Somalintönäisyjutut olivat asennekasvatusta?

Helsingin Sanomat julkaisi viime vuonna laajan artikkelisarjan jonka aiheena oli rikosilmoitus, jonka 10-vuotiaan somalin isä oli tehnyt. Ilmoituksen mukaan joku oli tönäissyt somalia asemalaiturilla. HS:n artikkeleihin sisältyi mm. pääkirjoitus ja laaja haastattelu.

Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään. Väitetty tönäisy ei ollut tallentunut valvontakameroille, joita paikalla oli useita, eikä todistajia eikä aihetodisteita ilmaantunut. Rikosnimike ei liene kenenkään tiedossa. On myös käynyt ilmi, että rikosilmoituksen tehnyt isä on tehnyt lukuisia samantyyppisiä. Artikkelit saivat aikaan suuren julkisuuden ja keskustelun. Poliisi perusti tapausta tutkimaan erityisosaston; en tiedä jatkaako se vielä.

Somalintönäisytapaus on kiinnostava mediatutkimusmielessä. Miksi moinen suhteeton julkisuus? Artikkelisarjan sävy oli suomalaisia tuomitseva ja suorastaan hysteerinen. Helsingin Sanomilla on Suomen tehokkain propaganda-apparaatti ja sen ideologia on kiihkoisan maahanmuuttomyönteinen erityisesti somalien ja muiden ei-työperäisten tulijoiden osalta; sen näkee Hesaria lukeva päivittäin.

Luulenkin, että tämä artikkelisarjan tarkoitus oli mielikuvavaikuttaminen: suomalaisille opetettiin millaisen julkisen teilauksen kohteeksi voi joutua, jos suhtautuu kriittisesti somaleihin ja heihin verrattaviin. Jos tuon mielikuvitustönäisijän paikalla olisi ollut todellinen ihminen, hän oli todennäköisesti tuhoutunut. Suomalaisille opetettiin oikein kädestä pitäen, miten kenelle tahansa voi käydä ja miten pienessä asiassa tahansa. Näin toimii moderni propagandakoneisto.

Perimmäistä syytä HS:n ideologiaan voi vain arvailla.