Olen vuosien varrella huomannut, että uskovaisille tai juuri heidän lapsillee sattuu tämän elämän aikana kaikenlaista kamalaa enemmän kuin muille. Olenko oikeassa? Lapsuudessani muistan kuulleeni eräästä kolarista, että nimen omaan uskovaiset vanhemmat menettivät lapsensa ja jäivät itse ilmaan naarmuakaan henkiin: heidän lapsensa kuolivat kaikki takapenkillä ja vanhemmille ei käynyt kuinkaan. Pedofiili tappoi pienen tytön, jonka vanehmmat olivat niin ikään uskovaisia ja äiti vielä seurakunnan työntekijöitä. Eurajokelainen alle kouluikäinen evankelista hukkui. Hirvikolarissa uskovaisen kodin nuori mies kuolee ja vieressä istunut henkilö selviää, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Miten selitätte?
Hau kam?
4325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskovaisuus tai aktiivisuus seurakunnassa ei ole tae tai suoja elämän antamilta 'raipaniskuilta'. Sellaiset 'raipaniskut' ovat aina viitteitä jostain sellaisesta, mitä ihminen ei vielä ole tajunnut, mutta jota hänen olisi jo vihdoin aika oivaltaa. Ne eivät ole rangaistuksia. Myöskään kuolema ei ole rangaistus koskaan. Pikemminkin se on vapautus; kuolema on vain väliaikaista poistumista materian maailmasta).
Olisi kiva tietää, mitä ne "aina viitteitä" ja " jotan hänen olisi jo vihdoin aika oivaltaa" tarkoittaa omalla kohdalla. Voihan sitä olla oivaltavinaan vaikka mitä, mutta mistä sen voi tietää, ovatko oivallukset oikeita. En minäkään kuolemaa pidä rangaistuksena ainakaan sille, joka lähtee, mutta jäljelle jääneille se kyllä tuntuu siltä. Ja sitä tarkoitan, että uskovaisillekin sellaisia tuntemuksia väkisinkin tulee, kun "huono-onnisuus" maan päällisessä elämässä tuntuu kasautuvan. Helppoa elämää ei ole luvattukaan. Toisaalta uskon, niin kuin sanotaan Room. 8:28 'kaiken yhdessä vaikuttavan niitten hyväksi, jotka Jumalaa rakastavat tai hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.'
Oma "oivallukseni" on, että nappaamalla kaikkein rakkaimmankin pois elävien kirjoita Jumala varmistaa saavansa maan päälle jääneet uskovaiset samaan taivaaseen jo aiemmin lähteneen kanssa. Siten kaikki pois läheteen tunteneet jäljelle jääneet saa myös miettimään ikuisuus kysymyksiä. Se on Hänelle helppo konsti pitää kiinni häilyvistä uskiksista, jotka sillä tavalla saa tarkistamaan suuntaansa. Pohjattomasta ikävästä jälleen näkemisen toivossa nousee varmasti tarve tsekata: onko kokka kotiinpäin, jotta se joskus kolahtaisi oikeaan kotirantaan.
ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Heb.12:6-8
ruhtinas tekee tässä maailmassa mitä lystää.
Aikansa. Kaikille sillä ei ole kuitenkaan valtaa.
30 Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole, [Ef. 2:2]
31 mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. Nouskaa, me lähdemme täältä!" [Joh. 10:18]