No,siinä se asia tulikin jo yksinkertaisuudessaan esille.Eli inhoan puolisoni fetissiä,minusta se on oksettavaa ja sairasta.
En voi mitään että asia pyörii mielessäni koko ajan vaikka tekisin mitä,olen jopa alkanut väistellä seksuaalista kanssakäymistä.
Pienten lasten kanssa pyöritän vaippa-arkea ja puoliso siinä pitelee omia vaippoja.Onneksi jo ymmärtää sen verran ettei niitä pidä kun olen paikalla.Äitiyslomalla vaan kun ei hirveästi ole menoja.
Miten tästä selviää?
En voi mitään että asia pyörii mielessäni koko ajan vaikka tekisin mitä,olen jopa alkanut väistellä seksuaalista kanssakäymistä.
Pienten lasten kanssa pyöritän vaippa-arkea ja puoliso siinä pitelee omia vaippoja.Onneksi jo ymmärtää sen verran ettei niitä pidä kun olen paikalla.Äitiyslomalla vaan kun ei hirveästi ole menoja.
Miten tästä selviää?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oletko "Ä.lomailija" inhonnut miehesi fetissiä aina vai vasta nyt, kun on vaippaikäisiä lapsia?
Sikäli erittäin hyvin ymmärrettävää, että jos päivät vaihtaa vaippoja - oikeasti, pakosta - niin ei todellakaan hevillä yhdistä vaippoja ja seksiä.
Mutta onko inhosi aina ollut sama?
Ja onko ylipäätään kaikki seksiin liittyvä tuntunut ärsyttävältä? Pienten lasten äideillä vissiin aika yleistä.
Pistä mies vaihtamaan lasten vaippoja...
Muista että sinulla on oikeus tuntea ja kokea juuri niin kuin tunnet ja koet. Siis sinun ei ole pakko osallistua miehesi fetissileikkeihin!
Ärtymyksesi on erittäin ymmärrettävä, kun pyörität pienten lasten vaippa-arkea - ja ylipäätään ei nyt todellakaan kaikista vaippaleikit ole kiihottavia.
Mutta miestäsi ne kuitenkin kiihottavat. Sinun on puhuttava hänen kanssaan. Molemmillaan on oikeus tuntemuksiinsa ja kokemuksiinsa, löytyisikö jokin ratkaisu. Vaikea tilanne kieltämättä.
Meillä kanssa kävi niin, että vaimo ilmoitti, ettei enää jaksa mun fetissejä. Ne toki oli tiedossa jo suhteen alussa, n 25 v sitten, ja aika pitkään hän niitä jaksoi katsella. Itse olen "katsellut" niitä jo 40 vuotta, eli ei tosiaan mistään hetken oikusta ole kyse, vaan osasta identiteettiäni, jota en saa itsestäni pois varmaan koskaan. Taatusti olis elämä helpompaa, jos tykkäisi ihan "tavallisista" asioista, mutta kun ei!
Lukemattomia itkuisia ja välillä uhmakkaitakin keittiönpöytäkeskusteluja käytiin asiasta, mutta asiaan todella tuli ehdoton ja lopullinen piste. Kaikki asiaan vähänkään viittaava oli kiellettyjen listalla.
Tästä seurauksena seksielämä (jonka aktiivisuudesta pitkässä liitossa molemmat olivat ylpeitä) lopahti n vuodessa kokonaan. Muu yhteiselo sujuu mitä parhaimmin, mutta jotain siis puuttui, kunnes löysin salaisen ystävättären, jonka kanssa tämä "pimeä" puolikin minusta saa huomiota,enkä tunne itseäni oudoksi, vaan päinvastoin pitkästä aikaa kokonaiseksi ihmiseksi.
Tämä kommentti vaan siksi, että tälläkin palstalla monasti aika kepeästi suhtaudutaan fetisisteihin, ei ymmärretä/ haluta ymmärtää, että nuo erikoiset halut ovat todellakin osa tämän fetisistin persoonallisuutta, ja jos niitä kotona inhotaan ja halveksitaan, se pakosta loitontaa ihmisiä.
Tarviiko puolisosi välttämättä sinua fetissileikkeihinsä? Jos ei, niin järjestät aikaa hänen hoitaa homma niin sanotusti pois päiväjärjestyksestä. Menet lasten kanssa vaikka mummolaan tai päästät miehen jonnekin missä voi rauhassa touhuta fetissileikkinsä. Fetissi on niin olennainen osa seksuaalisuutta, ettei se "irtoa" ihmisestä inholla tai negatiivisella suhtautumisella "kouluttamalla". Päinvastoin. Kun fetissiä yritetään tukahduttaa, fetissi voi saada jopa ylikorostuneen aseman seksuaalisuudessa. Saadaan aikaan kärpäsestä härkänen, mikä ei alunperin ollut tarkoitus.
Olen profiloinut pikaisesti miehesi,jätä hänet pian,hän on potentiaalinen sarjamurhaaja jolla on syvenevä oidipuskompleksi.
Ystävätarien neuvot ovat juuri tämän sisältöisiä. Kauhistellaan miehen kieroutuneisuutta ja kehoitetaan jättämään moinen perverssi, olipa kyse sitten fetissistä sukkahousuihin, vaippoihin tai mihin tahansa. Jos vaimo ei osaa suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, seuraa usein aivan turhia avioeroja ja perhetragedioita.
niin yksilöllisiä!
Mua inhottaa eriteleikit. En voi ymmärtää, miten joku voi syödä es pas**a tai juoda pissiä!?
Tosin itse tykkään haistella kauniin muijakaverini peppua ja peppureikää! Joku voi pitää sitää pervona.
Tärkeintähän on, ettei niillä vahingoiteta ketään! Piristäähän kivat leikit, eikä aina ole vain pelkästään yhdyntää!
Niinpä. Ja jonkun mielestä taas on sairasta haistella jonkun persreikää. Ja aina se oma fetissi on jollakin tavalla parempi ja hyväksyttävämpi, kuin muiden. Ja tietenkin muijien mielestä, joilla harvemmin on mitään fetissejä, kaikki fetissit ovat sairaita ja ällöttäviä. Tämähän on tuttua kauraa.
naisen pyllynhaistelu on aika yleinen fetissi miehillä...
melkein kaikki miehet tykkää haistella naisen persettä!
Itsellä ei ainakaan ole ollut mitään tarvetta haistella persreikiä. Pillu kyllä haisee paremmalle.
naisen persreikä haise paskalle! Haistelen muijan perää, mutta ei se paskalle haise!
Voi olla että melkein kaikki mutta hajuasia sekin. Itse en pidä haistelusta. Kumifettarina puhtaus on tärkeää, ilman pissakakkaleikkejä. Kukin tietysti tyylillään, meillä onneksi vaimo kyselee jos saisi laittaa lateksia päälle. Tarkoittaa silloin kunnon kyytejä kummallekin.
ihmisellä on sulkijalihas! Moni ei kait sitä tiedä! Emme ole lampaita :)
Häiritseekö asia sinua sen vuoksi, että joku saattaisi saada asian selville vai sen vuoksi, että et pidä koko touhusta. Jos et pidä siitä, kerro se TÄRKEÄNÄ asiana ja haluat lopun siitä. Asia on kuitenkin vakava parisuhteessa jos vertaa johonkin: kenen vuoro on nyt hoitaa tiskikasat.
Ei se lopu, jos "pidät sitä tärkeänä asiana ja haluat lopun siitä". Muuttuu vain salakähmäiseksi hommaksi. Jos vaatii naisen, mies kyllä hommaa sen vaikka maksulliselta puolelta.
Parisuhde muodostuu luottamuksesta ja toisen osapuolen kunnioittamisesta. Jos toinen ei kuuntele toisen osapuolen niitä tärkeitä mielipiteitä, mikä ihmeen parisuhde se sellainen on? Ei muuta kuin ne lusikat ja kipot eri osoitteisiin.. niin se vaan on parasta!
Jos jokin fetissi liittyy kiinteästi puolison seksielämään, on täysin väärin kieltää se häneltä.
Parisuhde vaatii aina kompromissejä. Kun rakkaus loppuu, kompromissien tekemisen taito ja halu loppuu. Tällöin tilanne on jo varsin huolestuttava. Erokaan ei tällöin ole enää kovin kaukana. Parisuhde on aina kahden kauppa. Kaikkea ei voi tehdä aina pelkästään toisen ehdoilla. Ei tietenkään fetissin omaavankaan ehdoilla jatkuvasti.
Jos toinen osapuoli inhoaa puolisonsa fetissiä, pitää sitä sairaana, oksettavana asiana, kyse ei ole enää mistään pikku jutusta. Ja tämäkö pitäisi hyväksyä parisuhteeseen kuuluvana asiana? Jos jotain asiaa, mitä tahansa, toinen pitää sairaana ja oksettavana, voisi siltä toiselta odottaa hiukan ymmärrystä ja tapojensa muuttamista jos vähäänkään kunnioittaa toisen mielipidettä. Hyvässä parisuhteessa arvojärjestys ei lähde itsestä.
...tai eroa. ei toisen fetissejä "muuteta" käskemällä tms. ja jos et pysty asiaa
käsittelemään ja hyväksymään tilannetta, osta peili tai eroa miehestäs. piste.
Toista ihmistä ei voi muuttaa mieleisekseen. Jos voisi, sinäkin rakastaisit pissa ja kakkaleikkejä ja telmisit vaipoissa. Mutta kuten joku tuossa aikaisemmin osuvasti sanoi: Hyvässä parisuhteessa arvojärjestys ei lähde itsestä.
niin. totta on että hyvä parisuhde lähtee osin siitä että toista kunnioittaisi enemmän kuin
itseään. mutta, silti olen sitä mieltä ettei joku niinkin henkilökohtainen asia kuin fetissi
johonkin - olkoon se sitten mitä tahansa - ole se asia mitä ns. toisen kunnioittamiseen
tulee. koska jolloin samalla joutuisi luopumaan jostain mikä on sisäänrakennettu ihmiseen,
eikä se puhumalla/asenteilla/syyttelyllä muuksi muutu. mot.
Sain tästä vasta äskettäin tietää kun suursiivousta asuntoomme tein..Vieläkään en asiaa kestä ja kun asiatsa keskustelimme puoliso lupasi sen lopettaa ja heitti kaiken pois.Eipä mennyt kauaa kun oli taas jostain tilannut uusia tuotteita..Mitä hemmettiä tässä tekisi,asia vaivaa minua ihan hirveästi ja oksettaa ajatuskin kun varsinkin joudun lasten kanssa vaipparuljanssia pyörittämään.
Olen ehkä hieman ahdasmielinen mutta ei asia vain uppoa!
Pitkä taival yhteistä elämää jo takana ja en sitä haluaisi tämän asian takia päättää,eli onko asian suhteen itään tehtävissä?Minulle kun ei riitä että tekee sitä vain silloin kun olen poissa silmistä.Se vaivaa minua ja kovasti!Näen asiasta hirveitä painajaisia ja välillä tuntuu että puolison kosketuskin inhottaa.
vielä palaan samaan: et voi kerta kaikkiaan muuttaa miehesi seksimieltymyksiä, olivatpa
ne sitten kuinka pervoja (sun mielestä) tahansa. et vaan voi.
joten neuvoisin että puhukaa asiasta avoimesti, luottavaisesti, ja etsikää joku yhteinen
polku jota pitkin menette - jos kerran niin haluatte jatkaa. mutta se, että kieltää jotain tai
että ko. henkilö lupaa lopettavansa tapansa, se ei kerta kaikkiaan vaan toimi. ei ja ei.
toivotan onnea ja sitä että löydätte jonkun molemmille sopivan ratkaisun. mun oli omalla
kohdallani pakko aikanaan ottaa ero ihan vaan siksi että muija oli oppinut seksin olevan
ainoastaan lähetyssaarnaaja-asento-seksiä pimeessä peiton alla. muu ei sopinut.
Vedät jo överiks. Anna ukon telmiä yksin kun et ole paikalla. Olet jo tehnyt selväksi, että et siitä pidä ja on varmasti jotakin mistä miehesi ei pidä sinun tekemisissä. Niin kauan kun et joudu asian kanssa tekemisiin, pitää riittää. Kenties miehesi, hatusta vedettynä, ei pidä hajuvedestäsi mutta antaa sinun käyttää sitä koska se on sinulle tärkeää ja sinun asiasi. Jos hän ei sitä joudu nuuhkimaan niin antaa olla.
Ihmisellä, sinulla kuin miehelläsikin pitää olla yksityisyys, jotkut voivat sen jakaa ja jotkut, kuten te, ette voi.
Asiasta on tullut sinulle pakkomielle ja asia on saanut suhteettoman suuret mitat. Kannattaisi avata asiaa vaikkapa seksuaaliterapeutin tai psykologin kanssa, jolloin asia saa oikeat mittasuhteet. Jos yhteiselämä ja avioelämä on sujunut hyvin tähän asti, niin miten jotkut vaippaleikit joskus yksityisesti voi saada moisen inhon aikaan, että puolison kosketuskin inhottaa?
Se ei ole silloin normaali parisuhde: "teen asioita, jotka oksettavat sinua, tiedän sen mutta en välitä siitä". Pois pois pois tästä suhteesta asab...
Siinähän ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Joko jäädä tai lähteä. Jos suhde ja perhe- elämä muuten on OK, niin kannattaako uhrata kaikkea pelkän fetissin takia? Lapsetkin tarvitsevat isää vielä pitkään. Vaippafetissistä nauttiva isä ei ole taatusti sen huonompi, kuin alkoholismista tai muusta riippuvaisuudesta kärsivä isä.
Kun en ymmärrä toisen fetissiä??no,ehkä minä sitten menen hoitoon kun en ymmärrä toisen himoa pitää vaippoja.Olen siis sittenkin ahdasmielinen ja mielenvikainen=)
Ahdasmielinen kyllä.