Näöltään yhden yön kuningatar mutta aamun shokki ei saanut miestä muuttamaan mieltään; heistä voisi tulla pari loppuelämän ajaksi. Kuinka hän aamulla, pukeutuessaan säädyllisesti, katsoi naista joka oli levitettävällä vuodesohvalla levällään kuin vähän vaivattu taikina. Ei malttanut mies mieltään vaan otti pari digikuvaa, siinä naisen ehtiessä löllähtää puolelta toiselle ja päästää vanhankaljan töräyksen väärästä röyhtäisykeskuksesta. Sitten mies läksi töihin.
Mies oli töissä erityistarvikkeita myyvässä maahantuonti liikkeessä jonka motto oli: kaikkea kivaa aikuiseen makuun, luottamuksella ja huomiota herättämättä. Vahvat myyntiartikkelit olivat kumi, lateksi ja silikoni. Mies oli ollutkin palveluksessa koko skaalan ajan, yli kolmekymmentä vuotta, erityistehtävänä varaston hoitaminen ja postitus. Ala oli kehittynyt huimasti. Poissa olivat alkuaikojen kankeudet ja kommellukset: koeponnistuksissa alla räjähtelevät barbarat, sillä oli huomattu että miehen pullasuti oli varreltaan sopiva mutta itse suti niin karhea, että se ponnistuksen aikana rei'itti sekundamuovin ja niin barbarat räjähtelivät. Sai mies oppia myös postituksen jalon taidon heti alkujaan kääriessään joululahjapaperiin varaveijareita ja liitteeksi kortti: hyvää joulua Tertulle toivoo salainen ihailija. Ja sitten kun tapahtui läpimurto patterikäyttöisissä veijareissa, sai mies tuta ja kuulla, ettei pattereita laitettu paikalleen ennen postitusta ja että lähetys ei tarkoittanut muotoon paketoimista, etenkin kun esinekin muotoonsa valmistettu. Olipa kerrankin patterit päällä joku kaalimato karannut lähetyslaatikosta.
Eniwei. Nyt varastomiehellä oli aito nainen. Edellispäivänä miehen poikettua yhdelle oluelle työpäivän päätteeksi, Räppänä nimiseen vakiobaariinsa sivukadulla, oli kuningatar öhissyt nurkkapöydässä pyytäen ensi sanoikseen bisse perkele. Mies naurahti uskoen Bissen tarkoittavan hänen lempinimeään ja haki naiselle kaljan. Siitäpä virisi heidän välinen kahdenkeskinen luottamuksellinen keskustelu naisen kailottaessa isoon ääneen pienimmätkin yksityiskohdat koko epäonnistuneesta elämästään alkaen visvasyylistä päätyen keskenmenoon ja kodittomaksi Veikko Hurstin leipäjonoon. Mutta kuinka hän oli tahdonvoimalla noussut jaloilleen monen putkareissun jälkeen ja istui nyt tässä baarissa odottaen kohtaloaan ja kenties kahdettasadatta miestä elämäänsä. Näöltäänhän häneen verrattuna kuuluisa makkaratehtaan perijätär näytti miss tammerkoskelta ilman pohjakiviä.
Se oli vientiä. Varastomies oli niin rakastunut korvat ummessa, ettei osannut hävetä eikä nolostua itsensä, vähiten naisen puolesta. Naisen sanat soljuivat häneen kultasula margariinina ja hän osti tuopin jos toisenkin. Lipsahti itsekin ylittämään rajansa ja joi ainakin viisi. Loppu olikin hoistoriaa yön pimeydessä. Ja nainen sentään äänteli ikibarbaroihin verrattuna.
Varastomies oli hermostunut. Joutua töihin kuningattaren viereltä. Keskittymiskyky oli vähissä. Niinpä hän otti kameran esille ja tekaisi kuningattaresta pari edustavaa valokuvaa työpaikan printterillä, jolla tehtiin esittelylehtiset tuoteselosteineen. Kuvat hän laittoi kehyksiin työpöydälleen. Käyski siinä pomo ohi ja hyppäsi puoli metriä taaksepäin, että ei kai varastomies vain ollut valmistelemassa uutta esitettä ja mihin kategoriaan tuo ilmestys oli aikomus asettaa; pakkoseksiä mielikuvituksen voimalla, fantasiat vai joku muu? Kuullessaan että nainen oli varastomiehen uusi tyttöystävä, kävi helpotuksen huokaus ja pitkin päivää olikin vaivihkaisia ohikulkijoita, tirskahtelijoita ja kämmeniin yskijöitä varastomiehen selän takana.
Matkalla kotiin varastomies poikkesi Alkoon. Aikoi pitää vähintäänkin kynttiläillallisen kuningattarelleen. Tiedustellen muka asiantuntevasti eri viini laatuja ja niiden soveltuvuutta illan tilanteeseen. Vastasi Alkon myyjä, että millaisesta seuralaisesta mahtoi olla kysymys, niin näytti mies hänelle digikuvaa ja oitis levisi myyjän kasvoille ilme, tunnetaan tunnetaan joten hän sukkelaan otti esille pullon Sorbusta tietäen sen soveltuvan vallan hyvin povitaskulämpimänä mihin ateriaan hyvänsä alkaen purkki hernekeitosta päätyen halpamakkaroihin, juotuna suoraan pullon suusta, eikä aromit ehtisi haihtua pahvimukiinkaan kaadettua, saati etteikö tuhkakuppikin kävisi tarjoilumukista. Ilahtui varastomies kuinka myyjä aavistikin hänen lempiruokansa; hernekeitto suoraan purkista raanaveden alla lämmitettynä, pannareista viis.
Saapui varastomies kotiinsa iloisesti vihellellen. Avasi oven ja kuuli jo ensikirousten sulosoinnit viinaa perkele kaljaa saatana. Poimi eteisen lattialta hautajaisadressin jonka velmut työtoverit olivat ehtineet hänelle toimittaa ryyditettynä fotoshopatulla Barbaran kuvalla.
- Ottaen osaa kohtaloosi, terveisin työkaverit.
Mies oli töissä erityistarvikkeita myyvässä maahantuonti liikkeessä jonka motto oli: kaikkea kivaa aikuiseen makuun, luottamuksella ja huomiota herättämättä. Vahvat myyntiartikkelit olivat kumi, lateksi ja silikoni. Mies oli ollutkin palveluksessa koko skaalan ajan, yli kolmekymmentä vuotta, erityistehtävänä varaston hoitaminen ja postitus. Ala oli kehittynyt huimasti. Poissa olivat alkuaikojen kankeudet ja kommellukset: koeponnistuksissa alla räjähtelevät barbarat, sillä oli huomattu että miehen pullasuti oli varreltaan sopiva mutta itse suti niin karhea, että se ponnistuksen aikana rei'itti sekundamuovin ja niin barbarat räjähtelivät. Sai mies oppia myös postituksen jalon taidon heti alkujaan kääriessään joululahjapaperiin varaveijareita ja liitteeksi kortti: hyvää joulua Tertulle toivoo salainen ihailija. Ja sitten kun tapahtui läpimurto patterikäyttöisissä veijareissa, sai mies tuta ja kuulla, ettei pattereita laitettu paikalleen ennen postitusta ja että lähetys ei tarkoittanut muotoon paketoimista, etenkin kun esinekin muotoonsa valmistettu. Olipa kerrankin patterit päällä joku kaalimato karannut lähetyslaatikosta.
Eniwei. Nyt varastomiehellä oli aito nainen. Edellispäivänä miehen poikettua yhdelle oluelle työpäivän päätteeksi, Räppänä nimiseen vakiobaariinsa sivukadulla, oli kuningatar öhissyt nurkkapöydässä pyytäen ensi sanoikseen bisse perkele. Mies naurahti uskoen Bissen tarkoittavan hänen lempinimeään ja haki naiselle kaljan. Siitäpä virisi heidän välinen kahdenkeskinen luottamuksellinen keskustelu naisen kailottaessa isoon ääneen pienimmätkin yksityiskohdat koko epäonnistuneesta elämästään alkaen visvasyylistä päätyen keskenmenoon ja kodittomaksi Veikko Hurstin leipäjonoon. Mutta kuinka hän oli tahdonvoimalla noussut jaloilleen monen putkareissun jälkeen ja istui nyt tässä baarissa odottaen kohtaloaan ja kenties kahdettasadatta miestä elämäänsä. Näöltäänhän häneen verrattuna kuuluisa makkaratehtaan perijätär näytti miss tammerkoskelta ilman pohjakiviä.
Se oli vientiä. Varastomies oli niin rakastunut korvat ummessa, ettei osannut hävetä eikä nolostua itsensä, vähiten naisen puolesta. Naisen sanat soljuivat häneen kultasula margariinina ja hän osti tuopin jos toisenkin. Lipsahti itsekin ylittämään rajansa ja joi ainakin viisi. Loppu olikin hoistoriaa yön pimeydessä. Ja nainen sentään äänteli ikibarbaroihin verrattuna.
Varastomies oli hermostunut. Joutua töihin kuningattaren viereltä. Keskittymiskyky oli vähissä. Niinpä hän otti kameran esille ja tekaisi kuningattaresta pari edustavaa valokuvaa työpaikan printterillä, jolla tehtiin esittelylehtiset tuoteselosteineen. Kuvat hän laittoi kehyksiin työpöydälleen. Käyski siinä pomo ohi ja hyppäsi puoli metriä taaksepäin, että ei kai varastomies vain ollut valmistelemassa uutta esitettä ja mihin kategoriaan tuo ilmestys oli aikomus asettaa; pakkoseksiä mielikuvituksen voimalla, fantasiat vai joku muu? Kuullessaan että nainen oli varastomiehen uusi tyttöystävä, kävi helpotuksen huokaus ja pitkin päivää olikin vaivihkaisia ohikulkijoita, tirskahtelijoita ja kämmeniin yskijöitä varastomiehen selän takana.
Matkalla kotiin varastomies poikkesi Alkoon. Aikoi pitää vähintäänkin kynttiläillallisen kuningattarelleen. Tiedustellen muka asiantuntevasti eri viini laatuja ja niiden soveltuvuutta illan tilanteeseen. Vastasi Alkon myyjä, että millaisesta seuralaisesta mahtoi olla kysymys, niin näytti mies hänelle digikuvaa ja oitis levisi myyjän kasvoille ilme, tunnetaan tunnetaan joten hän sukkelaan otti esille pullon Sorbusta tietäen sen soveltuvan vallan hyvin povitaskulämpimänä mihin ateriaan hyvänsä alkaen purkki hernekeitosta päätyen halpamakkaroihin, juotuna suoraan pullon suusta, eikä aromit ehtisi haihtua pahvimukiinkaan kaadettua, saati etteikö tuhkakuppikin kävisi tarjoilumukista. Ilahtui varastomies kuinka myyjä aavistikin hänen lempiruokansa; hernekeitto suoraan purkista raanaveden alla lämmitettynä, pannareista viis.
Saapui varastomies kotiinsa iloisesti vihellellen. Avasi oven ja kuuli jo ensikirousten sulosoinnit viinaa perkele kaljaa saatana. Poimi eteisen lattialta hautajaisadressin jonka velmut työtoverit olivat ehtineet hänelle toimittaa ryyditettynä fotoshopatulla Barbaran kuvalla.
- Ottaen osaa kohtaloosi, terveisin työkaverit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeaa huuhaata;)
IIIIIsooooooooo Miiiinuuuus!
pystyt kyllä aamuyöllä parempaan.:-DDDDDDDD
Olen aito Teppo vaan tuolta kevään korvilta.
Eikä Tenho pysty tekemään noin syvällistä aloitusta
mutta varmaan kopioi ja muuttelee omikseen:)))