne epärealistisina?
En ota kantaa siihen onko sellainen alueellistaminen hyväksi vai pahaksi mutta kuviossa on selvä epäjohdonmukaisuus. Sitäpaitsi olen vakuuttunut, että avoimuuden puute suomenruotsalaisessa keskustelussa uusista ideoista johtaa siihen, että se mitä suomenruotsalaisella yhteisöllä on tarjottavaa on status quo= (pysyy ennallaan). Ellei pysty saavuttamaan status quo:ta niin on kysymys ainoastaan siitä kuinka monta askelta taaksepäin ollaan pakotettuja ottamaan. Voidakseen ottaa askeleita eteenpäin vaaditaan muuta paloa.
Tullaanko Vihreiltä vaatimaan todistusvelvollisuus ehdotuksestaan toisista kielivaatimuksista Itä-Suomessa? Vastaus on kai ei? Sitä ei tarvitse todistaa koska se on poliittinen tahto. Eikä tarvitse myöskään todistaa, että Kajaani tarvitsee erityisratkaisun - asia on itsestään selvä.
Me olemme itse jotka hankimme tilaa keskustelulle. Myöskin Svenskfinlandissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, svekoillahan ei ole etuoikeuksia eikä erityisratkaisuja. Ei ole, kun näin kerran sanotaan. Huoh.
erityisratkaisuja mutta kun sekään ei riitä. Eihän se ole hullu joka pyytää vaan se joka täyttää hullun toiveet.
"Reilu vuosi sitten heitin ehdotuksen jossa annettaisiin jonkun muotoinen erikoisasema Pohjanmaalle. Erehdys jonka tein silloin, tunnustan oli, että minulla ei samassa yhteydessä ollut mitään ehdotuksia Itä- ja Länsiuusimaalle ja Turunmaalle."
Mitäs erikoisratkaisuja tuo svekkopoju on kehittelemässä suomalaisille alueille?
ympäri Suomen ihan Ahvenamaan tapaan jossa suomenkielisiltä puuttuvat kaikki perusoikeudet. YK:llakin olisi töitä siellä.
Rurik väittää, että surujen pahin synti olisi rakentaa muureja? Sitähän svekot juuri tekevät joka puolella!
Sitten hän väittää, että jotkut olisivat yrittäneet "peukaloida" perustuslakia suruja vastaan!!!???
Kyllä Tala on ihan oikeassa, eikä kyse ole mistään vihanlietsonnasta: Svekot ovat harvinaisen röyhkeitä, julkeita, härskejä ja ahneita ihmisiä.
Rurik osoittaa, että svekot ovat vielä valehtelijoita.
Päinvastoin ,annetaan vaan rakentaan "murejansa", jos sillä hinnalla päästään eroon pakkoruotsista ja virkamiesruotsista.
Ihan rauhassa.
Ei mene sitten kauan , kun nuoriso taatusti hakeutuu ulos näistä muureista ja kuihtuvat reliikeiksi reservaateiksi ,jotka aikaa myöten kaikessa hiljaisuudessa sitten asutetaan suomalaisilla.. vrt Sipoo.
"Kuinka voi rakentaa muureja meidän täysin sekoittuneessa yhteiskunnassamme menee yli minun ymmärrykseni, mutta sitä kysymystä en aio käsitellä tässä. "
Mitenkähäntuo lienee, onko yhteiskuntamme täysin sekoittunut?
No ei, mutta pakkoruotsittajat pyrkivät sekoittamaan ja poliitikkojen päät onkin sekoitettu.
Mikä svenskafinlandia? Linnaan salaliitosta ja maanpetturuudesta moisen ehdottajat.