Adolf Hitler langetti juuri ennen kuolemaansa kuolemantuomiot sekä SS:n valtakunnanjohtajalle Reichsführer-SS Heinrich Himmlerille, että Luftwaffen komentajalle Reichsmarschal Herman Göringille. Nämä kaksi Führerin "uskollista" vasallia kun pettivät rakkaan johtajansa pelastaakseen oman raukkamaisen nahkansa, kun olot kolmannessa valtakunnassa kävivät koko ajan kuumemmiksi.
Kummatkin yrittivät hieroa Hitlerin selän takana erillisrauhaa omiin nimiinsä, ja Reichsführer-SS Himmler jopa JUUTALAISTEN MAAILMANKONGRESSIN kanssa, vastoin kaikkia "jaloja" opetuksiaan ja aatteitaan.
Melkoinen pelkuripaskiainen oli siis koko Himmler miehiään, hänhän oli siis VANNONUT SS-miesten pyhän valan jonka mukaan hänen olisi pitänyt seurata Führeriään kuolemaan. Ja oli vielä koko SS-järjestön pääjehu, jota kaikki pitivät ihanteenaan...
Tarkemmin Himmlerin petoksesta tässä:
Himmler tapasi 21. huhtikuuta 1945 Mecklenburgissa Juutalaisen maailmankongressin lähettilään Norbert Masurin. Hän selitti Masurille että krematoriot oli rakennettu vain siksi, että niin monet leirien vangeista olivat kuolleet kulkutauteihin. Brittien valokuvat Bergen-Belsenistä olivat Himmlerin mukaan kauhupropagandaa. Nyt hän katsoi että juutalaisten ja kansallissosialistien oli aika haudata sotakirves. Masur esitti Himmlerille listoja vangituista juutalaisista jotka tulisi vapauttaa, ja Himmler suhtautui myötämielisesti. Hän vakuutti myös että vankeja ei enää lähetettäisi kuolemanmarsseille.
Kummatkin yrittivät hieroa Hitlerin selän takana erillisrauhaa omiin nimiinsä, ja Reichsführer-SS Himmler jopa JUUTALAISTEN MAAILMANKONGRESSIN kanssa, vastoin kaikkia "jaloja" opetuksiaan ja aatteitaan.
Melkoinen pelkuripaskiainen oli siis koko Himmler miehiään, hänhän oli siis VANNONUT SS-miesten pyhän valan jonka mukaan hänen olisi pitänyt seurata Führeriään kuolemaan. Ja oli vielä koko SS-järjestön pääjehu, jota kaikki pitivät ihanteenaan...
Tarkemmin Himmlerin petoksesta tässä:
Himmler tapasi 21. huhtikuuta 1945 Mecklenburgissa Juutalaisen maailmankongressin lähettilään Norbert Masurin. Hän selitti Masurille että krematoriot oli rakennettu vain siksi, että niin monet leirien vangeista olivat kuolleet kulkutauteihin. Brittien valokuvat Bergen-Belsenistä olivat Himmlerin mukaan kauhupropagandaa. Nyt hän katsoi että juutalaisten ja kansallissosialistien oli aika haudata sotakirves. Masur esitti Himmlerille listoja vangituista juutalaisista jotka tulisi vapauttaa, ja Himmler suhtautui myötämielisesti. Hän vakuutti myös että vankeja ei enää lähetettäisi kuolemanmarsseille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli samanlainen paskahousu kuin muutkin julmurit, viimeinen esimerkki Saddam Hussein.
Eihän luonnossakaan koskaan heikompi susi tee itsemurhaa taistelemalla vahvempaansa vastaan aina tuhoon saakka, vaan heikompi alistuu ja tyytyy alempaan asemaan.
...kaiken sen kiihkoilun ja murhaamisen jälkeen mitä Himmler harjoitti, miehestä löytyvän sen verran "munaa" että olisi edes "kunniakkaasti" päättänyt päivänsä, eikä luopunut aatteestaan. Päättihän nytkin päivänsä, mutta vasta näiden säälittävien "sovitteluyritystensä" jälkeen.
hyvin vähän tietoinen asioista,ihmettelenkin miksi otat tämmöisiä asioita esille?
Himmler tuli katsomaan babi jaariin teloituksia ja kun kaikki eivät kuolleet konekivääri suihkuun vaan ojentelivat käsiään haudasta,niin himmleriä alkoi oksettaa kun katseli alastomia ihmisiä haudoissa ja huusi "ampukaa ihmiset heti,ettei niiden tarvitse kitua"sen jälkeen poistui paikalta.Eikä hän pystynyt käymään keskitysleireilläkään katsomassa kaasutuksia,mutta kylläkin antamaan määräyksiä kirjoitus pöydän takaa....
Olet läksysi lukenut Babi Jarin osalta, tai ainakin Gerald Greenen Polttouhrit-kirjan.
Kirjoitin tällä palstalla tuosta Himmlerin heikkoudesta jo aiemmin otsakkeella:
Himmlerin pimeämpi puoli
Heinrich Himmler koki juutalaisten tuhoamisen lähes ylivoimaiseksi tehtäväksi. Hän sai voimakkaita psykosomaattisia pahoinvointikohtauksia todistettuaan joukkomurhaa kaasukammiossa, mutta koki myös ylpeyttä suorittaessaan "historiallisen velvollisuutensa" loppuun asti. Kun ajattelen vastentahtoista ja velvollisuudentuntoista tapaa, jolla hän hoiti juutalaisten kaasuttamista, muistan taannoisen tv-dokumentin sikafarmariksi opiskelleesta nuoresta miehestä. Tämä leikki hymyssä suin hoitamiensa possujen kanssa ja kuvaili vastenmielisyyden tunteitaan joutuessaan teurastamaan ne, mutta samalla voivotteli, miten "jonkunhan se on pakko tehdä."