1970-luvun taistolaiskommunismi oli Suomessa eräänlainen uskonnollinen kultti, jolla oli oma käsityksensä tuhatvuotisesta valtakunnasta (Neuvostoliitto, jossa kommunismi kuulemma piti saavuttaman jo 1980-luvulla), pyhistä kirjoituksista (Marxin, Engelsin ja Leninin kootut jne.) ja erehtymättömistä dogmeista (dialektinen kehitys, luokkataistelu, työväenliikkeen etujoukko, vallankumous, proletariaatin diktatuuri jne.). Länsi-Euroopassa äärivasemmisto hurahti trotskilaisuuteen ja maolaisuuteen, mutta Suomessa ne poikkeuksellisesti hävisivät kommunistien sisäisen kilpailun "uusstalinismille", joka löysi palvonnan kohteen lähempää itärajan toiselta puolen minne päin muukin Suomi siihen aikaan enemmän tai vähemmän kumarteli.
Monille oli 1970-luvulla mukavampaa puuhata Suomeen "vallankumouksellista tilannetta" kuin esim. valmistua korkeakoulusta, niinpä oli joillekin "ammattivallankumouksellisille" aktiiveille melkoinen henkinen romahdus, kun vallankumousta ei tullutkaan eikä porvari enää "nukkunut huonosti" niinkuin 1970-luvun alussa Metallin lakon aikaan. Voidaan puhua uskonnollisesta kriisistä. Niinpä löydettiin erilaisia korvikkeita: jotkut tekivät täyskäännöksen kohti linkolalaista ekofasismia, joistakin tuli hiljaisesti "revisionisteja", jotkut yksinkertaisesti valmistuivat, väittelivät jopa tohtoreiksi, menivät töihin. Ja jotkut kääntyivät ortodokseiksi, kun Venäjä ja Itä pysyi kaikesta huolimatta emotionaalisesti läheisenä. Nykyisin kun näkee näitä vanhoja taistolaisia tuohuksia sytyttelemässä, tekisi mieli muistuttaa, että mitä uhosivatkaan kapakassa aikoinaan, mitä möläyttelivätkään luokkataisteluopin välttämättömyydestä, tai siitä ketkä ammutaan vallankumouksen jälkeen, tai että Solzhenitsyn on CIA:n agentti, tai että korkeakoulujen oppikirjat pitää puhdistaa "fasistisesta" materiaalista... Mitään ei ole unohdettu! Toivottavasti Jumala antaa anteeksi.
Monille oli 1970-luvulla mukavampaa puuhata Suomeen "vallankumouksellista tilannetta" kuin esim. valmistua korkeakoulusta, niinpä oli joillekin "ammattivallankumouksellisille" aktiiveille melkoinen henkinen romahdus, kun vallankumousta ei tullutkaan eikä porvari enää "nukkunut huonosti" niinkuin 1970-luvun alussa Metallin lakon aikaan. Voidaan puhua uskonnollisesta kriisistä. Niinpä löydettiin erilaisia korvikkeita: jotkut tekivät täyskäännöksen kohti linkolalaista ekofasismia, joistakin tuli hiljaisesti "revisionisteja", jotkut yksinkertaisesti valmistuivat, väittelivät jopa tohtoreiksi, menivät töihin. Ja jotkut kääntyivät ortodokseiksi, kun Venäjä ja Itä pysyi kaikesta huolimatta emotionaalisesti läheisenä. Nykyisin kun näkee näitä vanhoja taistolaisia tuohuksia sytyttelemässä, tekisi mieli muistuttaa, että mitä uhosivatkaan kapakassa aikoinaan, mitä möläyttelivätkään luokkataisteluopin välttämättömyydestä, tai siitä ketkä ammutaan vallankumouksen jälkeen, tai että Solzhenitsyn on CIA:n agentti, tai että korkeakoulujen oppikirjat pitää puhdistaa "fasistisesta" materiaalista... Mitään ei ole unohdettu! Toivottavasti Jumala antaa anteeksi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mutta kokoomusta ei tarvitse muistuttaa möläyksistä ? Eihän? Totisesti olette oikeauskoinen ja miksi ette mene sammuttamaan noita tuohuksia. taidatte olla ite perkeleestä!
No kaikkihan tietävät stallareiden olleen ja ovan henkisesti sekaisin, eksyksissä. Sitä he olivat silloin 70-luvulla ja vielä pahemmin nyt. Monelle Neuvostoliiton romahdus oli suorastaan maailmanloppuun verrattavissa oleva tapahtuma. Haavoja nuollaan yhä. Onneksi maailmassa viinaa riittää, voi sitten suruunsa ryypiskellä ja mölistä korttelikapakassa "oikeistolaistumista".
Itse en ole paljon törmännyt stallariortodokseihin. Tiedän pari stallua, jotka muinoin ainakin inhosivat ortodoksista kirkkoa vielä enemmän kuin luterilaista. Ortodoksisen kirkon loisto inhotti heitä, olisi kai pitänyt kaikki arvokkaat ikonit ym. muuttaa rahaksi ja lähettää se joillekin Etelä-Amerikan kommunistisisseille tms.. Typerysparat. Lisäksi joidenkin komujen on ollut vaikea sulattaa ortodoksisen kirkon "konservatiivisia" oppeja. Hehän olivat niin vallankumouksellista, niin vallankumouksellista että.
Ite olet haavojanuoleva entinenpoliitikko. Hypit muistaakseni porvaripuolueita läpitte. Päätymäällä sitoutumattomaksi porvariksi(!!!) Herra minun vereni mitä varisealaista läähätystä!!!
Jumala ei varmaankaan tunnusta poliittista väriä!
romahtaminen ja lopullinen hajoaminen tullut suunnattoman suurena yllätyksenä myös monille kepulaisille, heiltähän jäi pois käytöstä niin sanottu neuvostoliiton kortti. Pavelkin yritti vielä viime minuuteilla saada aikaan neuvottelut uudesta YYA-sopimuksen jatkoajasta, mutta entiset neukut olivat aika ihmeissään ja selittivät, ettei heillä ole enää oikeastaan valtuuksia sopia enää mitään Neuvostoliiton puolesta, koska kyseinen valtio lakkaa jo olemasta. Olivat ne niin hyviä aikoja.
No nythän stalinismi elää vielä monilla hallintoaloilla Venäjällä, myös Venäjän ortodoksisessa kirkossa ja sen luostarilaitoksessakin. Eivät tosin kaikki venäläiset ole stalinisteja eivätkä edes johtotehtävissään yritä olla pikku-Stalineja. Stalinismin perinne on kuitenkin niin vahva, onhan se säilynyt vahvana asenteena hänen ajoistaan asti.
Ei olekaan mikään ihme, että nykyisin niin monet suomalaisetkin kaipaavat vahvaa käskyttäjää, puhuvat jonkinlaisten puhdistusten tarpeesta ja halajavat täysin kielitaidottomina Moskovan patriarkaattiin, siellä kun on se ainoa oikea usko. Onhan niitä romanttisia taivaanrannan maalareita nykyisinkin, voi sentään.
Tuntemistani ortodokseista vanhoillisimpia ja hihhuleimpia tyyppejä ovat juuri ex-taistolaiset. Eihän taistolaisliike mikään liberaaliliike ollut todellakaan!!! Miettikääpä vähän mitä kirjoitatte täällä!!!
Epäilen että nämä hihhulit voi laskea kädensormilla. No jaa, luterilaisilla on omat IKL-porukkansa. Heilläkin oli mustapaidat... ja kiiluva katse.
väittänyt, että taistolaiset olisivat libilaareja? Itselläni on erityisen hyvät muistot yliopistolta juuri niiltä ajoilta, ja taistolaisilla oli aina hyvin synkät ja mustat valokuvat vaalimainoksissaan, eivätkä he hymyilleet koskaan. Taistolaiset olivat todella toivottomia tosikoita, jotka lukivat ihan vapaaehtoisesti Tiedonantajaa, näin sen omin silmin. Ja täysin kritiikittömästi he hyväksyivät kaiken Neuvostoliitosta tulevan edistyksellisinä sekä tieteellisesti ja taiteellisesti kaikkein korkeatasoisimpina asioina tässä maailmassa. Sillä tavalla oltiin niin sanotusti poliittisesti tiedostavia, vaikka omia aivoja ei käytettykään koskaan.
Muistuuko mieleen ortodoksiseen kirkkoon liittyneitä stalinisteja ? He olivat aikamoinen riesa yliopistolla. Monet vittävänsä olevansa Vihreitä, kun eivät kehtaa kuulua Vasemmistoliittoon.
Turun seurakunnassa heitä ei onneksi löydy.
Oletteko tutkinut asian perinpohjin? Ajatelkaa jos olisi joki salastallari ah niinhienossa porvarillisessa seurassanne. Kukaan intellektuelli ei kyllä viihdy moisessa seurassa, eikä intellektuelleja kyllä siellä olekaan. Asianajajat eivät ole intellektuelleja, mikäli joku niin luulisi.
No stallaritko niitä intellektuelleja sitten olivat? Sokeassa uskossaan Tiedonantajaan ja Neuvostoliiton propagandaan.
Mikä vimma muuten joillakin on "intellektuellejen" pariin. Mitä tällä tarkoitetaan? Kerropa vaikka sinä kuka tai mikä on intellektuelli. Sanot, etteivät juristit sitä ole. Miksi ei juristi olla älyllisesti utelias ja omata kyselevän mielen. Onko kovin "intellektuellimaista" rajata tuo ominaisuus vain johonkin tiettyyn ammattiryhmään (olisi muuten mukava tietää mihin).
Itse en enää arvosta niinkään tieteen- tai taiteenteoreettisia hienouksia, kyllä ihan tavallisissa ihmisissäkin on paljon hyvää ja arvostettavaa. Yliopistolla notkutuista vuosista voi kehittää itselleen allergian yliälyllistä diipadaapaa kohtaan - liika on liikaa.
Intellektuellit tulevat muualta kuin yliopistoista. Ja jatkossa yliopistouudistus pitää huolen ettei heitä siellä kaivatakaan. En nyt puutu stallareihin mietin vaan miten paljon kirkkomme henkilöillä on salarakkaita? Tässä olisi maanläheisempi aihe.
jos kirkon ihmisillä on salarakkaita niin ei kai sitä kukaan tiedä? salarakashan on salainen. ;)
21 12 = 6 tarkoitti, että seurakunnissa pitäisi tehdä oikein kunnolliset puhdistukset salarakkaiden löytämiseksi, Stalinhan oli näissä asioissa niin taitava, eikä hän isä Aurinkoisena kai väärässä voinut olla, yhä häntä kunnioitetaan suuresti varsinkin Georgiassa
Siellä taitaa olla salarakkaita kun noin älähdettiin! Minusta se on inhimillista että on salarakkaita.
Salarakas se vasta jännä mysteeri on. Kirkossa käynti on lisääntynyt kohdallani dramaattisesti. Käyn myös pyhiinvaellusreissuilla.
Senkös takia sinä käyt kirkossa ja pyhiinvaellusmatkoilla. Hyi, hyi!
mahdollista, että jokaisessa pyhiinvalelluskohteessa on oma salarakkaansa ja kotona vielä pari lisää, pitäähän se kiireisenä
Kyllä. Ei olisi muuten tullutkaan käytyä monessa hienossa kohteessa, ihan ulkomaita myöten. Osakkeeni ovat korkealla sitten kun lopulliset pisteet jaetaan.
- - niin s a n o k a a se.. ! :( Ärsyttää kun vihjaillaan. Kyse voi olla vaikka minun seurakunnasta. En ole itse tietoinen mistään salarakkaista enkä kai koskaan tule olemaankaan, koska ette kerro mistä on kyse. Mistä ja KENESTÄ??? Kirkkokuorolaisesta, diakonista, uskonnonopettajasta, papista..??
Minusta meillä on oikeus tietää
ihmeen oikeus sinulla on tietää ihmisten yksityisiä asioita, joihin kieltämättä kaikki salarakkaatkin kuuluvat. Eiväthän ne muuten mitään salarakkaita olisi, jos kaikki niistä tietäisivät. Oletko sinä utelias? Vai mikä sinun ongelmasi oikein on?
taida olla jos minulta kysyttäisiin.Tämän viestin replyt ovat jo aivan jotain muuta mitä uskovaisen päässä ja pöksyissä pitäisi liikkua.
En väitä etteikö tunteita toisia ihmisiä kohtaan ole tai ole tulematta mutta joku tolkku nyt kuitenkin.Taasko se sarvijaakko hyppäsi olkapäälle, aja se sieltä pois.
Vitsit tietysti vitsinä.Onhan ne ihmiset heikkoja uskovatkin.Mutta tälläisten fiktioiden luominen lisää luottamuspulaa tai rikkoo luottamuksen.Pienestä heitosta voi tulla lopulta suurikin.Entäs sitten.Ongelmat alkavat kasvaa.
Jospa vain rakastaisimme toisiamme uskovina ihmisinä vain.Ja sitten hieman eritavalla sitä jonka kanssa olemee naimisissa.
Ja paljon rukouksia heidän puolesta joilla puolisoa ei ole.
ja siellä uskovaisen pöksyissä ei saa liikkua muu kuin pieru ja rekkamiehen pastillit.Mutta ei huolta, olet rikkaasta perheestä jos pakarasi ovat kahdesta kappaleesta.
Kerroin tuossa edellä että kirkossa käyntini on lisääntynyt salarakkaiden myötä. Rukouselämäni on noussut aivan uudelle tasolle, kun ymmärsin yhdistää naiset ja kirkon. En arvannutkaan, millainen kilvoittelija olen, kun oikein yritän.
Mysteeriomies ei paljasta kanssakilvottelijoitaan mutta palava on rukouksen liekki. Suosittelen.
Miksi tuomitsen uskoon tulleet heidän entisestä elämästä? Eikö ole siunaus, että ihmiset valitsevat paremman polun? Katso millainen tausta ap Paavalilla oli. Tai yritä jaksaa pysyä hereillä niin kauan Pääsiäisyön palvekuksessa, että kuulet J Chrysostomoksen saarnan.
Mutta (karjalaiset) tosiortodoksit katsovat nenänvarttaan pitkin kaikkia muita. Näinhän se Jeesuskin varmaan opetti käyttäytymään!
Ei kai kukaan tuomitsekaan ihmisiä, jotka ovat katuneet ja valinneet paremman polun. Sen sijaan eri asia ovat ne, jotka yrittävät istua kahdella tuolilla. Palvotaan niitä "vanhoja jumalia" ja uutta sitten, jos aikaa jää.
Onko nyt vuorossa kommarit? Helvetin hyvä. Homot ja luterilaiset aloivat jo maistua puulta. Se Ambron kiusaaminen oli säälittävää pikkutyttöjen puuhastelua.
Ja sitten niitä nimiä, antaa tulla.
Nimittäin siloleukapapit ja naisteologit ja käännynnäiset.
Nimiä pöytään vaan nyt kaikki, niin voimme ihailla ortodoksista lähimmäisenrakkautta lisää.
kun meillä ei ole eksentristä mustalaisporukkaa harminamme. Se se olisi varmaan hankala sakki se.