Risto E.J.Penttilän räväkkä kannanotto poliittisten johtajiemme tavasta hoitaa ulkopolitiikkaamme oli tarkoitettu herätykseksi ja keskustelun avaukseksi. Ne, joihin se lähinnä kohdistui, arvioivat sitä kovin happamasti. Inhimillisesti ymmärrettävää, mutta luulisi heidän asemiinsa päässeiltä löytyvän kykyä ja rohkeutta puolustaa tekemisiään tai tekemättömyyttään. Mielenkiintoinen ja aiheellinen kannanotto olisi ansainnut toisenlaisen vastaanoton. Halosen ja Tuomiojan vähättelevät lausunnot kertoivat vain heidän itsensä taustoista ja asenteista ja Vanhasenkin haparoiva puhe kertoi enemmän hänestä itsestään kuin Penttilän näkemyksen virheellisyydestä tai paikkansa pitävyydestä.
Muualtakaan tulleessa niukassa palautteessa ei ole juuri arvioitu Penttilän esittämää kritiikkiä vaan kritiikin esittänyttä henkilöä. On sanottu, että Penttilä haluaisi viedä meidät Natoon tai on tuotu esiin joku yhtä lailla asiaan kuulumaton Penttilän vanha kytkös tai mielipide. Hyvin tyypillistä Suomessa yleensä, kuten myös näillä saiteilla: kun esitetty kritiikki ei ole mieluista ja kun sitä ei voida kiistää asiaperustein, yritetään kiistää henkilö. Ei yritetä – kun usein ei voidakaan – kiistää epämieluista mielipidettä, vaan pyritään leimaamaan niiden esittäjä arvottomaksi tai puhutaan asian sivusta.
Tämän päivän HS:ssa eräs mielipideosaston kirjoitus oli otsikoitu ”Penttilä veisi meidät ristiretkelle”. Jutussa todetaan, että ”jos Penttilän kaltaiset voimat olisivat olleet voimakkaammin vallan kahvassa, olisi Suomi jo aikoja sitten liitetty Natoon ja sitä kautta myös Bushin koalitioon, ristiretkelle Irakin öljykentille”. Penttilän esittämässä kritiikissä Nato ei ollut mitenkään esillä. Penttilä arvosteli ulkopolitiikkaamme sekä Venäjän että Yhdysvaltojen suuntiin, politiikan päämäärätiedottomuutta ja painopisteytyksen puuttumista, poliitikkojen arkailevaa lepsuutta ja heidän liian vähiä kontaktejaan noiden maiden johtajiin. Tämä on totta vaikkapa Ruotsiin ja moniin muihin EU-maihin verrattuna. Penttilän esiin nostama asia olisi ollut keskustelun arvoinen. Ihmettelisin suuresti, että edes kokoomuspoliitikot eivät halunneet keskustelua avata, ellen tietäisi heidän johtajattomuusongelmaansa.
Ja mitä sitten, jos Penttilä haluaisikin meidän liittyvän Natoon? Niin haluaa moni muukin, minä mukaan luettuna. Minun uskoakseni useimmat asioita laajemmin tuntevat, niitä ajattelevat ja niistä osaltaan vastuuta kantavat näin haluavat. Miksi tanskalaiset, norjalaiset, hollantilaiset ja monet muut lähinnä meihin verrattavat pienet kansat ovat jo aikoja sitten näin halunneet turvallisuutensa varmentaa eivätkä ole myöhemminkään toisiin ajatuksiin tulleet? Onko heidän asemansa jotenkin vaaranalaisempi kuin meidän? Millä tavoin? Vai ovatko he vain meitä tyhmempiä? Entäpä, jos asia onkin päinvastoin?
Jari Tervo puhui hiljattain Apu-lehden kolumnissaan Natoon liittymisen puolesta. Hän ihmetteli niitä, jotka sanovat, että meillä ei ole turvallisuusvajetta. Hän kysyi: ”Minne Venäjä on joutunut? Eikö se ole enää siinä vieressämme?” Kyllä virolaiset, latvialaiset, liettualaiset, puolalaiset ja muut Venäjän naapurit näkyvät Venäjän sijainnin hyvin tiedostaneen, mutta meillä halutaan elää laput silmillä, kunnes…
Entisenä sotilaana en saa pelotella muita, vaikka itseäni pelottaisikin. Talvisodankin alla pelkäsivät sotilaat, mutta eivät rohkeat poliitikot ja monet muut uhoavat siviilit. Sotilaat sitten joutuivat kuseen heidän pelottomuutensa vuoksi ja joutuivathan siihen sitten nuo rohkeatkin, sillä onnettomuutemme oli yhteinen. Eivät nykyiset sotilaat ole entisiä huonompia, jos taas niin vaaditaan. Varmaan myös nykyiset pelottomat ovat valmiit osaansa edeltäjiensä tavoin.
Risto E.J.Penttilän puheenvuoro ei siis mitenkään kosketellut tuota minun lopuksi esiin ottamaani asiaa, mutta olisihan sekin voinut tulla esille, jos kunnon keskustelua asiasta olisi käyty. Sitä minä ja varmaan monet muut olisivat toivoneet. No, vielä sen aika tulee, toivottavasti ennen kuin on myöhäistä.
Muualtakaan tulleessa niukassa palautteessa ei ole juuri arvioitu Penttilän esittämää kritiikkiä vaan kritiikin esittänyttä henkilöä. On sanottu, että Penttilä haluaisi viedä meidät Natoon tai on tuotu esiin joku yhtä lailla asiaan kuulumaton Penttilän vanha kytkös tai mielipide. Hyvin tyypillistä Suomessa yleensä, kuten myös näillä saiteilla: kun esitetty kritiikki ei ole mieluista ja kun sitä ei voida kiistää asiaperustein, yritetään kiistää henkilö. Ei yritetä – kun usein ei voidakaan – kiistää epämieluista mielipidettä, vaan pyritään leimaamaan niiden esittäjä arvottomaksi tai puhutaan asian sivusta.
Tämän päivän HS:ssa eräs mielipideosaston kirjoitus oli otsikoitu ”Penttilä veisi meidät ristiretkelle”. Jutussa todetaan, että ”jos Penttilän kaltaiset voimat olisivat olleet voimakkaammin vallan kahvassa, olisi Suomi jo aikoja sitten liitetty Natoon ja sitä kautta myös Bushin koalitioon, ristiretkelle Irakin öljykentille”. Penttilän esittämässä kritiikissä Nato ei ollut mitenkään esillä. Penttilä arvosteli ulkopolitiikkaamme sekä Venäjän että Yhdysvaltojen suuntiin, politiikan päämäärätiedottomuutta ja painopisteytyksen puuttumista, poliitikkojen arkailevaa lepsuutta ja heidän liian vähiä kontaktejaan noiden maiden johtajiin. Tämä on totta vaikkapa Ruotsiin ja moniin muihin EU-maihin verrattuna. Penttilän esiin nostama asia olisi ollut keskustelun arvoinen. Ihmettelisin suuresti, että edes kokoomuspoliitikot eivät halunneet keskustelua avata, ellen tietäisi heidän johtajattomuusongelmaansa.
Ja mitä sitten, jos Penttilä haluaisikin meidän liittyvän Natoon? Niin haluaa moni muukin, minä mukaan luettuna. Minun uskoakseni useimmat asioita laajemmin tuntevat, niitä ajattelevat ja niistä osaltaan vastuuta kantavat näin haluavat. Miksi tanskalaiset, norjalaiset, hollantilaiset ja monet muut lähinnä meihin verrattavat pienet kansat ovat jo aikoja sitten näin halunneet turvallisuutensa varmentaa eivätkä ole myöhemminkään toisiin ajatuksiin tulleet? Onko heidän asemansa jotenkin vaaranalaisempi kuin meidän? Millä tavoin? Vai ovatko he vain meitä tyhmempiä? Entäpä, jos asia onkin päinvastoin?
Jari Tervo puhui hiljattain Apu-lehden kolumnissaan Natoon liittymisen puolesta. Hän ihmetteli niitä, jotka sanovat, että meillä ei ole turvallisuusvajetta. Hän kysyi: ”Minne Venäjä on joutunut? Eikö se ole enää siinä vieressämme?” Kyllä virolaiset, latvialaiset, liettualaiset, puolalaiset ja muut Venäjän naapurit näkyvät Venäjän sijainnin hyvin tiedostaneen, mutta meillä halutaan elää laput silmillä, kunnes…
Entisenä sotilaana en saa pelotella muita, vaikka itseäni pelottaisikin. Talvisodankin alla pelkäsivät sotilaat, mutta eivät rohkeat poliitikot ja monet muut uhoavat siviilit. Sotilaat sitten joutuivat kuseen heidän pelottomuutensa vuoksi ja joutuivathan siihen sitten nuo rohkeatkin, sillä onnettomuutemme oli yhteinen. Eivät nykyiset sotilaat ole entisiä huonompia, jos taas niin vaaditaan. Varmaan myös nykyiset pelottomat ovat valmiit osaansa edeltäjiensä tavoin.
Risto E.J.Penttilän puheenvuoro ei siis mitenkään kosketellut tuota minun lopuksi esiin ottamaani asiaa, mutta olisihan sekin voinut tulla esille, jos kunnon keskustelua asiasta olisi käyty. Sitä minä ja varmaan monet muut olisivat toivoneet. No, vielä sen aika tulee, toivottavasti ennen kuin on myöhäistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Risto J.E. Penttilä on tehnyt (tohtori) väitöskirjansa Englannissa, synkinpään Kekkosen aikaan. Väitöskirjan nimi, muistini mukaan, Suomen puolustuksen kaksilinjaa. Sitä on myös "kansan versio".
Väitöskirja kertoo polittisen (Kekkosen) linjan ja sotilaallisen linjan eroista.
Suosittelen lukemiseksi, on todella eri tasolla, kun verrataan Kääriäisen, Väyrysen tai Karjalaisen väitöskirjoihin.
Kiitos suosituksesta, taidanpa hankkia luettavakseni! Yhtä ja toista Penttilän kirjoittamaa olen lukenut, mutta tuo hänen väitöskirjansa on jäänyt lukematta.
Terveisin, hyvä ystäväsi
Trubadurix