Indoktrinaatiosta vaihteeksi

Avaus on ihan käypäinen tällekin palstalle; olisi tosin monelle muullekin. Aavistelinkin, että itse viestiin ei kyetä vastaamaan vaan aletaan vääntää puhetta muualle. Ja tulihan se sieltä!

Pienenä kommenttina aiheen svussa olevaan vastaukseesi, etten esim. minä ateistina koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. En muuten useimmiten miellä itseäni edes ateistiksi, koska ylipäätään uskontoliitännäisten asioiden merkitys elämälleni on loppujen lopuksi hyvin pieni. En vain usko perusteettomiin selityksiin: se sama koskee muutakin humpuukia kuin uskontoja.

Elämä päättyy kuolemaan, mutta entäs sitten? Ei tuo ole minulle ongelma. Elän ainoan elämäni mahdollisimman terveenä ja mahdollisimman paljon unelmiani toteuttaen. Ja olen myös sikäli onnellisessa asemassa, että kykenen niitä toteuttamaan. Mistä tässä pitäisi oikein sitten olla hädissään? Ei elämä ole ikuista, se pitää vain hyväksyä.

Enpä ole koskaan kuullutkaan, että ateismi aiheuttaisi itsemurhia, enkä keksi oikein mitään syytä miksi sen pitäisi niin tehdä? Jos ihminen ei osaa elää ilman keksittyä tarkoitusta elämälleen, niin keksiköön sitten sellaisen, mutta kyllä se tarkoitus parempi reaalimaailmasta on löytää.

Eläimiä ihmiset ovat biologiansa perusteella. Me koostumme eläinsoluista, polveudumme muista eläimistä ja olemme eräs apinalaji. Entäpäs sitten? Tekeekö tuo sittenn ihmisyksilöstä jotenkin arvoltaan toisen? Ei minusta vaan. Niin, ja vahvimman eloonjäämistähän evoluutioteoria ei opeta.

Selvitetään nyt aluksi taas kerran, että ateismi ei ole uskonto. A-teismi on teismin, eli jumaluskon vastakohta, ei-jumaluskoa. Ateismi ei siis ole uskontoa sen enempää kuin kalju on hiustenväri.

Toisekseen, evoluutio ei ole mikään myytti, vaan luonnossa havaittu ilmiö, tosiasia.

Myytit, eli jumalaistarut puolestaan kuuluvat uskontoihin. Ne ovat todisteettomia kertomuksia ja uskomuksia.

Ja lisäksi, evoluutioteoria ei tietenkään oikeuta mihinkään rasismiin eikä sortoon. Se on biologinen kuvaus elollisen luonnon ilmiöistä, eikä mikään poliittinen eikä yhteiskunnallinen agenda sen enempää kuin suhteellisuusteoria tai Lenzin laki. Ihmisen eläimellisen alkuperän ymmärtäminen puolestaan selkeyttää paikkamme tässä maailmassa ja riippuvuutemme muista eliöistä.

Jos luonnontieteelliset tosiasiat saavat sinut tuntemaan itsesi merkityksettömäksi, ja olet sitä mieltä, että ihmisen arvo ja merkitys saadaan aikaan vain institutionailisoitujen taikauskojen ja pronssikautisten myyttien avulla, niin pieni itsetutkiskelu olisi paikallaan. Jos itsetuntosi ja itsearvosi syntyy vain uskonnollisen hurmoksen avulla, et juurikaan Talibaneista eroa.

Ja johdannon jälkeen nyt itse asiaan:

Kysymys lasten indoktrinoinnista ei ole yksinkertainen. Pitäisikö kieltää vanhempia opettamasta omia uskontojaan lapsilleen? Voitaisiko se ylipäätään estää? Millainen kasvatus ja kenen toimesta sallittaisi tai tehtäsi pakolliseksi? Selvää varmaan on, että äärilahkojen vaikutukset ovat ilmeisen vahingollisia, mutta mihin raja sitten vedetään?

Kieltojen ja pakkojen sijaan taikauskoja (joita siis uskonnotkin institutionaisoiduissa muodoissaan ovat) vastaan parhaiten voinee taistella sivistyksellä. Oikeat luonnontieteelliset tiedot ja tiedot uskontojen alkuperistä ja myyttien perusteellinen avaaminen ja purkaminen lopulta tekevät nuo uskomukset tyhjiksi. Aikaa ja sukupolvia siihen menee, mutta parempaakaan keinoa tuskin on.

juutas. kirjoitti:

Selvitetään nyt aluksi taas kerran, että ateismi ei ole uskonto. A-teismi on teismin, eli jumaluskon vastakohta, ei-jumaluskoa. Ateismi ei siis ole uskontoa sen enempää kuin kalju on hiustenväri.

Toisekseen, evoluutio ei ole mikään myytti, vaan luonnossa havaittu ilmiö, tosiasia.

Myytit, eli jumalaistarut puolestaan kuuluvat uskontoihin. Ne ovat todisteettomia kertomuksia ja uskomuksia.

Ja lisäksi, evoluutioteoria ei tietenkään oikeuta mihinkään rasismiin eikä sortoon. Se on biologinen kuvaus elollisen luonnon ilmiöistä, eikä mikään poliittinen eikä yhteiskunnallinen agenda sen enempää kuin suhteellisuusteoria tai Lenzin laki. Ihmisen eläimellisen alkuperän ymmärtäminen puolestaan selkeyttää paikkamme tässä maailmassa ja riippuvuutemme muista eliöistä.

Jos luonnontieteelliset tosiasiat saavat sinut tuntemaan itsesi merkityksettömäksi, ja olet sitä mieltä, että ihmisen arvo ja merkitys saadaan aikaan vain institutionailisoitujen taikauskojen ja pronssikautisten myyttien avulla, niin pieni itsetutkiskelu olisi paikallaan. Jos itsetuntosi ja itsearvosi syntyy vain uskonnollisen hurmoksen avulla, et juurikaan Talibaneista eroa.

Ja johdannon jälkeen nyt itse asiaan:

Kysymys lasten indoktrinoinnista ei ole yksinkertainen. Pitäisikö kieltää vanhempia opettamasta omia uskontojaan lapsilleen? Voitaisiko se ylipäätään estää? Millainen kasvatus ja kenen toimesta sallittaisi tai tehtäsi pakolliseksi? Selvää varmaan on, että äärilahkojen vaikutukset ovat ilmeisen vahingollisia, mutta mihin raja sitten vedetään?

Kieltojen ja pakkojen sijaan taikauskoja (joita siis uskonnotkin institutionaisoiduissa muodoissaan ovat) vastaan parhaiten voinee taistella sivistyksellä. Oikeat luonnontieteelliset tiedot ja tiedot uskontojen alkuperistä ja myyttien perusteellinen avaaminen ja purkaminen lopulta tekevät nuo uskomukset tyhjiksi. Aikaa ja sukupolvia siihen menee, mutta parempaakaan keinoa tuskin on.

Lue lisää

Kaikia teistisiä uskomuksia, uskontoja ja oppisuuntia käsitellään jostain syystä ikäänkuin sääntökonemaisesti, joka johtaa uskontojen ja uskomusten suorittamiseen. ('Kun kirjassa sanotaan niin ja näin') Ikäänkuin tekemällä jotain riittejä pyritään miellyttämään palvonnan kohdetta. On rukousmyllyjä, itsensä nyökyttelyä rukoiltaessa, ristinmerkkejä yms. Itse uskonnon harjoittamisen sisältö (armo, henkisyyden jalostuminen tms) olisi ikäänkuin näiden riittien varassa. Tuloksena on sitten äärimmilleen vietynä terrorismia monessa muodossaan ja tieteen tulosten vääristelyt. Ei tästä nyt niin pitkää aikaa ole kuin maa kiersi aurinkoa ja maa oli latuska. Näin väittivät uskonnolliset auktoriteetit ja vastustajat, vaikka olisivat olleet kuinka tieteellisesti valistuneita koki inkivsition.
Tätä 'talibanismia' on toki poliittisissa ääriliikkeissä yhtälailla.
Tällöin kaikki inhimillinen toiminta (lapset, vanhukset, yksilönvastuu, yksilön kunnoitus jne) hämärtyy tai jopa katoaa. Väännetään kaikenmaailman teorioita, jotka tukevat omaa toimintamallia ja uskomusta. Ja ehdottomasti kiistetään muut ajatukset mahdottomina.
Ei kait tähän 'talibanismiin' auta kuin sama mikä auttoi pois pimeältä keskiajalta eli valistus, valistus ja valistus. Kiellot toimivat paljolti polttoaineena ääriliikkeille.

illuminatus kirjoitti:

Avaus on ihan käypäinen tällekin palstalle; olisi tosin monelle muullekin. Aavistelinkin, että itse viestiin ei kyetä vastaamaan vaan aletaan vääntää puhetta muualle. Ja tulihan se sieltä!

Pienenä kommenttina aiheen svussa olevaan vastaukseesi, etten esim. minä ateistina koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. En muuten useimmiten miellä itseäni edes ateistiksi, koska ylipäätään uskontoliitännäisten asioiden merkitys elämälleni on loppujen lopuksi hyvin pieni. En vain usko perusteettomiin selityksiin: se sama koskee muutakin humpuukia kuin uskontoja.

Elämä päättyy kuolemaan, mutta entäs sitten? Ei tuo ole minulle ongelma. Elän ainoan elämäni mahdollisimman terveenä ja mahdollisimman paljon unelmiani toteuttaen. Ja olen myös sikäli onnellisessa asemassa, että kykenen niitä toteuttamaan. Mistä tässä pitäisi oikein sitten olla hädissään? Ei elämä ole ikuista, se pitää vain hyväksyä.

Enpä ole koskaan kuullutkaan, että ateismi aiheuttaisi itsemurhia, enkä keksi oikein mitään syytä miksi sen pitäisi niin tehdä? Jos ihminen ei osaa elää ilman keksittyä tarkoitusta elämälleen, niin keksiköön sitten sellaisen, mutta kyllä se tarkoitus parempi reaalimaailmasta on löytää.

Eläimiä ihmiset ovat biologiansa perusteella. Me koostumme eläinsoluista, polveudumme muista eläimistä ja olemme eräs apinalaji. Entäpäs sitten? Tekeekö tuo sittenn ihmisyksilöstä jotenkin arvoltaan toisen? Ei minusta vaan. Niin, ja vahvimman eloonjäämistähän evoluutioteoria ei opeta.

Lue lisää

Ensinnäkin ateistipariskunnista vain vähemmistö menee avioliittoon joten avioerolukujen vertailu krisselien kanssa ei toimi.
Parisuhdeliittojen kestäminen on tietenkin aina ollut ateisteilla ongelmana. Ehkäpä se johtuu juuri tuosta ainaisesta ahdistumisen tunteesta joka juontaa juurensa elämän tarkoituksettomuudesta.
Juttelin viikko sitten erään psykiatrin kanssa asiasta ja hän kertoi mielipiteenään että ateistit ovat kaikkein onnettomimpia ihmisiä. Hän lisäsi että jostain kumman syystä erityisesti ketupolttajatupakoitsija ateisteilla on hyvin paljon mielenterveysongelmia.

a. kirjoitti:

Ensinnäkin ateistipariskunnista vain vähemmistö menee avioliittoon joten avioerolukujen vertailu krisselien kanssa ei toimi.
Parisuhdeliittojen kestäminen on tietenkin aina ollut ateisteilla ongelmana. Ehkäpä se johtuu juuri tuosta ainaisesta ahdistumisen tunteesta joka juontaa juurensa elämän tarkoituksettomuudesta.
Juttelin viikko sitten erään psykiatrin kanssa asiasta ja hän kertoi mielipiteenään että ateistit ovat kaikkein onnettomimpia ihmisiä. Hän lisäsi että jostain kumman syystä erityisesti ketupolttajatupakoitsija ateisteilla on hyvin paljon mielenterveysongelmia.

Lue lisää

Avioliitto on avioliitto - ja ateisteilla nuo liitot kestävät paremmin kuin krisseleillä vaikka krisseleiden liitot on solmittu kuulemma "jumalan silmien edessä". Ehkä krisseleiden kannattaisi harrastaa avoliittoja, jotta saisivat avioliittolukunsa nätimmiksi.

Tuo sinun psykiatrijuttusi on tietysti pelkkää potaskaa.

juutas. kirjoitti:

Selvitetään nyt aluksi taas kerran, että ateismi ei ole uskonto. A-teismi on teismin, eli jumaluskon vastakohta, ei-jumaluskoa. Ateismi ei siis ole uskontoa sen enempää kuin kalju on hiustenväri.

Toisekseen, evoluutio ei ole mikään myytti, vaan luonnossa havaittu ilmiö, tosiasia.

Myytit, eli jumalaistarut puolestaan kuuluvat uskontoihin. Ne ovat todisteettomia kertomuksia ja uskomuksia.

Ja lisäksi, evoluutioteoria ei tietenkään oikeuta mihinkään rasismiin eikä sortoon. Se on biologinen kuvaus elollisen luonnon ilmiöistä, eikä mikään poliittinen eikä yhteiskunnallinen agenda sen enempää kuin suhteellisuusteoria tai Lenzin laki. Ihmisen eläimellisen alkuperän ymmärtäminen puolestaan selkeyttää paikkamme tässä maailmassa ja riippuvuutemme muista eliöistä.

Jos luonnontieteelliset tosiasiat saavat sinut tuntemaan itsesi merkityksettömäksi, ja olet sitä mieltä, että ihmisen arvo ja merkitys saadaan aikaan vain institutionailisoitujen taikauskojen ja pronssikautisten myyttien avulla, niin pieni itsetutkiskelu olisi paikallaan. Jos itsetuntosi ja itsearvosi syntyy vain uskonnollisen hurmoksen avulla, et juurikaan Talibaneista eroa.

Ja johdannon jälkeen nyt itse asiaan:

Kysymys lasten indoktrinoinnista ei ole yksinkertainen. Pitäisikö kieltää vanhempia opettamasta omia uskontojaan lapsilleen? Voitaisiko se ylipäätään estää? Millainen kasvatus ja kenen toimesta sallittaisi tai tehtäsi pakolliseksi? Selvää varmaan on, että äärilahkojen vaikutukset ovat ilmeisen vahingollisia, mutta mihin raja sitten vedetään?

Kieltojen ja pakkojen sijaan taikauskoja (joita siis uskonnotkin institutionaisoiduissa muodoissaan ovat) vastaan parhaiten voinee taistella sivistyksellä. Oikeat luonnontieteelliset tiedot ja tiedot uskontojen alkuperistä ja myyttien perusteellinen avaaminen ja purkaminen lopulta tekevät nuo uskomukset tyhjiksi. Aikaa ja sukupolvia siihen menee, mutta parempaakaan keinoa tuskin on.

Lue lisää

Olen samaa mieltä sivistyksen käytöstä tärkeimpänä keinona. Se keino myös tuottaa useimmissa länsimaissa hyvää tulosta. Tuottaisi USA:ssakin, mutta sikäläinen koululaitos on retuperällä.

Tuo vaan ei aina riitä, ja nyt asiaan puuttumisen kynnys on liian korkealla.

Se mitä kannattanee tehdä, on valistaa esim. koulujen ja päiväkotien henkilöstöä ääriuskonnollisen kasvatuksen potentiaalisista haitoista ja opastaa tunnistamaan selvät ongelmatapaukset nykyistä aiemmin.

illuminatus kirjoitti:

Olen samaa mieltä sivistyksen käytöstä tärkeimpänä keinona. Se keino myös tuottaa useimmissa länsimaissa hyvää tulosta. Tuottaisi USA:ssakin, mutta sikäläinen koululaitos on retuperällä.

Tuo vaan ei aina riitä, ja nyt asiaan puuttumisen kynnys on liian korkealla.

Se mitä kannattanee tehdä, on valistaa esim. koulujen ja päiväkotien henkilöstöä ääriuskonnollisen kasvatuksen potentiaalisista haitoista ja opastaa tunnistamaan selvät ongelmatapaukset nykyistä aiemmin.

Lue lisää

Yrittämättä vähätellä luettelemiasi ääriuskonnollisuuden epäkohtia pitäisin silti parempana valmentaa kasvatustyöläisiä tunnistamaan ja korjaamaan kotoperäisten haittojen seuraamuksia suuremmin niiden syitä setvimättä. Muukin kuin uskonnollinen kasvatus - tai jopa sen puutekin - saattaa tehdä lapsesta itsekkään, väkivaltaisen, pelokkaan, levottoman, passiivisen tai muulla tavoin ongelmallisen. Auttajalle taitaa olla yhtä turhauttavaa huomata sen olevan kodista peräisin, olipa syynä fundamentalistinen usko, ylenmääräinen muu aatteellisuus, vanhempien kasvatus- tai mielenhäiriöt, viina ja huumeet tai vain yleinen kovuus ja v-umaisuus.

Usein myös jopa ääriuskonnollisuus pysyy kasvatuksellisesti kohtuullisena tai jopa vähentää muuntyyppisten kasvatushäiriöiden esiinpääsyä. Selvienkin epäkohtien kitkemisyritykset muulla kuin valistuksella saattavat kokonaistilanteen kannalta kääntyä miinusmerkille.

a. kirjoitti:

Ensinnäkin ateistipariskunnista vain vähemmistö menee avioliittoon joten avioerolukujen vertailu krisselien kanssa ei toimi.
Parisuhdeliittojen kestäminen on tietenkin aina ollut ateisteilla ongelmana. Ehkäpä se johtuu juuri tuosta ainaisesta ahdistumisen tunteesta joka juontaa juurensa elämän tarkoituksettomuudesta.
Juttelin viikko sitten erään psykiatrin kanssa asiasta ja hän kertoi mielipiteenään että ateistit ovat kaikkein onnettomimpia ihmisiä. Hän lisäsi että jostain kumman syystä erityisesti ketupolttajatupakoitsija ateisteilla on hyvin paljon mielenterveysongelmia.

Lue lisää

"Ensinnäkin ateistipariskunnista vain vähemmistö menee avioliittoon joten avioerolukujen vertailu krisselien kanssa ei toimi. "
Jaa, miksei?

Voinet esittää matemaattisesti miten 5% ei ole 5% pienemmällä populaatiolla.

syntyessään ateisti ja lapsi ei ole ahdistunut.

lapsi on kirjoitti:

syntyessään ateisti ja lapsi ei ole ahdistunut.

Lapsi on syntyessään puhetaidoton eikä opi puhumaan, ellei hänelle puhuta. Monen muunkin taidon osalta tilanne on sama. Elleivät aikuiset häntä jotenkin indoktrinoi, hän ahdistuu pikapuoliin pahasti.

asianharrastaja kirjoitti:

Lapsi on syntyessään puhetaidoton eikä opi puhumaan, ellei hänelle puhuta. Monen muunkin taidon osalta tilanne on sama. Elleivät aikuiset häntä jotenkin indoktrinoi, hän ahdistuu pikapuoliin pahasti.

Lue lisää

Indoktrinaation voidaan tietenkin laajasti katsoa tarkoitavan kaikenlaista kasvatusta ja opetusta, jossa ei ole sijaa opetettavan taholta tulevalle kritiikille. Mutta yleensä se mielletään tarkotushakuiseksi iskostamiseksi. Lapsi kyllä oppii kielen ja tomintatavat olemalla osa perhettä ja/tai muuta porukkaa. Ei siihen tarvita tarkoituksellista opetusta.

Kristillisiin kasvatusmenetelmiin on ainakin minun lapsuudessani kuulunut helvetillä pelottelu. Muistan vieläkin kuinka ensimmäisen luokan opettajani piti koko luokalle todella vakavahenkisen puhuttelun, koska olimme kiroilleet: opettaja kertoi että kiroilu tarkoittaa paholaisen luokse kutsumista.

Uskontojen yksi aspekti onkin yhteisön sääntöjen oikeuttaminen sanomalla niiden olevan jumalallisia määräyksiä. Määräysten rikkomisesta taas seuraa kauhein mahdollinen rangaistus eli ikuinen kidutus helvetissä.

Mitähän helvetillä pelottelu vaikuttaa lapsen mielenterveyteen? No ehkäpä keskivertolapsikin kuitenkin alitajuisesti ymmärtää, että nyt vain pelotellaan eikä oikeasti usko rangaistuksen mahdollisuuteen.