Mitä jos ovi olisi jo suljettu?
Mitä jos huomaisimme, että meidät jätettiinkin ulos?
Olimmeko tarpeeksi hyviä?
Kuljimmeko sittenkään Jeesuksen jalanjälkiä seuraten vai emme?
Mitä me teimme?
Kirjoitimme Suomi24 profetia palstalla ja kiivailimme toisiamme vastaan?
Kerroimme näkyjämme toisillemme ja tuomitsimme toinen toistemme "syntejä"?
Voi kuinka meillä on ollut aikaa, joka päivä, päivästä päivään.
Kun Herra kysyy mitäs teit? mitä vastaat?
Montako toit minulle? mitä vastaat?
Onneksi aika ei ole loppu vielä, vain Herra tietää milloin.
Rakastakaa toisianne, rakastakaa, rakastakaa.
Auttakaa toisianne kun voitte, niin kuin pystytte.
Sillä on surullista katsoa surevia, katsoa murheen murtamaa.
Satoa on paljon, mutta korjaajia niin vähän.
Tulkaa tulkaa, tulkaa kaikki jotka tahdotte, jotka kykenette.
Ette kai vain jää odottamaan ihmettä? Olkaa se ihme.
Näyttäkää että tekin osaatte rakastaa.
Eläkää rauhassa ja kun seuraavan kerran näette jonkun joka todella apua tarvitsee, niin auttakaa, kukin kykyjensä mukaan.
Maailmaa ei paranneta odottamalla Herran tuloa, vaan pitämällä lamppu palamassa kirkkaalla liekillä.
Valmiina vastaanottamassa.
Olemalla positiivinen, iloinen ja rakastava.
Näyttäkää että teissä on toivo tallella, älkää antako surullisten uutisten masentaa.
Ei ole meidän vikamme jos joku voi huonosti, vaan on meidän velvollisuutemme muuttaa maailma paremmaksi.
Mitä me kylvämme, sitä me niitämme.
Kylväkää siis rakkautta.
Auttakaa ensin itseänne, pyytäkää apua jos tarvitsette.
Jos teissä ei ole iloa, positiivisuutta ja rakkautta, kuinka te voisitte silloin antaa siitä mitä teillä ei ole?
Tämä jos mikä on juuri oikea paikka sanoa tämä, sillä täällä ovat uskovat.
Eikö ole kirjoitettu, että missä on raato, sinne korppikotkat kokoontuvat?
En tahdo että kukaan masentuu koska tämä voi tuntua painavalta sanalta, ainut mitä tahdon on että me mietimme, voisimmeko ehkä tehdä jotakin toisin?
Voisimmeko edes yrittää auttaa heitä jotka apua tarvitsevat?
Älköön kukaan teistä surko, vaan olkaa iloisia.
Älkää murehtiko, vaan jättäkää murheenne.
Mitä ikinä tapahtuu, yrittäkää rakastaa ja olla positiivisia.
Kun muut huomaavat ja jaatte heillekin iloa ja rakkautta, niin teette todella hyvää ja saatte myös itse hyvää.
Te opitte näkemään että hedelmistä se puu tunnetaan.
Rakastakaamme toisiamme, niinkuin itseämme, aloittakaa itsestänne.
:)
Siunausta kaikille jotka tekevät hyvää, jotka haluavat tehdä hyvää.
Isä ja Poika antaa teille paljon jaettavaa.
Mitä jos huomaisimme, että meidät jätettiinkin ulos?
Olimmeko tarpeeksi hyviä?
Kuljimmeko sittenkään Jeesuksen jalanjälkiä seuraten vai emme?
Mitä me teimme?
Kirjoitimme Suomi24 profetia palstalla ja kiivailimme toisiamme vastaan?
Kerroimme näkyjämme toisillemme ja tuomitsimme toinen toistemme "syntejä"?
Voi kuinka meillä on ollut aikaa, joka päivä, päivästä päivään.
Kun Herra kysyy mitäs teit? mitä vastaat?
Montako toit minulle? mitä vastaat?
Onneksi aika ei ole loppu vielä, vain Herra tietää milloin.
Rakastakaa toisianne, rakastakaa, rakastakaa.
Auttakaa toisianne kun voitte, niin kuin pystytte.
Sillä on surullista katsoa surevia, katsoa murheen murtamaa.
Satoa on paljon, mutta korjaajia niin vähän.
Tulkaa tulkaa, tulkaa kaikki jotka tahdotte, jotka kykenette.
Ette kai vain jää odottamaan ihmettä? Olkaa se ihme.
Näyttäkää että tekin osaatte rakastaa.
Eläkää rauhassa ja kun seuraavan kerran näette jonkun joka todella apua tarvitsee, niin auttakaa, kukin kykyjensä mukaan.
Maailmaa ei paranneta odottamalla Herran tuloa, vaan pitämällä lamppu palamassa kirkkaalla liekillä.
Valmiina vastaanottamassa.
Olemalla positiivinen, iloinen ja rakastava.
Näyttäkää että teissä on toivo tallella, älkää antako surullisten uutisten masentaa.
Ei ole meidän vikamme jos joku voi huonosti, vaan on meidän velvollisuutemme muuttaa maailma paremmaksi.
Mitä me kylvämme, sitä me niitämme.
Kylväkää siis rakkautta.
Auttakaa ensin itseänne, pyytäkää apua jos tarvitsette.
Jos teissä ei ole iloa, positiivisuutta ja rakkautta, kuinka te voisitte silloin antaa siitä mitä teillä ei ole?
Tämä jos mikä on juuri oikea paikka sanoa tämä, sillä täällä ovat uskovat.
Eikö ole kirjoitettu, että missä on raato, sinne korppikotkat kokoontuvat?
En tahdo että kukaan masentuu koska tämä voi tuntua painavalta sanalta, ainut mitä tahdon on että me mietimme, voisimmeko ehkä tehdä jotakin toisin?
Voisimmeko edes yrittää auttaa heitä jotka apua tarvitsevat?
Älköön kukaan teistä surko, vaan olkaa iloisia.
Älkää murehtiko, vaan jättäkää murheenne.
Mitä ikinä tapahtuu, yrittäkää rakastaa ja olla positiivisia.
Kun muut huomaavat ja jaatte heillekin iloa ja rakkautta, niin teette todella hyvää ja saatte myös itse hyvää.
Te opitte näkemään että hedelmistä se puu tunnetaan.
Rakastakaamme toisiamme, niinkuin itseämme, aloittakaa itsestänne.
:)
Siunausta kaikille jotka tekevät hyvää, jotka haluavat tehdä hyvää.
Isä ja Poika antaa teille paljon jaettavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta...
mitäs sitten runoilet, kun ihminen totaalisesti väsyy, ei enää jaksa uskoa mihinkään hyvään, edes Jeesuksen apuun, eikä jaksa enää yrittää olla positiivinen, kun p...a tunkee joka elämän alueella läpi. Ja kun ihminen on vakuuttunut siitä, että ovi todellakin on jo suljettu, ainakin häneltä. Teehän kannustava runo siitä.
Olet vakuuttunut, että ovi on suljettu, niin katso kuka on oven sinulta sulkenut.
Kun Herra sulkee oven, sen kyllä huomaa.
Hän huutaa, tulkaa tulkaa, tilaa on!
Jätä tuo p...a taakse, älä mieti sitä, älä ajattele sitä.
Jos se on mennyttä unohda se, anna anteeksi ja unohda.
Jos se on tulevaa, niin älä murehdi sitä ennen aikaansa.
Sinulla on vain tämä hetki, se on ainoa mitä on tällä hetkellä.
Älä kerää kuormaan liikaa kiviä.
Ovi ei ole suljettu.
Jos tunnet jonkun, jonka lamppu vielä palaa, mene hänen luokseen.
Jaa taakkasi jonkun kanssa, jonkun keneen luotat.
Luota Isään, luota Poikaan, pyydä niin sinulle annetaan.
Onko niin suurta "syntiä" olemassa, jota ei Isä voisi antaa anteeksi?
Onko niin suurta "ongelmaa" olemassa, jota ei Isä voisi ratkaista?
Onko niin suurta "taakkaa" jota Isä ei voisi harteiltasi nostaa pois?
Tule Isän tykö, kerro hänelle huolesi, KAIKKI huolet ja murheet, totuudenmukaisesti.
Kerro kaikki, avaa sydämmesi hänelle ja puhu.
Isä ja Poika odottavat sinua, Tule!
Siunausta.
”Mitä jos ovi olisi jo suljettu?”
Ovi ei ole suljettu, koska Jumala ei voi sulkea ovea Kristukselta. Kristuksella on kaikki avaimet.
”Mitä jos huomaisimme, että meidät jätettiinkin ulos?”
Meitä ei jätetä ulos.
”Olimmeko tarpeeksi hyviä?”
Emme olleet, mutta Kristus oli ja on.
”Kuljimmeko sittenkään Jeesuksen jalanjälkiä seuraten vai emme?”
Emme olleet uskollisia, mutta Kristus oli. Jumala vei työnsä loppuun asti meissä vastaan hangoittelijoissa. Kunnia Jumalalle.
”Mitä me teimme?”
Emme mitään, mutta Kristus sinussa ja minussa teki.