ja toisten lyttääminen on toisissa niin lujassa, ettei siitä tällainen henkilö kykene luopumaan, ennenkuin Jumala itse hänet nöyryyttää.
Itsensä korottaminen
palstalainen.
6437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukapa ei olisi elämässään tavannut ihmisiä joilla on sairaalloinen tarve olla kaikessa parempia kuin muut. Puhutaan sairaalloisesta pätemisen tarpeesta. Uskovienkin joukossa tätä esiintyy ihan liikaa. Joillakin se on mennyt ihan järjettömyyksiin asti.
Raamattu ei kuitenkaan kehota sellaiseen vaan aivan päinvastaiseen:
"Fil. 2:3
ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne "
Gal. 5:13
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
1. Piet. 4:10
Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
Mark. 9:35
Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija"
Gal. 6:1
Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen
Tuo sairaalloinen itsensä korottaminen, itseänsä parempana pitäminen ja muiden halveksiminen ja lyttääminen ovat piirteitä uskon irvikuvasta, joka saa uskosta osattomat ihmettelemään uskovaisia ja siksi torjuvat tarjolla olevan terveenkin uskon.
Olet valitettavan oikeassa tässä asiassa. Tosi asia on juuri se, että lihassa vaeltaessa on paljon helpompaa pitää itseään toisia parempana, kuin että pitäisi toisia itseään parempana. Näillä keskustelu palstoilla sitä näkee koko ajan siellä täällä. Turha siis puhua vain muutamista jotka näin tekisivät. Joillakin se on vain päässyt menemään jo ihan sairaalloisiin mitta suhteisiin, johon ei voi olla puuttumatta, jo heidän itsensä tähden. Se on rakkautta, että toiselle näyttää missä on mennyt harhaan ja nöyrä ihminen on valmis myöntämään itsellensä, että ehkäpä tuo toinen onkin oikeassa minun suhteeni. Joidenkin kohdalla vain joskus tuntuu, että puhuisi jo täysin kuuroille korville. Mutta kuten raamattu sanoo: kaikessa rakkaus toivoo parasta.
Usein tuntuu inhimillisesti ottaen siltä, että peruskalliokin on pehmeämpi ja alttiimpi muutokselle kuin ihmisen sydän, joka kynsinhampain pitää kiinni oikeassaolemisenoikeutuksestaan, vaikka olisikin päivän selvää, että kyseinen ihminen on mennyt harhaan. Siksipä emme voikaan muuta kuin toivoa, että"ehkäpä Jumala antaa mielenmuutoksen". Ehkäpä...
voimme toivoa, että Jumala antaa Armille mielenmuutoksen. Mutta pahalta pahalta näyttää - Armin omia sanoja lainatakseni.
Juuri siksi me tarvitsemme joka hetki Kristusta.