Kuuliaisuutemme Jumalalle ei perustu lakiin, vaan evankeliumin synnyttämään uskoon. Toiset tähdentävät lain velvoittavuutta ja auktoritettia vetoamalla tiettyihin Jeesuksen sanoihin ja Uuden testamentin kohtiin. Mutta näin himmennetään evankeliumin totuus ja sen tuoma vapaus johtamalla uskovat legalismiin, lakihenkisyyteen. Lain aseman ymmärtämisessä kristillisessä elämässä meitä auttaa suuresti, kun teemme seuraavan jaottelun: Jokaisessa kohdassa, jossa Uusi testamentti puhuu laista, on kyse joko
1) laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä,
2) laista elämää suojaavina periaatteina,
3) laista ihmisen kadotetun tilan paljastajana tai
4) laista lupausten ja opetusten aarreaittana.
Kun Raamattu puhuu laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä, on väärin siirtää näitä opetuksia sellaisenaan kristitylle. Esimerkiksi sapattikäsky tai käsky kymmenyksistä tulee nyt omistaa Jumalan siunauslupauksina, ei enää liiton käskyinä, joiden rikkomista seurasi kirous. Jos siirrämme yhdenkin lain säädöksen seurakunnalle käskynä, jollaisena se koski vanhan liiton Israelia, olemme väistämättä myös kirouksen alaisia. Esimerkiksi sapatinrikkojalle oli liitossa säädetty kuolemanrangaistus, 2. Moos. 31:14.
Samoin käy, ellemme pidä Mooseksen lain joka ikistä muutakin kohtaa, ympärileikkausta, pukeutumissäädöksiä, puhdistautumismenoja, juhlapäiviä, ateriointiohjeita jne. myöten. Jeesus tähdensi nimenomaan koko lain pitämisen velvollisuutta sen pienintäkin piirtoa myöten, eikä missään sallinut sellaista valikointia, jossa pidetään joitakin tiettyjä käskyjä, mutta hylätään lakiliiton muut kohdat.
Raamatun mukaan meidän on Uuden testamentin aikana erotettava vanha ja uusi liitto toisistaan. On suuri siunaus tunnistaa ja omistaa Vanhasta testamentista ne kohdat, jotka koskevat meitä uudessa liitossa kristittyinä, sekä myös soveltaa niitä oikealla tavalla.
1) laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä,
2) laista elämää suojaavina periaatteina,
3) laista ihmisen kadotetun tilan paljastajana tai
4) laista lupausten ja opetusten aarreaittana.
Kun Raamattu puhuu laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä, on väärin siirtää näitä opetuksia sellaisenaan kristitylle. Esimerkiksi sapattikäsky tai käsky kymmenyksistä tulee nyt omistaa Jumalan siunauslupauksina, ei enää liiton käskyinä, joiden rikkomista seurasi kirous. Jos siirrämme yhdenkin lain säädöksen seurakunnalle käskynä, jollaisena se koski vanhan liiton Israelia, olemme väistämättä myös kirouksen alaisia. Esimerkiksi sapatinrikkojalle oli liitossa säädetty kuolemanrangaistus, 2. Moos. 31:14.
Samoin käy, ellemme pidä Mooseksen lain joka ikistä muutakin kohtaa, ympärileikkausta, pukeutumissäädöksiä, puhdistautumismenoja, juhlapäiviä, ateriointiohjeita jne. myöten. Jeesus tähdensi nimenomaan koko lain pitämisen velvollisuutta sen pienintäkin piirtoa myöten, eikä missään sallinut sellaista valikointia, jossa pidetään joitakin tiettyjä käskyjä, mutta hylätään lakiliiton muut kohdat.
Raamatun mukaan meidän on Uuden testamentin aikana erotettava vanha ja uusi liitto toisistaan. On suuri siunaus tunnistaa ja omistaa Vanhasta testamentista ne kohdat, jotka koskevat meitä uudessa liitossa kristittyinä, sekä myös soveltaa niitä oikealla tavalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ympärleikkauksen ja ateriontiohjeet?
Jäi vähän epäselväksi.
Evankeliumit kirjoitettiin 70 - 100 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen ja ne ovat tarkoitushakuisia ja epätarkkoja.
Jeesus oli ihminen. Kokonaan ihminen. Eikä mitään muuta kuin ihminen.Hänet on mytologisoitu.
Hän kiivastui ja moitti. Hän saattoi antaa kahdenlaisia ohjeita.
Toisaalta hän kehotti pistämään miekkasi tuppeen ja toisaalta kehotti hankkimaan miekkoja.
"Samoin käy, ellemme pidä Mooseksen lain joka ikistä muutakin kohtaa, ympärileikkausta, pukeutumissäädöksiä, puhdistautumismenoja, juhlapäiviä, ateriointiohjeita jne. myöten. Jeesus tähdensi nimenomaan koko lain pitämisen velvollisuutta sen pienintäkin piirtoa myöten, eikä missään sallinut sellaista valikointia, jossa pidetään joitakin tiettyjä käskyjä, mutta hylätään lakiliiton muut kohdat"
Eli tarkoittaa ei oteta yhtä tai kahta käskyä pelastuksen ehdoksi....koska usko Kristukseen riittää pelastukseksi....mutta jos haluaa lakiliittoon mennä niin sitten otetaan kaikki.
Uskosi paljastui epäuskoksi. Sillä jos Kristus ei olisi Jumala, ei hän
olisi omasta vapaasta tahdostaan voinut antaa henkeään ja jälleen
vapaasti ottaa sitä takaisin!
Joh. 10:17
Sentähden Isä minua rakastaa,
koska minä annan henkeni,
että minä sen jälleen ottaisin.
Kaikella on isänsä. Myös Jumalalla on isä.
kommentoinut tässä ketjussa mitään, joten mistä moinen purkaus? Mitä taas tulee väittämääsi, niin ite paljastat uskosi katolisen kirkon oppiin ja Nikaian kirkolliskokouksen päätökseen.
Mutta enpäs viitsi väitellä, koska minulla on hallussani absoluuttinen totuus itseltään Jeesukselta.
Joh. 13:13
Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
Tietenkin paavin oppiin toivonsa panneet tunnustavat suullaan Jeesuksen jumalaksi, kuten AVK teki. Jeesus on minun opettajani, ei uskonnolliset kirkot ja lahkot harhaopetuksineen.
##: Oikeaa opetusta sapatista-.,
Kuuliaisuutemme Jumalalle ei perustu lakiin,
vaan evankeliumin synnyttämään uskoon.
- -
Raamatun mukaan meidän on Uuden testamentin aikana erotettava vanha ja uusi liitto toisistaan. On suuri siunaus tunnistaa ja omistaa Vanhasta testamentista ne kohdat, jotka koskevat meitä uudessa liitossa kristittyinä, sekä myös soveltaa niitä oikealla tavalla. _##
Ja lainkuuliaisuushan ei edes riitä, vaan tarvitaan parempaa
kuuliaisuutta: USKONKUULIAISUUTTA.
Normaali adventisti kyllä osaakin ammentaa vanhaa ja uutta
uuden liiton mukaisella tavalla - uskollisena Jeesus-nimelle.
Matt. 13:52
Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja,
josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi,
on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin
sekä uutta että vanhaa."
Sapatin ja lepopäivän viettäminen on ikivanha asia, mutta sitä
pitää uudessa osata noudattaa ilman lain taakkaa, ihmistä varten.
Valitettavasti nte olette niin hakoteillä kuin olla ja voi! Voi sinua Antti parkaa mihin olet hurahtanut? Vai jos liene ollut koko ajan ruhtaneena, siltä vähän tuntuu!