"Suomi oli lain mukaisessa sotatilassa 30.11.1939 26.9.1947"
Miksi sotatila kesti noin kauan sodan loppumisen jälkeen? Sota loppui jo 4.9.1944 ja Pariisin rauhakin solmittiin 10.2.1947?
Miksi sotatila kesti noin kauan sodan loppumisen jälkeen? Sota loppui jo 4.9.1944 ja Pariisin rauhakin solmittiin 10.2.1947?
Vastaukset 15
Vanhimmat
valmiita heittämään puna-armeija tarvittaessa pellolle, jos se kuitenkin olisi ruvennut rutttuilemaan?
Suomi ja Nicaragua olivat vielä sodassa keskenään. Rauhansopimusta ei oltu huomattu solmia maiden välillä samassa yhteydessä kuin muiden liitoutuneiden maiden kanssa oli tehty. Samoin Saksan ja sen liittolaisten.
Vai oliko syynä se, että sotatilaan vedoten puna-Valpo sai mesoa miten halusi?
"Valpo II, punainen Valpo
Pääartikkeli: Valpo II
Vuosina 1944-1949 erityisesti Otto Brusiinin päällikköaikana erotettiin Valposta paljon aiempaa henkilökuntaa, joka korvattiin kommunisteilla ja muilla neuvostomielisillä. Joka kymmenes henkilökuntaan kuuluva oli saanut tuomion joko maan- tai valtiopetoksesta. Brusiinin päällikköaikana palvelukseen otettiin myös lähes 80 henkilöä joilla oli takanaan rikoksista saatu vankeustuomio.[8] Kautta kutsuttiin yleisesti Punaiseksi Valpoksi, virallisemmin Valpo II tai Uusi Valpo. Punaisen Valpon syntyyn vaikutti valvontakomission ja kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon lisäksi asekätkentäjutun paljastuminen. Sosiaalidemokraattisen hallituksen noustua valtaan Valpo II hajoitettiin vuonna 1948."
Valpo oli Punainen Valpo toimien Puna-Natsien asialla vasta keväästä 1945 alkaen.
Tultuaan sisäministeriksi 17.4.1945 Yrjö Leino miehitti Valtiollisen poliisin (Valpo) vannoutuneilla kommunisteilla.
Aiheesta enemmän:
Ahlbäck K. G. R.: Paljastettu Valpo
Kokoomuksen Nuorten Liitto , 1948, 61 s., painos: 1
Ahtokari Reijo Punainen Valpo - Valtiollinen poliisi Suomessa "vaaran vuosina"
Otava, 1969, 214 s., painos: 1
Rislakki Jukka: Erittäin salainen : Vakoilu Suomessa
Love kirjat, 1982, 503 s., 1. painos
toukokuussa -45 ja Aasiassa elokuussa -45. Sotatilan lakkauttaminen lienee yksinkertaisesti vain unohtunut muiden suurten murheiden alle.
Suomen sotaa Saksaa vastaan ei koskaan julistettukaan, eikä sitä koskaan kunnolla lopetettukaan. Edes rauhansopimusta ei ole tehty. Vuonna 1918 rauhansopimus tehtiin, vaikka ei oltu edes sodassakaan.
Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin
http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Internoidut_Naytto.pdf
Kysymys Suomen ja Saksan välisestä sotatilasta vuosina 1944–54
Suomi katkaisi 2.9.1944 viralliset suhteensa Saksaan, mutta ei muuten määritellyt
uutta suhdettaan entiseen liittolaiseen. Tosin Suomi sitoutui myöntämään
Liittoutuneille monia etuja ja suorittamaan monia toimenpiteitä, jotka olivat
suunnattuja Saksaa vastaan ja joiden johdosta Suomi ei voinut esiintyä
puolueettomana vielä sotivien osapuolien suhteen. Ei edes Saksan joukkojen
aseellinen maihinnousuyritys Suursaarelle 15.9.1944 aiheuttanut Suomen
sodanjulistusta Saksalle. Parisen viikkoa myöhemmin sisäasiainministeri ja sodan
aikana saksalaisten kanssa usein veljeillyt Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä
ehdotti tosin sodan julistamista Saksalle hallituksen iltakoulussa 27.9.1944. Vaikka
useat ministerit kannattivat ehdotusta, ei muodollista sodanjulistusta kuitenkaan
annettu. Tässä vaiheessa hallitus pyrki vielä tekemään rauhanomaista pesäeroa
Pohjois-Suomessa oleviin saksalaisjoukkoihin. Uusi pääministeri U.J. Castrén
pelkäsi lisäksi sodanjulistuksen voivan herättää vastustusta suomalaisissa, sillä
”kansa voi mennä hajalle”. Myöskään suomalaisten joukkojen hyökkäykset
saksalaisia vastaan 1.10.1944 alkaen Torniossa ja Kemissä eivät aiheuttaneet
sodanjulistusta Suomelta. Syynä tähän lienee se, että alkaneista vihollisuuksista
huolimatta kumpikin osapuoli mielsi aseelliset yhteenotot ulkoisten olosuhteiden
pakottamiksi ajallisiksi ja alueellisesti rajoitetuiksi selkkauksiksi eikä kumpikaan
oikeasti toivonut varsinaista sotaa.
Saksakaan ei julistanut sotaa Suomelle, joskin Saksa kylläkin julisti Suomen
rannikot aina Pohjanlahden pohjoisperukkaa myöten saartoon ja kielsi kaiken
laivaliikenteen siellä. Tämä lienee tosin etupäässä ollut vain eräänlainen
diplomaattinen ele, sillä Saksalla ei ollut tarvittavia meri- ja ilmavoimia pitämään
saartoa voimassa millään tehokkaalla tavalla. Myöhemmin kevättalvella 1945
kansainvälisen oikeuden professori Erik Castrén kiteytti oikeustilannetta
seuraavalla tavalla: ”Moskovan välirauhansopimuksen ja rauhanneuvottelujen
ennakkoehtojen mukaan Suomen oli katkaistava kaikki suhteet Saksaan sekä
lisäksi internoitava Saksan täällä olevat kansalaiset, mitkä sitoumuksensa se on
tunnontarkasti täyttänyt. Lisäksi on Saksan ja sen kansalaisten täällä oleva
omaisuus otettu valtion hallintaan ja hoitoon. Saksa on puolestaan pidättänyt
Norjassa ja omissa satamissaan olevat suomalaiset kauppa-alukset ja internoinut
ainakin kaikki suomalaiset merimiehet ja mahdollisesti myös muut Suomen
kansalaiset”.
Vasta 3.3.1945 hallitus otti kannan sotatilakysymykseen. Silloin todettiin Suomen
ja Saksan välillä vallinneen tosiasiallisen sotatilan aina siitä asti, kun Saksan joukot
hyökkäsivät Suursaareen 15.9.1944. Syynä tähän oli Suomen pyrkimys vaalia
etujaan sopimuksenteossa liittoutuneiden kanssa. Erik Castrénin mukaan
”Suomelle sodan julistuksesta tuleva suurin hyöty olisi ehkä se, että se solmiessaan
aikanaan rauhan – todennäköisesti voitetun – Saksan kanssa voi mahdollisesti
myös vaatia itselleen jonkinlaisia sotakorvauksia Pohjois-Suomessa suoritetuista
tuhotöistä ja ehkä muitakin taloudellisia etuja. Mikäli vielä kävisi niin onnellisesti,
että Suomi pääsisi saman pöydän ääreen ”voittajien” kanssa, olisi sen asema
tietenkin paljon vahvempi kuin erillisessä rauhanteossa”.
Yhdeksän vuotta maaliskuun 1945 päätöksen jälkeen hallitus otti vielä 1.3.1954
kantaa sotatilakysymykseen: ”Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen
Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehitettyä rauhanomaisesti on aiheellista
todeta, että mainittu sotatila on päättynyt”. Vaikka sotatila oli siis jossain
määrittelemättömässä vaiheessa päättynyt, Suomen ja Saksan välistä
rauhansopimusta ei solmittu. Mahdollisessa rauhansopimuksessa olisi voitu sopia
mm. siviili- ja sotavankien palauttamisesta, Suomen ja Saksan kansalaisten
saapumisesta ja lähtemisestä, saatavista, korvauksista, elatusmaksuista yms. ja
yleensä järjestää sotatilan rikkomat välit ja olot. Kun rauhansopimusta ei
kuitenkaan solmittu, jäivät kaikki tällaiset asiat oikeudellisesti järjestämättä ja
menettivät vuosikymmenien saatossa vähitellen myös merkityksensä.
oli Saksan ja Suomen sota. Sota jota ei käyty, mutta ruumiita tehtiin ? Jos noin on, niin sitten on joku syyllistynyt vakavaan rikokseen. Kuka ? tai kutka ?
Huvittava yksityiskohta Lapin sodasta Saksaa vastaan on, että Suomi "unohti" lopettaa sen vaikka ei sitä sotaa kumpikaan osapuoli tainnut julistaa virallisesti edes aloitetuksikaan. Virallisesti sotatila Saksaa vastaan lopetettiin vasta 1954 keväällä hallituksen ilmoituksella. Länsivallat olivat lopettaneet sotatilansa Saksaa vastaan jo 1952. (Lähde Pekka Visuri Saksa ja Suomi s.234).
Talvisotaakaan käyty Neuvostliiton mielestä ollenkaan. Oli vaan jonkilainen rajakahakka syntynyt maiden välille, joka sitten Stalinin viisauksien pohjalta nopeasti selvitettiin, yhteiymmärryksessä.
täyttämiseksi. Mitään sotaa ei olisi muuten tarvittu. Saksalaiset poistuivat nopeinta vauhtia. Tosin aluksi oli tarkoitus jäädä pohjoisimpaan Lappiin, mutta sekin suunnitelma muuttui lokakuussa -44. Taisteluihin oli ryhdyttävä NL:n painostuksen takia. Sieltä ne syylliset tähänkin turhaan rähinään löytyvät.
Suomi oli niin ylivoimainen kaikissa sodissa, että paskat tässä mitäään rauhaa....
Rauhaa ei Saksan kanssa voitu tehdä, koska Saksalla ei ollut omaa hallintoa, sehän oli liittoutuneiden hallinnassa. Saksa ei ollut osapuolena Pariisin rauhansopimuksessakaan.
Mannerheim oli vallassa ja silloin on aina sotatila ja tapetaan kuka halutaan saunan takana.
Mannerheimin presidenttiaikana tapetun nimi sekä aika ja paikka.
Sotatila astui voimaan 30.11.1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen seurauksena. Moskovan välirauhan 1940-41 aikana sotatilaa jatkettiin ensinnäkin Euroopan yleistilanteen vuoks,i ja toiseksi Neuvostoliiton uuden hyökkäyksen varalta. Halutiin pitää yhteiskunta sisäisesti vakaana ja pitää vastavoimat hallinnassa.
Uusi sota syttyi 22.6. 1941 jälleen NL:n ilmahyökkäyksillä. Tuolloin ei tarvinut saataa maa uudestaan sotatilaan, koska se oli voimassa talvisodan ajoilta.
Aselepo astui voimaan 4.9.1944 ja välirauha solmittiin 19.9.1944. Valvontakomision johtaja Zdanov korosti Paasikivelle, että sotatila oli yhä voimassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä, vaika Suomi velvoitettiin saatamaan armeija rauhanajan kannalle jo joulukuussa -44.
Miksi Suomen olisi pitänyt lopetaa sotatila, kun vastapuoli korosti sotatilan jatkuvan maiden välillä?