Elämä on ainut absoluutti joka on olemassa, sillä siitä on maailmankaikkeudet ilmenneet, eikä toisinpäin, että
maailmankaikkeusn synnyttänyt elämän, vaikka se on synnyttänyt materian korkeimpana tuotteena, ajatuksen, egon sielun, niin ne ivät ole tuota absoluuttia, kaiken lähdettä, se on vain ajattoman ilmennystä ajassa aineessa
Ihminenkin on osa tuota absoluuttia, vaikka tuo ajasta ja aineesta syntynyt erillisyys häntä hallitseekin
maailmankaikkeusn synnyttänyt elämän, vaikka se on synnyttänyt materian korkeimpana tuotteena, ajatuksen, egon sielun, niin ne ivät ole tuota absoluuttia, kaiken lähdettä, se on vain ajattoman ilmennystä ajassa aineessa
Ihminenkin on osa tuota absoluuttia, vaikka tuo ajasta ja aineesta syntynyt erillisyys häntä hallitseekin
Vastaukset 3
Vanhimmat
'sisin' ja keho ovat erillisiä asioita.
Voisitko hieman selkeyttää pitkää ja poukkoilevaa lausettasi ihan omin sanoin? Tarkoitatko todella, että ajatus olisi materian "synnyttämä" korkein tuote?...ja että ajatus-ego-sielu eivät olisi kaikkeuden lähdettä eli absoluuttia, mutta silti ajattoman (absoluutti?) ilmentymää ajassa ja aineessa?
Kyllä tarkoitin, siten, että elämä kaiken lähde on kuolematon, ollut aina ja tulee aina olemaan, ja siitä on ilmennyt materiaalinen maailmankaikkeus, joka kehittyy syyn ja seurauksen lakien mukaan.
Kehityksen tuloksena saattaa syntyä syntyä olosuhteet jossa biologinen elämä voi syntyä, ja tuo kaiken lähde on se hengissä pitäjä, ja kaikki elämä kaiikialla maailmankaikkeudessa on sen ylläpitämää
On vain yksi elämä joka on kaikille sama, eli kaikki ympärillä oleva elämä on samaa.
Ihminen on kuitenkin maapallolla kehittynyt niin pitkälle, että tuosta materiasta on kehittynyt ajallinen ja aineellinen henki ajatus, mutta pahaksi onneksi, ihminen otti aavistamatta vaaraa ajatuksen käytöön yhteydessään ajattomaan, ja ajatus synnytti siellä keskuksen, ajattelijan,egon, sielun, ja sitoi ajattoman mielen aikaan ja aineeseen, ja seurauksena oli paratiisitilan menettäminen, ns. syntiinlankeemus ja sitä seurannut perisynti, eli psykologinen perimä, joka aikaan sitoutuneena on sitten syyn ja seurauksen lain alainen.