Vihaan ystäviäni.

Minuakin ärsyttää ystävissä monet asiat. En ymmärrä, miksi he ovat usein niin hitaita, hidasjärkisiä ja tylsänoloisia ..missä on ihmisten säihkyvyys, nopealentoisuus ja innostuneisuus?! Sitten valitetaan jonninjoutavista asioista..koskee aiai sinne ja koskee aiai tänne Harrastavat ihan tyhmiä asioita..katsovat telkusta tyhmiä ohjelmia..ovat rahanahneita typeryksiä!.
Minäkin ajattelen olevani keskivertoa huomattavasti viisaampi ja ns. hyvä ihminen. En sitä ystävilleni sano, vaan kuuntelen kärsivällisesti (kärsimättömänä!) heidän arkipäiväisyyksiään.

Kiitos, pelastit päiväni! Olen aina ollut erakko, ja jos joku on kanssani halunnut olla niin keksin tekosyitä miksi en voi olla. Yritän kuitenkin usein olla ihmisten kanssa, mutta he ovat tyhmiä, typeriä ja elävät ilman aivoja. Aina kun olen ihmisten kanssa, jään ulkopuolle ja haluan kotiin. Noh, ehkä se johtuu että kaverit joiden kanssa hengailen ovat:
- Poikien perässä juoksentelevia säälittäviä huoria.
- Muuten vain aivottomia.
- Tai loput kuuluvatkin tyhmään luokkaan.

Toivottavasti saan oikeita ystäviä, joiden kanssa pystyy puhumaan muustakin kuin vain pojista/ meikistä/ hiuksista/ pahaa toisista.

Kyllä se ennenpitkää tylsistyttää kuunnella samoja jorinoina päivästä toiseen. Valittavat tai yksinkertaisesti tyhmät ihmiset eivät koskaan tunnu oppivan yhtään mitään. Ihan sama vaikka kuinka kertoisit heille mitä he tekivät väärin. Silti he rakastuvat täysin minäkeskeisiin miehiin ja naisiin. Silti he toistavat samaa virhettä, vaikka juuri viime viikolla kerroit heille että näin ei kannata tehdä kun siitä ei saa kuin paskaa käteen.

Useimmiten on parempi ettei henno sanoa mitään, kun todennäköisemmin saat vain jonkun olemattoman riidan aikaan kun kerron mikä on järkevää vähänkin pitempi aikaisesti ajateltuna.

Totuus on että joskus tieto lisää tuskaa ja useimmissa tilanteissa kannattaa vähän esittää että asia kiinnostaa kun sanoa että ihan kamala toi sun ideasia tai et ole ajatellut asiaa kovin pitkälle mihin se johtaa. Itse olen lähinnä sillä linjalla että lähinnä tarkkailen ja en jaksa kertoa mielipidettäni kun 90% ei tajua sitä tai kykene muistamaan hengevää keskustelua kuin pari tuntia.

Aina se ei ole narsismia kun tietää olevansa enemmän oikeassa kuin toinen. Ikävä kyllä 90% muka fiksuista ihmisistä on vain lukenut liikaa kirjoja tai heillä on joku titteli minkä saamiseksi tarvii muistaa tuhansia sivuja elämälle täysin irrelevanttia tietoa. Aargh vihaan jopa sivistysanoja.

Ole hyvillä mielin kaappikusipää. Todella rasittavaa olla oman elämänsä gandhi kun suurin osa ei ymmärrä edes miksi joku suuttuu tai on surullinen diplomi insinöörin tai jonkun markkinointi konsultin papereilla...puhumattakaan politiikkan tai jonkun filosofian maistereista :)

Painotan vielä että itselläni on korkeakoulututkinto (mikä ei yhtää auta ymmärtämään maalaisjärjellä asioita). Tämän lisäksi on myös muukin eliittinen ammatti. Ne ovat vain papereita.

vai nin

Tätä asiaa on tutkittukin. Ap: et ole ainutlaatuinen. Suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa keskimääräistä fiksumpi. Tilastollisestihan se ei ole mahdollista.

En oikein usko, että olet kovin säkenöivä tyyppi noin älyllisesti, sillä sellaiset ihmiset vetävät puoleensa muita mielenkiintoisia tyyppejä. Sen sijaan tunne, että on erilainen tai ajatukset kulkee toista rataa kuin muilla, on hyvinkin tavallista monelle ainakin ajoittain.

Olisiko kuitenkin niin, että ihmisellä on sellaiset ystävät kuin hän ansaitsee? Sinulla ne on niitä ruikuttajia.

Voi voi. Minulla taas on ihania stäviä, joiden kanssa on hauskaa sekä tarvittaessa syvällisiä keskusteluja tai kevyttä lätintää elokuvista jne. Heille voi sanoa, jos ei jaksa puhua, mutta kyllä minua kiinnostaa heidän ongelmansa. Ystävissä on erilaisia persoonia laidasta laitaan.

Tunnistan kyllä tuon tunteen, kun pitää muita "tyhmempinä". En kestä esimerkiksi kuunnella joidenkin junttien aikuisten kerskailuja lapsellisilla rikoksilla (tätä kuulee joskus lähipubeissa) ja puhetta jossa joka toinen sana on kirosana, jotta peittyisi se fakta, että jutussa ei ole sisältöä tai oikeita perusteluja. "Asia vaan on v*ttu niin" -tyyliin.. Ylipäätään uhoaminen saa toisen näyttämään niin typerältä kersalta, että kestän sitä yhtä vähän kuin miljonääriäitejä telkkarissa.
Samaten pää meinaa räjähtää jos jollain on lapsellisia suvaitsemattomuusongelmia, vaikka oikea ongelma omaan kurjuuteen löytyy peilistä. Näiden ruikutuksia en jaksa kuunnella. Onneksi seuransa voi valita! :)

Minä taas en kaipaa ystäviäni, kuin muutaman kerran vuodessa. Oma parisuhteeni riittää minulle. Ei minulla ole aikaa tavata sen useammin muita. Tämäkin osittain johtuu siitä, eten koe heitä enää niin mielenkiintoisiksi. Onko se nyt niin kamalan väärin?