Salakirjoituksella on pitkä historia, alkaen jostakin yksinkertaisesta Caesar-tyyppisestä menetelmästä tai kaljuksi ajellun orjan päänahkaan tatuoiduista merkeistä (viesti muuttuu näkymättömäksi kun orjan tukka kasvaa ja niin viestinviejä voidaan lähettää matkaan, vaikka oikeastaan tämä on viestin piilottamista eikä salakirjoitusta). Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin salakirjoituksen uudempi historia.
Kynällä ja paperilla toteutetut menetelmät eivät yleensä ole kovin vahvoja (poislukien ns. kerta-avain joka on ikuisesti murtamaton). 1900-luvun alkupuolella sähkömekaaniset laitteet kuten saksalainen Enigma mullistivat kryptografian. 1900-luvun puolivälin jälkeen alkoivat varsinaiset tietokoneet tulla kryptografian työkaluiksi. Alkoi koneiden kilpajuoksu. Pystytkö murtamaan vihollisen koneen viestit ja pystytkö tekemään salakirjoituskoneen joka tuottaa viholliselle tukuittain harmaita hiuksia?
Jostakin 1970- tai 1980-luvulta lähtien julkisen avaimen järjestelmät kehittyivät käyttökelpoisiksi. Tulevaisuudessa ehkä kehitetään kvanttitietokone joka murtaa suuren joukon salakirjoitusmenetelmiä, mm. useimmat julkisen avaimen menetelmät. Silloin lähes kaikki salaisuudet paljastuvat, ehkä.
Erikoisesti kiinnostaisi tilanne suunnilleen 1960 - 1990. Tuolla aikavälillä on tapahtunut paljon ja materiaali on paljolti edelleen tulenarkaa. Tietokoneet alkoivat olla olemassa, 'paper and pen cryptography' oli lähes henkitoreissaan (poislukien ns. One Time Pad). Julkisen avaimen menetelmä alettiin tuntea suurvalloissa, mutta se oli vielä aika hys-hys.
Sodan jälkeen kryptografian julkinen profiili pidettiin hyvin matalana. Eräät toisen maailmansodan aikaiset kryptoanalyysit ovat tiettävästi nykypäivänä edelleen salaisia. Suurvallat "investoivat" suuria summia kryptoanalyysiin. USA:ssa kryptografiaan ja kryptoanalyysiin erikoistuneen NSA:n olemassaolo pitkään kielletiin, mutta sellaisella budjetilla pyörivää laitosta on pitemmän päälle vaikea salata.
USA:ssa kryptograafisten tuotteiden arvo on perinteisesti rankattu korkealle. Kryptografiaalla on Jenkeissä ollut vientirajoituksia joilla ilmeisesti on haluttu estää turvallisen salakirjoituksen päätyminen epäilyttävien ulkomaalaisten käsiin.
Kryptografiaan liittyy suuri joukko epäluuloja. Se joka pystyy ensimmäisenä murtamaan menetelmän, tekee viisaimmin kun pitää suunsa supussa ja seuraa tilannetta. Melko yleisesti salaliittoteoreetikot olettavat että NSA pystyy murtamaan lähes mitä tahansa. Mutta kun USA:n pankkijärjestelmän turvallisuus on NSA:n vastuulla ja NSA oikein virallisesti suosittelee eräitä menetelmiä...
Nykyisin kryptografia on Internetin myötä tavallaan osa jokaisen esim. verkkopankissa asioivan ihmisen arkipäivää. Pankkijärjestelmän turvallisuus on kryptografian varassa. Luottamuksellinen kommunikointi verkossa on kryptografian varassa. Kryptografiasta on tullut sisäsiisti. Viitta ja tikari eivät enää ole tarpeen. Muutos sodan jälkeisestä salamyhkäisestä suhtautumisesta on valtava.
Kynällä ja paperilla toteutetut menetelmät eivät yleensä ole kovin vahvoja (poislukien ns. kerta-avain joka on ikuisesti murtamaton). 1900-luvun alkupuolella sähkömekaaniset laitteet kuten saksalainen Enigma mullistivat kryptografian. 1900-luvun puolivälin jälkeen alkoivat varsinaiset tietokoneet tulla kryptografian työkaluiksi. Alkoi koneiden kilpajuoksu. Pystytkö murtamaan vihollisen koneen viestit ja pystytkö tekemään salakirjoituskoneen joka tuottaa viholliselle tukuittain harmaita hiuksia?
Jostakin 1970- tai 1980-luvulta lähtien julkisen avaimen järjestelmät kehittyivät käyttökelpoisiksi. Tulevaisuudessa ehkä kehitetään kvanttitietokone joka murtaa suuren joukon salakirjoitusmenetelmiä, mm. useimmat julkisen avaimen menetelmät. Silloin lähes kaikki salaisuudet paljastuvat, ehkä.
Erikoisesti kiinnostaisi tilanne suunnilleen 1960 - 1990. Tuolla aikavälillä on tapahtunut paljon ja materiaali on paljolti edelleen tulenarkaa. Tietokoneet alkoivat olla olemassa, 'paper and pen cryptography' oli lähes henkitoreissaan (poislukien ns. One Time Pad). Julkisen avaimen menetelmä alettiin tuntea suurvalloissa, mutta se oli vielä aika hys-hys.
Sodan jälkeen kryptografian julkinen profiili pidettiin hyvin matalana. Eräät toisen maailmansodan aikaiset kryptoanalyysit ovat tiettävästi nykypäivänä edelleen salaisia. Suurvallat "investoivat" suuria summia kryptoanalyysiin. USA:ssa kryptografiaan ja kryptoanalyysiin erikoistuneen NSA:n olemassaolo pitkään kielletiin, mutta sellaisella budjetilla pyörivää laitosta on pitemmän päälle vaikea salata.
USA:ssa kryptograafisten tuotteiden arvo on perinteisesti rankattu korkealle. Kryptografiaalla on Jenkeissä ollut vientirajoituksia joilla ilmeisesti on haluttu estää turvallisen salakirjoituksen päätyminen epäilyttävien ulkomaalaisten käsiin.
Kryptografiaan liittyy suuri joukko epäluuloja. Se joka pystyy ensimmäisenä murtamaan menetelmän, tekee viisaimmin kun pitää suunsa supussa ja seuraa tilannetta. Melko yleisesti salaliittoteoreetikot olettavat että NSA pystyy murtamaan lähes mitä tahansa. Mutta kun USA:n pankkijärjestelmän turvallisuus on NSA:n vastuulla ja NSA oikein virallisesti suosittelee eräitä menetelmiä...
Nykyisin kryptografia on Internetin myötä tavallaan osa jokaisen esim. verkkopankissa asioivan ihmisen arkipäivää. Pankkijärjestelmän turvallisuus on kryptografian varassa. Luottamuksellinen kommunikointi verkossa on kryptografian varassa. Kryptografiasta on tullut sisäsiisti. Viitta ja tikari eivät enää ole tarpeen. Muutos sodan jälkeisestä salamyhkäisestä suhtautumisesta on valtava.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki tuo kertomasi on vanhaa juttua. Kerro jotain uutta asiasta.
Historia yleensä on 'vanhaa juttua'. Silti sen voi kertoa.
Tarkoitin tämän keskustelun alustukseski jota voi halutessaan jatkaa, pakko ei ole. Olisin kuitenkin itsekin kiinnostunut lukemaan aiheesta. Missä on oma kontribuutiosi? Tämähän on _keskustelu_palsta.
Historia yleensä on 'vanhaa juttua'. Silti sen voi kertoa.
Näinhän se on. Sorry, en pahaa tarkoittanut.
Monien NSA:ta kohtaan tuntemaa epäluuloa kuvaa se että kun USA:ssa valittiin uusi salaisen avaimen menetelmä (nykyisin nimeltään AES) niin valittiin eurooppalainen 'Rijndael' (lausutaan suunnilleen kuten saksalaienn 'Rheindahl') jolla ei ollut Jenkkien NSA:han mitään kytköksiä.
Melko yleisesti DES-menetelmään (sen 'S-boxiin') epäiltiin sisältyvän jokin salainen 'takaovi' jonka kautta NSA pystyy avaamaan DES:illä kryptatut viestit ilman avainta. Tarvittaisiin hyvin etevä matemaatikko selvittämään onko asia todella näin. Vaikka sekään tuskin koskaan riittää salaliittoteoreetikoille. Monet hyvin etevät matemaatikot työskentelevät NSA:lle.
Bruce Schneier:in Blowfish oli aikoinaan mullistava menetelmä (nyt on kevyempiäkin turvallisia menetelmiä) siksi että se oli tiettävästi turvallinen ja sitä ei ollut kehittänyt NSA. Ihmiset luottivat Blowfish:iin ennenkaikkea siksi että NSA:lla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä!