Löysin vastikään oman tapani kirjoittaa. Takanani oli pitkä tauko ja valtava liuta luonnoksia, joista yhteenkään en ollut tyytyväinen. Tarinani tuntui hajanaiselta, vajaalta ja ennen kaikkea pelkäsin sen olevan liian lyhyt.
Metodin, joka lopulta pelasti itseluottamukseni, sai mielessäni nimen "mosaiikki". Keräsin tekstitiedostoon pelkästään kaikki hyvät ideat. Ne saattoivat olla lauseita, sanoja, paikoin kokonaisia lainauksia aikaisemmista luonnoksistani. Järjestelin ne kronologiseen järjestykseen ja huomasin, ettei tilanne ollutkaan niin epätoivoinen. Mosaiikin myötä hylkäsin monta tähdellisinä pitämääni ideaa, tarina virtaviivaistui ja pystyin helposti karsimaan pois ne yksittäiset ideat, jotka eivät istuneetkaan jutun juoneen. Kolmessa illassa minulla oli koossa viisikymmentäsivuinen tarinan runko, jossa työkseni jäi sitoa tapahtumat toisiinsa arkisten askareiden kautta.
Millä tavoin te kirjoitatte? Tuntuuko teistä, että metodissanne on jotakin vikaa, vai oletteko te löytäneet sen oman tapanne jäsennellä tarinaa? Onko olemassa oikeampia tapoja kuin toiset ja mikä niissä väärissä sitten on vikana?
Jakakaa kokemuksianne: estraadi on vapaa.
Metodit kirjoittamisessa
5
450
Vastaukset
- scarabeus
Olen flow-kirjoittaja, jos se nyt mitään kenellekään kertoo. En edes tiedä onko muita flow-kirjoittajia olemassa. Aina kun jotakin kerron kirjoittamisestani, niin porukka menee jotenkin hiljaiseksi.
Korjaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta eikö flowssa kirjoita spontaanisti kronologisessa järjestyksessä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?
- scarabaeus
QotD kirjoitti:
Korjaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta eikö flowssa kirjoita spontaanisti kronologisessa järjestyksessä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?
....... mettään meni, siis vastaukseni on ei. Olen jossain aiemmin tällä palstalla kertonut kirjoittamisestani, mutta se oli jo kauan sitten. Jos löydän arkistosta niin laitan, nyt ei aikaa etsiä.
- scarabaeus
kysymyksiä kirjoittamisesta, johon olin näköjään vastannut ja sitten nyt löysin omista muistiinpanoistani tämän:
¤
" Jokaisella on tietysti oma tyylinsä kirjoittaa ja kasata tekstiään.
Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa on uppoutua kirjoittamaan, sillä onnekseni olen flow kirjoittaja. Saan siis suurimman osan fiktiotekstistäni paperille paljoakaan rytistelemättä virran viemänä.
Joo.
Vaikka kirjoitan fiktiota, niin mielestäni fiktiossakin fakta pitää olla oikein. Senpä takia teen myös toisinaan (tekstistä riippuen) paljonkin työtä sen eteen, että määrätyt asiat tekstissäni ovat loogisia ja oikein. Netistä on helppo tarkistella kaikenlaista, kunhan muistaa olla varuillaan sillä siellä on paljon väärääkin tietoa. Tiedonkeruu vie joskus paljonkin aikaa.
Kun
olen käynyt luovan kirjoittamisen ym. kirjoittamisen kursseilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että siellä yllättävän monet hyvätkin kirjoittajat (tarkoitan niitä, joilla tekstinsä on sujuvaa, omantyylistään ja kaunokirjallista) eivät tajua, että esim. kirjoittaessaan 1900 luvun alussa tapahtuvasta tapahtumasta saattavatkin käyttää aivan vääriä sanoja esim.dialogissa (sanoja jotka ovat tulleet puhekieleen vasta myöhemmin) tai kuvailevat henkilön käytöstä tai pukeutumista sille ajalle täysin sopimattomasti.
-
Kannattaa siis romaaninsa tai novellinsa, mikä milloinkin, päähenkilöille kirjoittaa melkomoisen
täydellinen henkilöhistoria arkistoonsa. Vaikka se historia ei romaanissa tule mitenkään kirjoitettuna
esille, niin se pitää olla kirjoittajalla itsellään tiedossa, jotta kyseinen rooli on uskottava. Kirjoittajan on pystyttävä kertomaan, miksi komeljanttari toimii niin kuin toimii, jos joku sitä kysyy. Kirjoittajan on tehtävä samaa kuin näyttelijöiden eli uppouduttava roolihenkilönsä sisuksiin.
ja
useinhan minulle käy niin, että joku sivuroolin vetäjä tuppaakin jossain kirjoittamiseni vaiheessa enemmän esille. Silloin joudun miettimään roolituksen opuksessani uusiksi. Ja sellaista on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.
Joskus harmittaa viskata se syrjäytetty pääroolin esittäjä kaivoon, mutta saatan kyllä käyttää sitä tyyppiä sitten seuraavissa teksteissäni. Roolihenkilöni mellastavat suht´ omillaan ja minä kirjaan ylös sitä kohellusta... niinhän se menee, muusat määräilee!
-
Kirjoittajana aika tarkkana pitää mielestäni olla pienissäkin yksityiskohdissa, että lukija nauttii lukemastaan. Ihan esimerkkinä tässä voi hyvin mainita, että nyt kun telkkarista on tullut se englantilainen sarja Kahden kerroksen väkeä, siinä huomaa kuinka tarkkaa työtä se ajankuvaus on. "
- - -
... tällaisella tekstillä olen johonkin ketjuun vastaillut, mutta en löytänyt S24 arkistosta selaillessani sitä ketjua. Ehkä joku löytää ja nostaisi senkin...
flow
on siis minulle sitä kun kirjoittaessani pääsen siihen virtaan jossa kirjoittaminen on kuin tanssi ! Ja varmasti useimmat kirjailijat eivät kirjoittaisi elleivät kokisi kirjoittamisen iloa.
Näillä mennään................. scarabaeus kirjoitti:
kysymyksiä kirjoittamisesta, johon olin näköjään vastannut ja sitten nyt löysin omista muistiinpanoistani tämän:
¤
" Jokaisella on tietysti oma tyylinsä kirjoittaa ja kasata tekstiään.
Mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa on uppoutua kirjoittamaan, sillä onnekseni olen flow kirjoittaja. Saan siis suurimman osan fiktiotekstistäni paperille paljoakaan rytistelemättä virran viemänä.
Joo.
Vaikka kirjoitan fiktiota, niin mielestäni fiktiossakin fakta pitää olla oikein. Senpä takia teen myös toisinaan (tekstistä riippuen) paljonkin työtä sen eteen, että määrätyt asiat tekstissäni ovat loogisia ja oikein. Netistä on helppo tarkistella kaikenlaista, kunhan muistaa olla varuillaan sillä siellä on paljon väärääkin tietoa. Tiedonkeruu vie joskus paljonkin aikaa.
Kun
olen käynyt luovan kirjoittamisen ym. kirjoittamisen kursseilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että siellä yllättävän monet hyvätkin kirjoittajat (tarkoitan niitä, joilla tekstinsä on sujuvaa, omantyylistään ja kaunokirjallista) eivät tajua, että esim. kirjoittaessaan 1900 luvun alussa tapahtuvasta tapahtumasta saattavatkin käyttää aivan vääriä sanoja esim.dialogissa (sanoja jotka ovat tulleet puhekieleen vasta myöhemmin) tai kuvailevat henkilön käytöstä tai pukeutumista sille ajalle täysin sopimattomasti.
-
Kannattaa siis romaaninsa tai novellinsa, mikä milloinkin, päähenkilöille kirjoittaa melkomoisen
täydellinen henkilöhistoria arkistoonsa. Vaikka se historia ei romaanissa tule mitenkään kirjoitettuna
esille, niin se pitää olla kirjoittajalla itsellään tiedossa, jotta kyseinen rooli on uskottava. Kirjoittajan on pystyttävä kertomaan, miksi komeljanttari toimii niin kuin toimii, jos joku sitä kysyy. Kirjoittajan on tehtävä samaa kuin näyttelijöiden eli uppouduttava roolihenkilönsä sisuksiin.
ja
useinhan minulle käy niin, että joku sivuroolin vetäjä tuppaakin jossain kirjoittamiseni vaiheessa enemmän esille. Silloin joudun miettimään roolituksen opuksessani uusiksi. Ja sellaista on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.
Joskus harmittaa viskata se syrjäytetty pääroolin esittäjä kaivoon, mutta saatan kyllä käyttää sitä tyyppiä sitten seuraavissa teksteissäni. Roolihenkilöni mellastavat suht´ omillaan ja minä kirjaan ylös sitä kohellusta... niinhän se menee, muusat määräilee!
-
Kirjoittajana aika tarkkana pitää mielestäni olla pienissäkin yksityiskohdissa, että lukija nauttii lukemastaan. Ihan esimerkkinä tässä voi hyvin mainita, että nyt kun telkkarista on tullut se englantilainen sarja Kahden kerroksen väkeä, siinä huomaa kuinka tarkkaa työtä se ajankuvaus on. "
- - -
... tällaisella tekstillä olen johonkin ketjuun vastaillut, mutta en löytänyt S24 arkistosta selaillessani sitä ketjua. Ehkä joku löytää ja nostaisi senkin...
flow
on siis minulle sitä kun kirjoittaessani pääsen siihen virtaan jossa kirjoittaminen on kuin tanssi ! Ja varmasti useimmat kirjailijat eivät kirjoittaisi elleivät kokisi kirjoittamisen iloa.
Näillä mennään.................Loppujen lopuksi arveluni ei siis mennnyt aivan vikaan. Koska olen itsekin hyvin tarkka yksityiskohtien ja uskottavuuden kanssa, joudun katkaisemaan kirjoittamisen ja siirtymään Internetiin tarkistamaan lähteitäni. Usein silloin flow katoaa. Tämän uuden tyylini myötä olen kuitenkin antanut asian odottaa tutkimusvaihetta, eli jätän tekstiin kolon tai hakasuluissa sijaissanan ja jatkan tarinaa. Miellyin tähän, koska silloin kirjoittaminen on aina pakotonta, ajatukset ovat 100% siinä mitä on juuri tekemässä, eikä harhailemassa puolittain jossakin pulmassa, joka pitäisi ratkaista. Samoin saatan yhtäkkiä hypätä kaksisataa sivua eteenpäin, lisätä sinne sanan tai kaksi ja palata takaisin tarinaan.
Olen usein aikaisemmin joutunut hankaluuksiin henkilöhahmojeni roolien kanssa. Nyt uskon, ettei sitä pääse enää niin usein käymään. Osittain tämä johtuu siksi, etten valmiiksi merkkaa jollekin tietylle hahmoa jotakin tiettyä vuorosanaa, vaan katson kuka siinä ympäristössä sen lopulta pääsee sanomaan. Teot ja motiivit ovat tärkeämmät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi palstalla paljon venäjä mielisiä?
Palstalle näyttää kerääntyneen varsin paljon venäjä mielisiä. Mistä tämä johtuu?2053096Korona-ajan häväistysten tutkiminen alkaa
Teemu Keskisarja ja Tapio Puolimatka haastavat korona-ajan viralliset totuudet. "Korona synnytti kastilaitoksen. Se aset4682927Martina, yksityishenkilön ex vihaa häntä
Seiska ja IL kirjoittaa, että yksityishenkilön ex on veemäinen ja vihaa Martinaa. Onneksi ex on 13000 km päässä.3992455- 5262170
- 992029
- 81574
- 2441277
Olavi Uusivirta sai järjettömästi koronatukea ja asuu Kulosaaressa!
Olavi on miljonääri. Olavin asunto maksaa miljoonia. Olavi sai koronatukea aivan helvetisti. Olavi nuoli Sannan korvaa.311270Minun on vaikea ymmärtää
Kuinka voin rakastua sinuun, tai siltä se ainakin tuntuu, kun koko ajan pyörit mielessäni. Emmekä me edes näe, eikä muut391057Tiedäthän?
Että tykkään sinusta nainen ja olen kiinnostunut sinusta. Olet reilu ja rehellinen, sellainen unelma nainen. Tehdään k41952