Kohtasin vuonna 2002 julkaistun kirjan (Eero Paloheimo: Megaevoluutio), johon kumma kyllä ei ole viitattu tällä palstalla lainkaan, vaikka se käsittelee erittäin laajasti täällä paljon esillä olleita kysymyksiä. Suosittelen sitä luettavaksi selkeänä ja kattavana yhteenvetona kosmoksen, elämän ja tietoisuuden kehityksestä, jonka jatkona on pohdintaa Jumalan olemassaolosta sekä elämän tulevaisuudesta Maassa ja sen ulkopuolella.
Paloheimo pitäytyy tiukasti tieteeseen ja fysikalismiin. "Me olemme vain ainetta. Henkeä ei ole. (s. 25)". Tämä ei estä häntä erittelemästä kiinnostavalla tavalla "tuntoisuutta, tietoisuutta ja itsetietoisuutta" elämän kehityksen peräkkäisinä askelmina, jotka hän näkee aineen monimutkaistuvan rakenteen emergentteinä ominaisuuksina. Hän ei myöskään pidä mahdottomina näiden kehitysportaiden jatkumista esimerkiksi telepatian tai bioenergian suuntaan (s. 84-) edelleenkin pelkkään aineeseen perustuvina. Fysikalismia hän ei myöskään pidä esteenä nautinnoille, taiteelle tai eettisyydelle, vaikka ei myönnäkään erillisen hengen maailman tai yliluonnollisten ilmiöiden olemassaoloa.
Kirjassa pohditaan myös Jumalan olemassaoloa (s. 208-). Uskontojen jumalia hän ei alkuunkaan kelpuuta. "Jos jumala on olemassa ja toiminnassa, hän hoitaa koko maailmankaikkeuden eikä vain Linnunradan asioita", verraten pelkkien ihmisten Jumalaa papualaisen kylän paikallisjumalaan. Vaikka hän kohta tämän jälkeen kuvailee mahdollisena evoluutuotteena galaktisen superolennon, joka pystyisi säätelemään luonnonlakeja, ei hän silti tarjoa tätäkään jumalan rooliin, vaan jättää elämän kehityksen alun ratkaisemattomaksi.
Paloheimon pohdinnat ovat monelta osin lähellä omiani, joita ajoittain olen palstalla konkreettisten tiedekysymysten lomassa vilautellut. Merkittävin ero on, ettei hän suostu lainkaan spekuloimaan ihmistä korkeammasta olennosta, joka olisi ihmisistä kiinnostunut ja vaikuttaisi heidän elämäänsä. Muodollisesti tämän estää hänen tiukka fysikalisminsa, mutta tosiasiassa epäsuora oletus, ettei aineella voi olla sellaisia - ihmiselle näkymättömiä - ominaisuuksia, jotka tuon mahdollistaisivat. Tästä syystä hänen tietoisuuden evoluutionsakin portaat loppuvat ihmisen tasolle. Silti hyvä ja vakuuttava kirja ja vielä kotimainen.
Paloheimo pitäytyy tiukasti tieteeseen ja fysikalismiin. "Me olemme vain ainetta. Henkeä ei ole. (s. 25)". Tämä ei estä häntä erittelemästä kiinnostavalla tavalla "tuntoisuutta, tietoisuutta ja itsetietoisuutta" elämän kehityksen peräkkäisinä askelmina, jotka hän näkee aineen monimutkaistuvan rakenteen emergentteinä ominaisuuksina. Hän ei myöskään pidä mahdottomina näiden kehitysportaiden jatkumista esimerkiksi telepatian tai bioenergian suuntaan (s. 84-) edelleenkin pelkkään aineeseen perustuvina. Fysikalismia hän ei myöskään pidä esteenä nautinnoille, taiteelle tai eettisyydelle, vaikka ei myönnäkään erillisen hengen maailman tai yliluonnollisten ilmiöiden olemassaoloa.
Kirjassa pohditaan myös Jumalan olemassaoloa (s. 208-). Uskontojen jumalia hän ei alkuunkaan kelpuuta. "Jos jumala on olemassa ja toiminnassa, hän hoitaa koko maailmankaikkeuden eikä vain Linnunradan asioita", verraten pelkkien ihmisten Jumalaa papualaisen kylän paikallisjumalaan. Vaikka hän kohta tämän jälkeen kuvailee mahdollisena evoluutuotteena galaktisen superolennon, joka pystyisi säätelemään luonnonlakeja, ei hän silti tarjoa tätäkään jumalan rooliin, vaan jättää elämän kehityksen alun ratkaisemattomaksi.
Paloheimon pohdinnat ovat monelta osin lähellä omiani, joita ajoittain olen palstalla konkreettisten tiedekysymysten lomassa vilautellut. Merkittävin ero on, ettei hän suostu lainkaan spekuloimaan ihmistä korkeammasta olennosta, joka olisi ihmisistä kiinnostunut ja vaikuttaisi heidän elämäänsä. Muodollisesti tämän estää hänen tiukka fysikalisminsa, mutta tosiasiassa epäsuora oletus, ettei aineella voi olla sellaisia - ihmiselle näkymättömiä - ominaisuuksia, jotka tuon mahdollistaisivat. Tästä syystä hänen tietoisuuden evoluutionsakin portaat loppuvat ihmisen tasolle. Silti hyvä ja vakuuttava kirja ja vielä kotimainen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kiitoksia kirjavinkistä. Pitäneepä joskus lukea jos sattuu käsiin.
Kuvauksestasi päätellen oma ajatteluni näyttää olevan hyvin lähellä Paloheimon näkemyksiä. Vertaus paikallisjumalasta on aika hyvä.
Minäkään en mielelläni halua spekuloida mistään ihmistä korkeammasta olennosta. Syy ei kyllä kohdallani ole mikään tiukka fysikalismi, vaan pikemminkin se, että tuollaisesta olennosta ei nyt vain ole minkäänlaisia havaintoja. Onko se sitten fysikalismia, vai ei. Itse pidän sitä realismina ja rationalismina. Tietoisuuden evoluution portaatkin havaitussa maailmassa nyt vain faktisesti päättyvät ihmiseen.
Spekulaatiot havaitsemattomasta korkeammasta olennosta ovat vankasti tyhjän päällä ja tarkoitushakuisen tuntuisia. Kukin voi mieltää havaitsemattomat "korkeammat olennot" haluamikseen, eikä noilla spekulaatioilla ole oikein mitään arvoa kuin ehkä spekuloijalle itselleen. Jos spekuloimaan aletaan, miksi pitäisi rajoittua vain korkeampiin olentoihin? Korkeampien olentojen lisäksi voisi aina spekuloida myös ihmistä alempien ja samantasoisten henkiolentojen olemassaoloa ja pohdiskella niiden mahdollisia ominaisuuksia, tarkoituksia ja kiinnostuksia. Voimme kuvitella vaikka minkälaiset henkiuniversumit päällemme, allemme ja rinnallemme, mutta mihin noilla spekulaatioilla päästään?
Kysyinkin sinulta kauan sitten, pidätkö mahdottomana ihmistä (henkisesti) korkeamman elämänmuodon kehittymistä evoluution kautta myöhemmin Maassa tai jo nyt olemassaoloa muualla maailmankaikkeudessa. Miten pahaa spekulaatiota tämä olisi, kun kerran havaintoja ei ole? Tieteessä kyllä on joskus spekuloitu trendejä jatkamalla aika vähin havainnoin ja joskus päästy tuloksiinkin.
Paloheimohan spekuloi tällaisen olennon ja vielä aika järeän, vaikkakaan ei jumalan virkaan.
Millä tavalla Paloheimon mukaan aine tuntee olevansa olemassa? Kriittinen kysymys on: mitä eroa on ympäristöönsä sopeutuvalla kaaviolla ja ympäristöönsä sopeutuvalla kaaviolla, joka tuntee olevansa olemassa? Veikkaan, että Paloheimo ei käsitellyt tällaista asiaa ollenkaan, joten hänen kirjansa todennäköisesti ei sisältänyt yhtään mitäään mielenkiintoista.
"Veikkaan, että Paloheimo ei käsitellyt tällaista asiaa ollenkaan.." Käsitteli paljonkin.
Hän oli jopa muodostanut käsiterakenteen (tuntoinen, tietoinen, itsetietoinen) sekä kirjoittanut perusteelliset kuvaukset tämän asian kolmelle erikseen määrittelemälleen kehitystasolle.
Veikkaan, että hänen kirjansa sisältäisi paljonkin sellaista, joka kiinnostaisi sinua, ellei uskosi pakottaisi sinua ummistamaan silmiäsi niille.
"Veikkaan, että hänen kirjansa sisältäisi paljonkin sellaista, joka kiinnostaisi sinua, ellei uskosi pakottaisi sinua ummistamaan silmiäsi niille. "
Mikä usko tähän pakottaisi? Miten? Kerropa esimerkki kirjasta?
Kerroin siinä esimerkkejä kirjasta. Jos kestät kertomani, niin lue toki kirja.
Nopea siirtymisesi kirjan asia-aiheista henkilöön kohdistuvaan kirjoitteluun viittaa kirjan heikkouteen. Jätän siis kirjan lukematta. Toisaalta, oletko koskaan kirjoittanut yhteenkään ketjuun ilman siirtymistä asiasta henkilöön? Paljon mielenkiintoisempaa esimerkiksi on ajankohtainen aihe universumeiden luomisesta ilman, että siihen tarvittaisiin energiaa.
..ole siirtynyt asiasta henkilöön ilman kyseisen henkilön antamaa syytä siihen. Nytkin tuossa vetelet lisää johtopäätöksiä kirjan laadusta sen pohjalla miten vastasin aikaisempaan perusteettomaan (ja myös virheelliseen) väitteeseesi.
Mainitaanko kirjassa symmetronit? Jos mainitaan, niin voisin harkita kirjan lukemista. Alla ole kirjoitus vaikuttaa suorastaan kiehtovalta. Jos asia on tuttua itsellesi, niin mitä mieltä olet?
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:CT0kn05W7IIJ:www.stealthskater.com/Documents/Consciousness_33.doc Nambu-Goldstone boson symmetron&cd=2&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
"In the Quantum Field theoretical approaches to be discussed, consciousness is associated to specific imprinting and recall mechanisms. Under the action of an external stimulus, the excitation of certain long-range correlation modes (called symmetron modes in the work of Stuart et al.) corresponds to the brain "consciously feeling" a complex pattern encoded in the vacuum (ground state) structure."
"These mass-less modes (known as Nambu-Goldstone bosons) are the symmetron modes of Stuart et al. (1978, 1979) and are components of the system only in a rather odd sense. They would not be listed in any inventory of parts if one were to disassemble the system but rather appear in the system only dynamically. Their existence allows the system to effect a sort of restoration of the spontaneously broken symmetry. Through the exchange of these bosons, it is ensured that a coherent choice for the vacuum is made throughout the scope of the system (long-range correlation). And because the modes are mass-less, this requires no energy. Each vacuum choice is associated with a Macroscopic phase."
Kirja on siis vuodelta 2002, tuo asia näyttää uudemmalta. En tunne sitä enkä ole siitä vielä mieltä. Tuntuu fysikaaliselta hypoteesilta varhaisvaiheessaan.
Nimimerkin p.s.v. mieliaihe tiede-palstalla on Nambun-Goldstonen bosonit. Minulle oli yllätys kun juuri huomasin, että niitä kutsutaan symmetroneiksi, joten aion lukea niihin liittyviä tekstejä. Onneksi asiaan liittyvää tekstiä löytyy runsaasti tiede-palstalta. Liittynevät avaukseesi mahdollisena uutena tieteellisenä löytönä.
..tästä saa avausta uudesta tieteellisestä löydöstä ihan pian.
Kyseessä on teoreettinen alkeishiukkanen, joka on oletettu matemaattisen supersymmetrian pohjalta (siitä kai myös tuo nimi). Toistaiseksi laskeskellaan vasta sen mahdollisia ominaisuuksia eikä edes näytä mietittävän kokeita sen havaitsemiseksi, joka vasta olisi tieteellinen löytö.
Higgsin bosoni on paljon pitemmällä; katsotaan nyt rauhassa mitä siitä tulee.
Tuo tiede.fi foorumilla pyörivä nimimerkki P.S.V on kuin mies, joka osaa käyttää vain vasaraa (eikä hän edes osaa käyttää sitä), jolloin koko maailma on hänen mielestään naula. Hänen mielestään tämä Nambu-Goldstone Bosoni on jo "kumonnut darwinismin", mutta hän ei näköjään ymmärrä hölkäsen pöläystä käsitteistä "evoluutio" ja "luonnonvalinta"
eroa näillä kahdella bosonilla on? En ymmärrä.... kuin täysin samasta asiasta puhuttaisiin... tähänkö informaatioentropia johtaa/on johtanut, että keksimme täysin samalle asialle eri piireissä eri termejä, ja niille merkityksiä, jotka 'sekoittavat, hajoittavat' entisestään pakkaa..
Onko mielestänne tällainen täysi supersymmetria edes mahdollista, ja jos on, perustelisitko miksi on? Eli kyselen ketjun lukijoilta yleensä, mikäli tätä vielä luetaan.
Minun mielestäni supersymmetrian etsiminen ajassa... liikkeessä on 'ajanhaaskausta' tavallaan, koska sellaisenaan se on omasta mielestäni täysin mahdoton ajatus näissä 'sfääreissä' :). Omat perusteluni: jatkuva liike.
En ole ketjua vielä lukenut pidemmälle, joten voihan olla että tästäkin asiasta on keskustelua jo käyty.
En usko, että palstalla on ketään, joka haluaisi ottaa tieteellistä kantaa supersymmetriaan ja tuskin kovin monta, joka ymmärtää kunnolla, mistä siinä on kysymyskään. Omat kyselysi ja pohdintasi eivät juuri vakuuta, että itsekään kuuluisit tuohon joukkoon, ja ainakin omat taitoni loppuvat jo alkusuoralla.
Melkoisella vaivalla olen saanut jonkinlaisen tajun matematiikan syvärakenteesta nimeltä ryhmäteoria, joka jutussa on takana. Luonnontieteissä on usein käynyt niin, että kun havaintojen osoittamalle ilmiölle on löytynyt matemaattinen muoto, tuon muodon analyysi on paljastanut ilmiötä lisää, johdattaen uusiin havaintoihin. Yksi mieleen tuleva tapaus on yleinen suhteellisuusteoria ja mustat aukot.
Yritettäessä yhdistää gravitaation ja kolmen muun luonnonlain matemaattista teoriaa on työvälineeksi tarvittu ryhmäteoriaa, joka on myös tapa käsitellä mutkikkaita symmetrioita. Sivutuotteena ratkaisu on tarjonnut lisää tilaulottuvuuksia ja uusia alkeishiukkasia, joita sen mukaan olisi esiintynyt alkuräjähdyksen toistaiseksi tuntemattomina alkuhetkinä. Näistä muutamia voidaan yrittää tavoittaa suurella hiukkaskiihdyttimellä, ja tästä on nyt kyse.
Tuota taustaa vasten omat ja sinunkin mielipiteesi ja perustelusi siitä, onko supersymmetria mahdollinen vai ei, tuntuvat kovin heppoisilta. Ellei kestä sitä, ettei joitakin asioita vain vielä tiedetä, olisi paras pysyä erossa tieteellisistä pohdinnoista.
Ainakaan ei haittaa, jos SYMMETRIOITA käsitellään matemaattisessa RYHMÄteorissa. Olen aina pitänyt ajatuksesta, että "Grand design" perustuisi ryhmittelyyn ja symmetriaan. Niitä voi havaita paljaalla silmälläkin. Hyvä, että olet perehtynyt asiaan, niin voin myöhemmin kysellä sinulta lisää asiasta.
..haulla Group Theory, ellei englannintaitosi lopu sanoihin "Grand Design". Jutun matikka on kyllä sata kertaa hankalampaa kuin englanti.
kiitos vastauksestasi. Noista symmetrioista vielä, tai fraktaaleista, niin mihin perustan itse tuon aiemman väitteeni, on juurikin se että fraktaalit (otan ilmiönä tämä tähän mukaan) eivät ole toistensa täydellisiä kopioita koskaan, kuten ei ole kahta samanlaista ihmistä jne. Eli jo tämä jatkuva liike aiheuttaa sen, ettei kahta täysin samanlaista lineaarisesti pysty syntymään, vaikka ne aisteillemme näyttäisivätkin täysin toistensa kaltaisilta muutoin. Eli ero ei meille varsinaisesti näy. Tämä on jo kyllä lähinnä tuota hiukkasfysiikkaa ja mennään aika pieniin mikrotason ilmiöihin, mutta silti se mielestäni on riittävä perustelu tässä ajankin ulottuvuudessa sille ettei kahta täysin samanlaista mitään voi olla. Mutta tässä tietenkin tulee vastaan myös symmetrian... ja siitä edelleen supersymmerian määrittelytekijät. Kuinka mitäkin tarkastellaan. Voimmehan supersymmetriana tosin tarkastella jotakin, kuten sitä että kaksi vastakkaista ominaisuuksiltaan hiukkasta katoaisivat kuin olemasta, kumoten toisensa. Mutta ehkä aistimme vain tekevät tässäkin tepposensa.... Juankoski here I come :).
Faktaalit ovat transfiniittinen ilmiö ja symmetria äärellistä joukko-oppia. Sillekin voi toki määritellä transfiniittisiä raja-arvoja, mutta luonnonhan uskotaan olevan diskreetti (Planckin pituus ym) eikä rajattomiin jakautuva.
Wikissä:
"In physics, groups are important because they describe the symmetries which the laws of physics seem to obey. Physicists are very interested in group representations, especially of Lie groups, since these representations often point the way to the "possible" physical theories. Examples of the use of groups in physics include the Standard Model, gauge theory, the Lorentz group, and the Poincaré group."
Eikös tuosta jo voi vetää johtopäätöksen, että symmetria on tärkeää fysiikassa?
Olen siis oikealla tiellä. Jos olet se mitä väität olevasi, etkä trolli, niin olettaisin sinun lopettavan lapselliset henkilöön menevät vihjailut (kielitaito tässä tapauksessa).
"Eikös tuosta jo voi vetää johtopäätöksen, että symmetria on tärkeää fysiikassa?"
Juuri tuota lainaamaasi asiaa olen koettanut tässä keskustelussa tuoda esille. En ilmaisisi sitä ihan sinun tavallasi; minusta näyttää, että maailman perusolemuksessa tuntuu olevan symmetrioita, joita ryhmäteorian matematiikalla voidaan kuvata. Ehkä olet lukemastasi myös havainnut, että spontaani symmteriarikko näyttelee myös tärkeää osaa kosmologiassa.
Ei ollut tarkoitus pottuilla englannintaidollasi, vaikka taidan olla yliherkkä tuollaisilla "Grand Design" palasille suomenkielisissä lauseissa. Kannoin vain huolta, pystytkö kielen puolesta selvittämään Wikistä, mitä nuo Lien ryhmät oikein ovat, kun olet symmetrioista kiinnostunut.
Minusta on tuollaisen megaevoluution jälkeen määrittelykysymys mikä on jumala. Voi hyvin olla, minun mielestäni on jopa todennäköisyyttä, että jossain päin maailmankaikkeutta on ihmistä korkeammalla tasolla oleva elämänmuoto (miten tuo sitten mitataankaan?), voi olla mahdollista että tuo elämänmuoto olisi jopa kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista, mutta on eri asia onko kyseessä jumala vai ei.
Jos jokin elämänmuoto olisi tuonut elämän maapallolle, kaitsenut sitä, vaikuttanut evoluution tapahtumiin tähtäimenään ihminen, ei se siltikään osuisi minusta jumala-käsitteeseen. Inkat ja aboriginaalit varmaan piti eurooppalaisia jumalina ensimmäisen kerran moisia tavatessaan, ihan samanlailla nykyihmiset voisivat hyvinkin pitää jotain muualla kehittyneitä olentoja jumalina.
"..mutta on eri asia onko kyseessä jumala vai ei." Varmaan ei ainakaan jonkin ihmisten uskomuksen jumala sellaisenaan.
Osasisitko itse kuvata (määrittely on jo paljon hankalampi juttu), millaisen tuon olennon pitäisi olla, että myöntäisit sen jumalaksi.
"millaisen tuon olennon pitäisi olla"
Oli ihan oikeasti vaikea kysymys.
Parasta mihin päädyin oli jokin itsestään tietoinen entiteetti, jota ei pidättele mitkään säännöt tai (luonnon)lait, vaan pystyy muokkaamaan ja valvomaan niitä oman mielensä mukaan. Kehittyminen ei minusta sovi jumalalle, olisi vielä vaikeampaa määrittää missä kehitysvaiheessa tuo olento saa itselleen jumala-statuksen ja missä vaiheessa se on vielä "alemman" luokan olio.
Mietin lisäksi voisiko jumalia olla useampia, voisiko jumala tehdä lisää jumalia, tai voisiko jumala lopettaa itse itsensä jos haluaisi... Loogiset mahdottomuudet pätee varmaan "minunkin jumalaan", joten jotkin säännöt pidättelisi sitäkin.
"myöntäisit sen jumalaksi"
Minusta vähän väärä sanavalinta. Jos joku kertoo jalokiven, amuletin tai muun vastaavan olevan jumala, toki myönnän tuon olevan hänen jumalansa, mutta jumala-käsitteenä on minulle jotenkin ... absurdi.
Ei ollut tarkoitus kysellä sinun jumala-asioistasi, vaan pelkästään sitä, millaisen olion katsoisit riittävän vaikkapa kaikkien ihmiskunnan uskomusten takana piileväksi yhdeksi ja samaksi jumalaksi. Selvästikin nuo vaatimukset riippuvat uskojienkin henkisestä kehitystasosta.
Paloheimohan kuvitteli evoluutiolla syntynyttä olentoa, jollaisia olisi vain yksi koko Kosmoksessa ja joka pystyisi ohjailemaan alkuräjähdyksiä siten, että ne tuottavat halutunlaisia maailmankaikkeuksia. Oli muuten tuttu kuvitelma jo Clarken Rama-sarjasta. Minusta tuo alkaisi parilla ominaisuudella lisättynä jo täyttää ihmiskunnan yhteisen uskomiskohteen laatuvaatimuksen.
Mysteeri ei tästä aiheesta silti häviä, koska aina jää kysymys siitä, miten kaikki oikein alkoi.
"millaisen olion katsoisit riittävän vaikkapa kaikkien ihmiskunnan uskomusten takana piileväksi yhdeksi ja samaksi jumalaksi"
Itseasiassa ihmiskunnan historiassa olleet jumaluudet on niin erilaisia, etten usko että yksi ja sama jumala kattaisi ne kaikki, ellei sitten haluta sanoa "ihmisen kaipuuta yliluonnolliseen" tuoksi jumalaksi. Itse en usko edes tuollaiseen kaipuuseen, joten en usko siihen yksittäiseen jumalaankaan.
"Paloheimohan kuvitteli evoluutiolla syntynyttä olentoa, jollaisia olisi vain yksi koko Kosmoksessa"
Miksi vain yksi? Eikö evoluution sääntöjen mukaan noita olentoja voisi hyvinkin olla kokonainen populaatio, tai melkeinjumalia ainakin monia?
"Mysteeri ei tästä aiheesta silti häviä, koska aina jää kysymys siitä, miten kaikki oikein alkoi. "
Eikö tuo jumala kuitenkin tietäisi miten kaikki alkoi ja voisi silloin myös kertoa tiedon eteenpäin?
"..etten usko että yksi ja sama jumala kattaisi ne kaikki,.." Tuota en tarkoittanut.
Ajattelen, että jokainen ihmiskunnan jumala-uskomus on hyvin rajoitettu ja vääristynyt, mutta tavoittelee yhtä ja samaa olentoa. Sille riittäviä ominaisuuksia tässä pohdiskelen, en jonkinlaista kaiken toteuttavaa summajumalaa.
Ymmärrän Paloheimon ajatuksen niin, että hän pitää telepatian kautta saavutettavaa tietoisuuden integraatiota yhtenä mahdolisena evoluution vaiheena. Tämä johtaisi paikallisesti (planeetta, aurinkokunta, galaksi..) yhteen tietoiseen olentoon. Idea esiintyi useammallakin scifintekijällä jo ennen Paloheimoa.
Kaikkitietävyys näyttäisi olevan asia, jonka Gödel osoitti loogisesti mahdottomaksi, ja koetan tässä pohdinnassa pysyä logiikan rajoissa.
"tavoittelee yhtä ja samaa olentoa"
Eli suurin piirtein se "ihmisen kaipuu yliluonnolliseen" tms. Tarkoitin kuitenkin sitä, että nykyisetkin jumalkäsitykset ympäri maailmaa ovat toistensa kanssa ristiriitaisia, joten jos eri uskontojen määritteitä ei höllennetä rankasti, yksi jumala ei voi toteuttaa niitä kaikkia. Mutta siitä varmaan oli kysekin...
"telepatian kautta saavutettavaa tietoisuuden integraatiota"
Niin, miksikä ei. Tälläinen pelkkä yhdistynyt tietoisuus ei vaan pysty hirveästi vaikuttamaan luonnonlakeihin, jota (todennäköisesti) tarvitaan maailmankaikkeuden tekemiseen. Voihan sitten esimerkiksi meidän tietoisuuskin olla vain osa suuremman tietoisuuden mielikuvitusta ja meille illuusiota, mutta sitä ei ainakaan saada koskaan tietää.
"Tälläinen pelkkä yhdistynyt tietoisuus ei vaan pysty hirveästi vaikuttamaan luonnonlakeihin,.."
Ei niihin luonnonlakeihin, jotka tunnemme. Planeettaa suuremmassa mittakaavassa sitä alkaa haitata myös tuntemamme valonnopeuden rajoitus, ellei telepatiakin toimi jollakin tuntemattomalla mekanismilla.
Siis ilman sellaisia aineen ominaisuuksia, joista ihmisillä ei ole havaintoja, noin spekuloitu olento näyttää mahdottomalta. Toisaalta, vasta alle sata vuotta sitten alettiin pohdiskella aineen kvanttiluonnetta, josta välitöntä havaintoa on vaikea uskoa saatavan ihmiskeinoin ihan lähiaikoinakaan.
Menee jo vähän ohi tästäkin keskustelusta, mutta minulla on jostain käsitys että kvantti-ilmiöiden on todettu vaikuttavan valonnopeutta ripeämmin. Nyt siis tarvittaisiin ainoastaan se telepatia aikaan niin oltaisiin jo aika lähellä... :)
Ei taideta silti ihan täysin vielä ymmärtää, mikä on noiden syyn ja seurauksen lain rikkomuksilta tuntuvien koetulosten takana.
Toinen samankaltainen asia on, että matematiikka tarjoilee kvanttigravitaation teoriaksi yhtälöitä, joissa on ylimääräisiä tilaulottuvuuksia, tosin ihan pieniksi kutistuneina. Jos niissä vielä olisi jonkinlaisia kenttiä, niin ultranopea telepatia voisikin ihmisten huomaamatta kulkea siellä.
Ei tämä mielestäni ole pahemmin palstan aiheesta ulkona. Spekulaatiot liittyvät uskomuksiin, jollaiseksi kreationismikin on laskettava, ja jumaluudesta spekuloinnilla voi haeskella siltaa tieteestä uskontoon.
Henkilökohtaisesti en pidä edes hedelmällisenä koettaa rakentaa mitään siltoja tieteen ja uskontojen välillä. Moinen yritys johtaa ainoastaan yhteensopimattomaan sekasotkuun monoteististen, polyteististen, animistisien ja ei-teististen (esim. Bhuddhismi) välillä, ja samalla merkitsemättömään tiedekäsitykseen ja vielä surkeampaan "uskontojen yhteiseen" teologiaan.
Jos joku uskonlahko ei tule toimeen tieteen havaintojen kanssa, sen surkeampi tuolle uskonlahkolle. Jos joku tutkija ei tule uskomuksissaan toimeen havaintojensa ja tieteen kanssa, sen surkeampi tuolle tutkijalle. Säälittävänä esimerkkinä Kurt Wise:
http://en.wikipedia.org/wiki/Kurt_Wise
Lainaus:
"Kurt Wise doesn’t need the challenge; he volunteers that, even if all the evidence in the universe flatly contradicted Scripture, and even if he had reached the point of admitting this to himself, he would still take his stand on Scripture and deny the evidence. This leaves me, as a scientist, speechless."
Tässähän tämä kreationismista pursuvan dogmatismin säälittävyys ja älyllinen epärehellisyys ilmenee surkeimmillaan.
Lisään vielä: Erona Kurt Wisen ja tällä palstalle kummittelevien kretupellejen välillä on se, että Kurt Wise myöntää avoimesti, että luonnontieteiden havainnot ovat täysin ristiriidassa hänen uskomustensa kanssa, mutta hän hyväksyy nuo ristiriidat (säälittävää), eikä hän yritä valehdella luonnontieteistä, kuten tämän palstan epärehellliset ja pohjattoman tietämättömät kretiinipellet.
Ainoana tämän palstan poikkeuksena muistan ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoittaneen kreationistin, (en muista nikkiä, valitettavasti [olisiko SANANSAATTAJA?]). Nämä nykyiset palstan kretupellet ovat mielestäni aidosti epärehellisä surkimuksia, joista jotkut koettavat, epäonnistuen, paeta oman tietämättömyytensä tai tekopyhyytensä suojiin.
Jb/Viksumpi ja möttöskä kuuluvat, sen sijaan tyystin omaan valehtelelijoiden lajiinsa.
Nuo siltayrityksethän näyttävät pääasiassa olevan jommankumman peruspilarin (Raamattu ei ole tiedekirja, tutkimusraportti ei ole uskonkirja) nakertamista ja silloin kuvaamillasi tavoin vahingollisia. Kyllä niiden varaan voi silti parempaakin siltaa yrittää, jos katsoo sen kiinnostavan. Joitakin ehkä, vaikkei sinua.
sinäkin lopulta ilmoittauduit ja ihan vapaaehtoisesti. Toki minä olen tiennyt sen jo kauan. Mutta asiaakin sanoissasi on.
Tai ainakin Paloheimon ajatuksissa. Sillä onhan se selvää että Luojalla voi olla vain yksi mielipide asiasta kuin asiasta. Siis evoluutioteoriastakin.
Äläkä sinä ihmettele Paloheimon kyvyttömyyttä tajuta Luojan osuutta nykyihmisten jokapäiväiseen elämään. Ei hän mitään siitä tiedä. Eikä edes väitä tietävänsä. Joten anna hepun olla rauhassa tässä kohdassa, hän opiskelee vielä sitä että miksi ei ole hyödyllistä vaihta vaimoa muutaman vuoden välein.
Niin että jos tämä kommentoimani lausunto oli todellakin asianharrastajan lausunto niin hän on pääsemässä tiedon toiselle portaalle, tosin vaivoin.
hyvä ja selostaisit viimeksi lukemasi kirjan.
"Paloheimo pitäytyy tiukasti tieteeseen ja fysikalismiin. "Me olemme vain ainetta. Henkeä ei ole."
Eikö voitaisi ajatella, että fysikalismiin kuuluisivat sellaiset hiukkaset, joilla on massa? Hengen alueelle puolestaan kuuluisivat massattomat hiukkaset kuten fotonit ja gluonit:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_hiukkasista
Näin saataisiin luonnollinen vuorovaikutus hengen ja aineen välille.
"Eikö voitaisi ajatella, että fysikalismiin kuuluisivat sellaiset hiukkaset, joilla on massa? Hengen alueelle puolestaan kuuluisivat massattomat hiukkaset kuten fotonit ja gluonit:" Totta kai voisi, johan itse ajattelit.
Massattomat hiukkaset noudattavat silti fysiikan lakeja ja kuuluvat Paloheimon katsannossa fysikalismin piiriin. Ja hänen ajatuksistaan oli avauksessani puhe; ei sinun, minun eikä Hentun Liisan. Kirjassa hän määrittelee melko tarkkaan mitä fysikalismilla tarkoittaa, eikä se sisällä "hengen aluetta".
Itsekään en väitä, että tieteellistä havaintoa erillisestä "hengestä" olisi olemassa, mutta saahan aina toivoa, että se silti jossakin näkymättömissä on.
"Itsekään en väitä, että tieteellistä havaintoa erillisestä "hengestä" olisi olemassa, mutta saahan aina toivoa, että se silti jossakin näkymättömissä on. "
Mielestäni ei ollenkaan näkymättömissä. Mietipä vähän:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aine
"Aine (lat. materia) määritellään usein substanssiksi, josta havaittavat fysikaaliset objektit ja maailmankaikkeus koostuvat. Valo, energian aiheuttamat ilmiöt ja voimat eivät ole ainetta."
Wikipedian määritelmä sanalle "aine" on ihan käyttökelpoinen monessa paikassa. Paloheimon ja itseni tarkoitus juuri tässä asiassa, josta puhutaan, samaistaa materian ja energian. Niin tehdään fysiikassa muuallakin.
"Paloheimon ja itseni tarkoitus juuri tässä asiassa, josta puhutaan, samaistaa materian ja energian. Niin tehdään fysiikassa muuallakin. "
Miten massaton fotoni sopii tähän kuvioon?
....
Etkö tiedä, että fotonilla on energiaa? Ja, että fotonilla on massattomuudestaan huolimatta fyysisiä ominaisuuksia?
E = ch/lambda, jossa c on valonnopeus, h on Planckin vakio, ja lambda on fotonin aallonpituus.
Ja tähän kun lisää, että vaikka fotonilla ei ole lepomassaa, on sillä ekvivalentti massaenergia E=mc^2 -> m=E/c^2. Kun fotoni poikeaa auringon painovoimakentässä, osa poikkeamasta johtuu tuosta "näennäismassasta", jonka fotonin kvanttienergia sille antaa.