Uskovaisia kehotetaan tunnustamaan syntinsä kaikkitietävälle Jumalalle saadakseen syntinsä anteeksi.
Mielestäni syntejä ei voi tunnustaa Jumalle, koska Jumala tietää ne jo valmiiksi. Meneekö logiikka yksinkertaisuudessaan näin:
1. Teen syntiä
2. Jumala näki syntini.
3. Huomasin itse tehneeni syntiä.
4. Jumala antoi anteeksi.
Sisältyykö synninpäästö siihen, että huomaan tehneeni syntiä. Pitääkö Jumalalta jotenkin erikseen muistaa pyytää synninpäästöä?
Kirkossa synnintunnustuksen yhteydessä mieleeni ei hirveästi tule mieleen omia syntejä vaikka kuinka niitä mielestäni kaivelen. Liekö syynä se, että Jumala on jo ennättänyt antaa syntini anteeksi.
Mielestäni syntejä ei voi tunnustaa Jumalle, koska Jumala tietää ne jo valmiiksi. Meneekö logiikka yksinkertaisuudessaan näin:
1. Teen syntiä
2. Jumala näki syntini.
3. Huomasin itse tehneeni syntiä.
4. Jumala antoi anteeksi.
Sisältyykö synninpäästö siihen, että huomaan tehneeni syntiä. Pitääkö Jumalalta jotenkin erikseen muistaa pyytää synninpäästöä?
Kirkossa synnintunnustuksen yhteydessä mieleeni ei hirveästi tule mieleen omia syntejä vaikka kuinka niitä mielestäni kaivelen. Liekö syynä se, että Jumala on jo ennättänyt antaa syntini anteeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten joku voi noita satuja käsitellä niinkuin ne mukamas olisivat totta
Jumala on jo antanut syntisi anteeksi Jeesuksen tähden, ja siksi ne ovat poispyyhityt kuin niitä ei olisi ollutkaan.
Se on looginen selitys.
ja nyt vaan rohkeasti tekemään lisää "syntiä", niitäkään ei ole enää olemassa :)
Kuka hullu tosissaan uskoo tuollaisiin satuihin, joilla on mitätöity pahat teot jo ennen kuin niitä on tehtykään?
Kannattaa itse ottaa vastuu omista tekemisistään, niin ei tule niin paljon tehtyä kaikkea sopimatonta.
masentunutta kaveriaan Melanchtonia tekemään rohkeasti syntiä.
Miten Jumalan tuomioon uskova ihminen ikinä uskaltaisi tehdä mitään pahaa, ellei hän luottaisi syntien pois pyyhkimiseen?
Kun synti on pyyhitty pois, täysin olemattomiin, se ei edes jää vaivaamaan omaatuntoa kuten epäuskoisille käy.
Tuossa alempana oleva viestin sai ajattelemaan seuraavaa.
1. Teen syntiä
2. Jumala näki syntini.
3. En huomaakaan tekeväni syntiä.
4. Jumala antoi anteeksi.
Meneekö kuvio näin vai pitääkö itse hoksata tehneensä syntiä, että Jumala antaa anteeksi. Jos anteeksiantoa ei tässä tapauksessa tule, niin senkö vuoksi Jumalanpalveluskaavassa on yleisluontoinen synnintunnustus, jossa tunnustetaan sellaisetkin synnit mitä ei itse ole edes hoksannut.
Hienoa, ettei sinusta syntiä löydy kaivelemallakaan.
'
Itse olen, pahoin pelkään, aika syntinen. Olen monen miehen mies, panettelija, paneskelija, ahne kuin porsas, viettelijä, valehtelija, harhauttaja, sielunvihollinen, lähes saatana siis itsekin. Olen sika paskassa, miehimysten miehimys, irstailen, synteilen, heristän jumalalle nyrkkiä, pyhälle hengelle pahat veisaan, helvetille hohotan, tilaan ulkomailta homoeroottisia teide-elokuvia ja masturboin vaikka tiedän, että jumala näkee. Mutta varmaan hän antaa anteeksi kun näin avoimesti tiedotan syntilistani kaikille.