ATEISMI JUMALAN KIELTÄJÄ ONKOHAN?

Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.

Yliluonnollinen = Satua. Se on vain niin helppoa.

Kyse on siitä kenet me miellämme Jumalaksi. Sana: "JUMALA" tarkoittaa tarkalleen suomennettuna: HÄN jota palvotaan, tai palvellaan, tai kumarretaan ja kunnioitetaan. Kun joku sanoo, että Jumalaa ei ole olemassa, niin silloin hänen mielest'ään ei ole olemassa ketään eikä mitään jota ihminen kumartaa, tai palvelee, tai kunnioittaa. Melkoisen mieletön jo ajatuksenakin, sillä niin monet kumartavat, kunnioittavat tai palvelevat jotakin, oli se jokin sitten mammonaa tai mainetta, tai kunniaa, tai henkistä tai hengellistä taikka lihallista tai materialista, mutta aina löytyy jotain jonka edessä ihminen kumartuu, tai jolle ihminen osoittaa kunnioitustaan, tai palvelee tai palvoo joko pakosta tai pakoittamatta. Näin siis voidaan kiistatta osoittaa että Jumala on olemassa.

Jopa olemattomankin kumartaminen, kunnioittaminen, palveleminen taikka palvominen joko vapaaehtoisesti taikka pakoitettuna, tekee tuon kohteen Jumalana olevaiseksi, vaikka muuten voitaisiinkin väittää että sellaista ei ole olemassakaan, mutta todelliseksi sen tekee tuo palvonta, palveleminen, kunnioittaminen ja kumartaminen taikka sen alle alistuminen. Näin ollen on hyvin kyseenalaista lähteä edes kiistämään ettei jotain jota joku taikka jotkut pitävät ja tunnustavat Jumalana, ei muka olisi edes olemassakaan.

Jumala on nimittäin jonkun nimitys, siinä kuin opettaja, polisi, tuomari, rahastaja, lakaisija ja niin edelleen. Se ei ole erisnimi, vaan se kertoo mikä tuo kohde on. Niinpä Maailman Jumala sanoo tässä ja nyt: Minä olen se mikä minä olen, se on minun nimeni.

Jos joku väittää Häntä (vihtuilija) vastaan ja sanoo, että Hän ei ole sitä mitä Hän on, niin sekin on ajatuksena mieletön, sillä kaikki ja ikjokainen on juuri sitä mitä hän on, sillä ei hän voi olla mitään muuta.
TÄSSÄ HIEMAN FUNTEERATTAVAA ITSE KULLEKIN.

"Näin siis voidaan kiistatta osoittaa että Jumala on olemassa"
-Huono kehäpäätelmä. Tai/ja sitten määritelmäsi jumalasta on liian löysä eli se sopii joka rakoon, mikä tekee siitä mielestäni hyödyttömän.

"Jumalaa ei ole olemassa, niin silloin hänen mielest'ään ei ole olemassa ketään eikä mitään jota ihminen kumartaa, tai palvelee, tai kunnioittaa"
-Väärin. Jumalalla miellän sen yliluonnollisen ja persoonallisen olion, jolla on supervoimia. Kuitenkin on olemassa ei-jumalaisia asioita, joita ihmisen on hyvä kunnioittaa.

"palvominen joko vapaaehtoisesti taikka pakoitettuna, tekee tuon kohteen Jumalana olevaiseksi"
-Älä älä... Uskontoon pakottaminen ei toimi, se voi näyttää ulospäin siltä, mutta pakotettu ihminen ei oikeasti usko. Onneksi meillä on uskonnonvapaus.

"Jumala on nimittäin jonkun nimitys, siinä kuin opettaja, polisi, tuomari, rahastaja, lakaisija ja niin edelleen. "
-Heh, ammattina Jumala :)

Ok, sanotaan että olet oikeassa. Mitä olet voittanut? Mitä olet saanut aikaiseksi? En vieläkään ole kristitty enkä vieläkään usko enkä palvo minkään uskonnon, edes kristinuskon, jumaluuksia.

Joten vie semanttinen roskasi muualle.

Kaikki maailman jumalat ovat niin paljon ihmisen näköisiä, että ne on helppo tunnistaa ihmisen luomuksiksi.

Kirjakokoelma Raamattuun on ihan turha vedota todisteena tähän kysymykseen.

"Sikojen jumalalla on sorkat."

Aloittajalta on mennyt käsite ja se ilmiö, mitä käsitteellä halutaan kuvata suloisesti sekaisin. Lisäksi hän antaa käsitteelle aivan omia tulkintojaan.

Ero jumalan ja kadunlakaisijan välillä on siinä, että käsite kadunlakaisija kuvaa jotain todella olemassaolevaa ilmiötä, kun taas käsitteet jumala, keiju, menninkäinen, aave, enkeli jne kuvaavat käsitteitä, jotka ovat ainoastan mielikuvituksen tuotetta.

Palvominen ei tee olevaisesta olevaista, ei todellakaan, muuten kuin psykologisena ilmiönä ja sen matkaansaattamana käyttäytymisenä. Käsite käsitteenä ja käyttäytymismalli ovat todellisia, mutta ilmiö jota käsitteellä halutaan kuvata ja omalla käyttäytymisellä palvoa on yhtä olematon kuin muutkin olemattomat, ehkä vielä käsitteellistämättömät asiat.

Ps. Oletetaan, että joku käsite käskee (esim. Luuk 18:22) antamaan kaiken omaisuuden pois. Uskoisitko siihen niin paljon, että tottelisit?

" Kun joku sanoo, että Jumalaa ei ole olemassa, niin silloin hänen mielest'ään ei ole olemassa ketään eikä mitään jota ihminen kumartaa, tai palvelee, tai kunnioittaa. Melkoisen mieletön jo ajatuksenakin"

Niin se onkin ja siksi ei totta.

"Näin siis voidaan kiistatta osoittaa että Jumala on olemassa."

Eli kun jumala tarkoittaa "sitä jota kunnioitetaan" ja koska ihmiset kunnioittavat aina jotain niin jumala on olemassa. Mainiota kehäpäättelyä.

"Jopa olemattomankin kumartaminen, kunnioittaminen, palveleminen taikka palvominen joko vapaaehtoisesti taikka pakoitettuna, tekee tuon kohteen Jumalana olevaiseksi, vaikka muuten voitaisiinkin väittää että sellaista ei ole olemassakaan, mutta todelliseksi sen tekee tuo palvonta, palveleminen, kunnioittaminen ja kumartaminen taikka sen alle alistuminen. "

Olevaiseksi ihmisten päissä, mutta ei todellisuudessa.

"Näin ollen on hyvin kyseenalaista lähteä edes kiistämään ettei jotain jota joku taikka jotkut pitävät ja tunnustavat Jumalana, ei muka olisi edes olemassakaan."

Ei, todisteet määrittävät onko jokin olemassa, ei luulot tai halut.

"Jos joku väittää Häntä vastaan ja sanoo, että Hän ei ole sitä mitä Hän on, niin sekin on ajatuksena mieletön, sillä kaikki ja ikjokainen on juuri sitä mitä hän on, sillä ei hän voi olla mitään muuta."

Sulla on nimittäin erittäin outo käsitys jumalasta ja en usko, että kovin moni sitä jakaa.

"TÄSSÄ HIEMAN FUNTEERATTAVAA ITSE KULLEKIN."

Ei mitään mietittävää, koska et antanut yhtäkään todistetta jumalan olemassasolosta, vain luuloja ja haluja ja erittäin oudon käsityksen jumalasta.

Kun Jahve sössi vanhassa testamentissä(monia kertoja), niin Elohim(Jumalat) tulivat kysymään häneltä, että mitä sinä nyt noin menit tekemään ja hänen vakio vastauksensa oli 'minä olen sellainen kuin olen' ja Elohim ei voinut kuin pyöritellä silmiään.

Tuon Jahven surkean tekosyyn hihhulit ovat sitten vääristänneet jonkinlaiseksi ylistykseksi, jossa tuo pieni surkea heimojumala korotetaan itse kaikkeudeksi.