..siis te joilla on siitä omakohtaista kokemusta tai miksei toisen käden tietoakin, kunhan on luotettavaa. Miten usko näkyi elämässä esim. 50 vuotta sitten tai sinne päin? Oliko tässä suuria eroja herätysliikeväellä ja muulla kansalla? Pyhäpäivän vietosta kuulisin perusteellisen kuvauksen mielelläni. Se aloitettiin ilmeisesti jo klo 18 lauantaina... mikä kaikki oli kiellettyä? Oliko maallinen viihde sallittua esim. la-iltana (tarkoitan musiikkia, kirjoja tms)? Loppuiko pyhäpäivä jo sunnuntai-iltana vai jatkuiko ma-aamuun? Entä kristillisyys lasten kasvatuksessa, mitä se merkitsi? Kristillinen vaatetus, oliko sitä? Asenteet pappeja kohtaan yleisesti?
Sit esim. semmonen, kun kuulemma kyläillä ei saanut pyhänä, ja lauantai kai meni (koti)töiden teossa, niin milloin lasten synttäreitä vietettiin vai vietettiinkö niitä? Nykyäänhän ei viikonloput ole tuolla tavalla "rauhoitettuja" ja usein viikonloput on varattu sosialisoinnille ja erilaisille juhlille...
Myös hartauden harjoituksesta kotipiirissä olisi kiintoisaa kuulla...
Kertokaa KAIKKI. Paljon mikään ei ole kiintoisampaa kuin omakohtaiset kokemukset muutaman vuosikymmenen takaisesta Suomesta (tai jostain muualta).
Sit esim. semmonen, kun kuulemma kyläillä ei saanut pyhänä, ja lauantai kai meni (koti)töiden teossa, niin milloin lasten synttäreitä vietettiin vai vietettiinkö niitä? Nykyäänhän ei viikonloput ole tuolla tavalla "rauhoitettuja" ja usein viikonloput on varattu sosialisoinnille ja erilaisille juhlille...
Myös hartauden harjoituksesta kotipiirissä olisi kiintoisaa kuulla...
Kertokaa KAIKKI. Paljon mikään ei ole kiintoisampaa kuin omakohtaiset kokemukset muutaman vuosikymmenen takaisesta Suomesta (tai jostain muualta).
Vastaukset 17
Vanhimmat
>Miten usko näkyi elämässä esim. 50 vuotta sitten tai sinne päin? Oliko tässä suuria eroja herätysliikeväellä ja muulla kansalla?>
Se näkyi jokaisella niin, että sunnuntaisin pukeuduttiin juhlapukuun eli ns. parempiin asusteisiin. Miehillä oli kravatit tai mirri kaulassa ja puku päällä, naisilla taas sunnuntaimekko (niitä oli yleensä vain 1 kpl). Uskomattomat kävivät sunnuntaisin kylässä ja uskovat kokouksissa ja sen jälkeen myös kylässä. Kesäisin tehtiin retkiä perhekunnittain rannoille ja aikuiset ottivat aurinkoa vaatteet päällä, rohkeimmat pukeutuvat villaisiin uimapukuihin ja polskivat vedessä. Uiminen ei ollut syntiä eikä uimapuvussa esiintyminen. Nuoriso harrasti pyöräilyä (niillä joilla oli) uskovat lähinnä seurakuntatoverien kanssa ja uskomattomat kuka kenenkin kanssa.
Luterilaiset kunnioittivat pappeja enemmän kuin helluntailaiset, helluntailaisia haukuttiin lahkolaisiksi kuten tänäänkin. Vanhempia toteltiin paremmin tai muuten sai selkää eli hakattiin. Tänään siitä joutuisi linnaan.
Lauanataina käytiin saunassa ja pyhä alkoi kello 18.00 tai iltalypsyn tai ainakin viimeistään saunan jälkeen. Tuolloin uskomattomat riensivät keinulle tanssimaan ja uskovat tapailivat aidanvieruksilla tovereitaan, puheenaiheet heillä olivat sanat kuin tänäänkin. Aikuiset viihtyivät kotona lepäillen, ja jos viina maistui sitä juotiin pääasiassa kesällä ulkona navetan takana. Sitten tuli riitaa ja akkaväki ajettiin kartanolle tai hankeen. Uskovat joivat kahvia tai mehua ja riitelivät muuten vain huvikseen ja ikävissään. Oli toki sopuisiakin pareja.
Lapset saivat viettää syntymäpäiviä ja saivat lahjoja myös helluntailaiset. Äitienpäivänä pidettiin äitienpäivien juhlia johon osallistuivat maalliset kuin hengellisetkin ihmiset.
Kirjoja sai lukea, mutta uskovissa perheissä oli rajoitettu pois lehdet kuten Nyyrikki ja miestenlehdet. Henkilökohtaisesti olen joutunut väkisin lukemaan kaikki kirjahyllyn kirjat, jos kirjastosta jostain syystä en kerennyt noutamaan normaaleja kirjoja kuten 'Viisikko-sarjaa'. televisio oli vasta tuloillaan ja moderneihin uskoviin perheisiin se hankittiin heti kuten meillä. Katsoin salaa 'Ivanhoeta'. Kerran isä vei television autotalliin, kun kyllästyi siihen ohjelma tarjontaan. Mutta ei se siellä kauan aikaa ollut, kun joku kuskasi sen takaisin.
Kokouksiin oli mentävä pyhäisin. kun ei voitu yksinkään jättää, koin ne erittäin pitkästyttäviksi. Jäinkin jo kokouksista pois n.12v ja laitoin stopin sille pelottelulle ---Jeesus tulee jo huomenna, käykö tiesi ylös vai alas---- ymmärsin jo tuolloin, että höpisevät omiaan, näin säilyin selväjärkisenä???
Kysy reippaasti vain lisää, minä kerron kaiken minkä muistan.
Iltarukous luettiin joka ilta ja se tuntui tärkeältä, aikuiset uskoivat ja kunnioittivat Jumalaa ja lapset oppivat nämä asiat enempää tuputtamatta "äidinmaidossa", samoin kuin vanhempien ihmisten kunnioittamisen ja auktoriteettien kunnioittamisen (papit, opettajat, johtajat jne.) Joulukirkko kuului kuvioihin.
Pääsiäisen ja joulun aika oli rauhoitettu ylimääräisiltä vierailta, silloin ei juostu kylille eikä pidetty ylenmääräistä metakkaa yllä. Pääsiäisen muistan melkein yhtä koristeltuna kodissa kuin joulunkin ja puhtaana, niin että kaikki paikat kiilsivät.
Sunnuntait todellakin levättiin, ei tehty ylimääräisiä töitä ja ihan nukkumaan menoon asti, jos nyt ruoanlaittoa ei oteta lukuun. Lauantait olivat, niinkuin mainitsit työntäyteisiä, lapset kävivät koulussa, puolet päivästä meni siivoukseen, kauppareissuihin ja muuhun asiointiin.
Kristilliseen kasvatukseen kuuluvana korostettiin, ei valehdella, toisista ei puhuta pahaa, ei etuilla, ei puhuta vanhempien puheen päälle, odotetaan puhevuoroa, vanhat ihmiset ensin, sitten vasta aikuiset, lapset ja nuoret, pitää olla kohtelias; kiittää ja tervehtiä, ei naureskella toisten epäonnistumisille tai heikkouksille, vahingonteot tunnustetaan ja korvataan hetimiten, ei olla velkaa kauheasti mihinkään suuntaan, "kunnioitetaan" yhtä paljon toisen kuin omaakin omaisuutta jne.
Nostalgista aikaa, missähän vaiheessa tälläkin kansalla alkoi hyvistä ote luistaa? Tuntuu, että kaikki käännetään päälaelleen pikkuhiljaa.
muistan muuten lapsuuden kirjahyllystäni, se oli hienosti kuvitettu (onko adventistien?), selailin sitä lapsena ja vieläkin muistan hyvin ne kaikki mielenkiintoiset kuvitukset. Luultavimmin nämä kuvat, kodin perintönä usko Jumalaan ja alakoulun opettajan rakastava ja sydämellinen suhtautuminen lapsiin uskovana ihmisenä on auttanut siinä, että uskoni Jumalaan on pysynyt lujana tänne asti.
P.S. Kiitos rakas alakoulun opettaja viisaudestasi
vain tuli mieleen, että tässä jutustelussanihan tulee hyvin esille se, että kyllä sitä ekumeniaa eri kristilliset yhteisöt ovat tehneet puolivuosisataa sittenkin jo ehkä tietämättäänkin....minähän olen hyvä esimerkki siitä.....aluksi tavalliset ev.lut. vanhemmat opastivat ikäänkuin Jumalan sanan aakkosiin sisälle, sitten adventistien kirjan kuvitukset herättivät mielenkiinnon Raamattuun ja jättivät lähtemättömän vaikutuksen, sen jälkeen ev.lut. ope omalta osaltaa osoitti käytännössä kristityn ihmisen iloisuudellaan, mitä elämä Kristuksessa on ja sen jälkeen tajusinkin jo sen verran Jeesuksesta, että osasin ottaa pelastuksen vastaan helluntaisaarnaajan julistamana. Hienoa, kerrassaan hienoa, kiitos keskustelun aloittajalle siitä, että Jumalan seurakunta -asia avautui minulle nyt jotenkin entistä enemmän!
kuului yleisesti jokakodinkasvatukseen! Ei siihen uskoa tarvita vaan sydämen sivistystä.
>Kristilliseen kasvatukseen kuuluvana korostettiin, ei valehdella, toisista ei puhuta pahaa, ei etuilla, ei puhuta vanhempien puheen päälle, odotetaan puhevuoroa, vanhat ihmiset ensin, sitten vasta aikuiset, lapset ja nuoret, pitää olla kohtelias; kiittää ja tervehtiä, ei naureskella toisten epäonnistumisille tai heikkouksille, vahingonteot tunnustetaan ja korvataan hetimiten, ei olla velkaa kauheasti mihinkään suuntaan, "kunnioitetaan" yhtä paljon toisen kuin omaakin omaisuutta jne.
kasvatukseen kuului yllä oleva, joten mikä ihme siinä sinua häiritsee? Aloittajahan ei ollut kiinnostunut ateistikodin kasvatusmetodeista ja tuskin niitä täältä helluntailaispalstalta kyselisikään, vaan kysyi "Entä kristillisyys lasten kasvatuksessa, mitä se merkitsi? Nämä yllä olevat asiat on löydettävissä Raamatusta, kristityn ohjenuorasta. Huomasitko pointin.
kuunneltiin savikiekoilta hengellisiä lauluja. Siihen aikaan julkaisuja tuli eniten Helsingin Saalem-kuorolta että Helsingin Vapaakirkolta.
Lehdet, joita tuli kotiin:mm. Pakanainhuuto, Totuuden Torvi, Ristin Voitto, Hyvä sanoma ja ehkä joitain vielä siis nämä maallisten lehtien lisäksi.
Saalemissa paleltiin ja lämmitettiin uunia, ja poljettiin harmoonia. Kesäisin täytyi olla telttakokouksissa, niitä telttakokouksia oli lähistöllä eli Sanaa vietiin ympäristöpitäjiin.
Kiertäviä hengellisen kirjojen kauppaajia kävi, niiltä piti ostaa kirja ja antaa ruokaa ja yösija sekä kiertävät matkasaarnaajat olivat suosiossa, he myivät samalla pölynimureita.
"levolle lasken luojani..." ...jos en sialtain nousisi ota taivaaseen tykösi...
1930-40-luvuilla oli innokasta nuorta helluntaikansaa: maaseudulle rakennettiin uusia ja uusia saalemeita ja betanioita talkoovoimin. Sitten tuli sotavuodet ja alkoi ilmatorjunnassa seisominen. Siihen koulutettiin naisiakin ja uskoviakin, koska helluntailaismiehet olivat rokkakenraaleina rintamalla.
Automerkit olivat Moskovitsi, Austin, Renault, Volga ja Sisu. Heinäpelloilla hevonen veti ja ihmiskäsi kokosi heinäkoneen päällä vipua vääntämällä heinät kokoon, siis jopa uskovatkin. Heinäkoneella ei ollut nimeä.
Kirjoitit:
>>> Lehdet, joita tuli kotiin:mm. Pakanainhuuto, Totuuden Torvi, Ristin Voitto, Hyvä sanoma ja ehkä joitain vielä siis nämä maallisten lehtien lisäksi.
no minkäs sen lehden nimi sitten oli? Hyvä Paimen?
ole kauankaan aikaa, kun ravintolat ja "tanssipaikat" olivat kiinni juhlapyhinä. Pääsiäinen eritoten oli rauhoitettu.
Pappeja on kumarreltu aina ja piispä on nykyäänkin lähes Jumala.
Vielä ainakin 60-luvulla oli tiettyjä rukouslaiantaita, jolloin ei tansseja saanut pitää. Uskonnottomien oli alistuttava uskovien tapaan, koska se oli laissa. Mutta kyllä uskovaispoikia ja -tyttöjäkin sääntö sapetti.
Vanhemmat mummot ja papat pitivät muutenkin tanssimista paholaisen metkuna. Muta ei se haitannut. Nuoriso kävi lavatanseeissa joukkomitassa.
Uskonnonvapauslaki ol jo voimassa. Sitä ei kuitenkaan noudatettu. Kukaan opettaja ei kysynyt lapsilta tai heidän vanhemmiltaan, että olivatko ehkä kirkkokuntien ulkopuolella ja että saatte vapautuksen uskonnonopetuksesta.
Kotipuolessani asia vietiin kunanvaltuustoon saakka. Vapautusta tai muuta sijaisopetusta ei järjestetty.
Ateistien lapset pakotettiin uskovaisten sääntöihin. Heidän oli pakko opetella virsiä ulkoa ja veisata niitä.
Uskovaiset käyttäytyivät monesti jumalina. Ateistien lapsia pilkattiin. Luterilainen kirkko pakotti eri suuntien kristityt kuuntelemaan kouluissa omaa uskonnäkemystään. Uskovatkin sortivat toisiaan.
Uskonnon valta oli vielä 50 ja 60-luvuilla suuri. Se kulki läpi yhteiskunnan. Tällaiset julkiset kirkkoa kritisoivat keskustelupalstat eivät tulleet kysymykseenkään. Vain harva lehti julkaisi uskonnon vastaisia juttuja. Lehdet suorittivat itsesensuuria ja täten tukivat uskontoa. Lähes joka lehdessä oli pappien saarnoja tai muuta uskonnollisuutta.
Nyt joskus lehtiinkiin saa uskontokritiikkiä.
Pappien tai muiden kirkkokuntien johtohenkilöiden mm. siveellisyysrikoksia lehdissä ei näkynyt. Nykyään mm. pedofilia ei niin helposti uskonnon suojissa onnistu ja se on hyvä.
Huomautus ateisteille.
Kun kohta olette yhteiskunnassa enemmistönä, älkää kostako uskovien ylimielistä aikaisempaa käytöstä.
Polemiikkia ja ajatustenvaihtoa tulee ja saa käydä. Antakaa muuten uskovien usko juttuihinsa. Silloin kun he eivät riko vallitsevia lakeja niin mitä uskominen aaveisiin haittaa!
Uskovat tekevät työtä yhteiskunnan hyväksi kuten muutkin. Se on pääasia ja tärkein. Jos he maailmanlopuilla rahastavat toisiaan, se olkoon heidän juttunsa, elleivät itse nosta rikoskanteita huijauksesta.
hmmm..
Yksi lienee työllisyyteen liittyvä laki, joka ei anna mahdollisuutta toimia uskonyhteisön palkkalistoilla.
papiksi kelpaa, mutta saan luututa saalemin lattioita, tod.näk.?
saalemin lattian luuttuamista ei katsota yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi. Saalemeitahan ei sitäpaitsi ole olemassakaan, kun Jeesus-uskovat ovat korvamerkittyjä.
no, teen sitten amerikkalaisen omenapiirakan ja olkoot saalemin lattiat mannaa täynnä, kun kerta apu ei kelpaa.
Miten Jeesus-uskovat ovat korvamerkittyjä? Ei kai vain keltaisilla lapuilla....:))
kyllä sitä saa olla tosi kiitollinen, että on saanut viettää lapsuutensa kristityssä perheessä, on sentään ollut jotkut kunnon arvot, joilla on voinut "porskuttaa" läpi vaikeidenkin vuosien. Onhan sitä ollut kaikennäköistä kapulan pyöriin heittäjää matkalla, mutta joka kerta, kun on turvannut Jumalaan, niin apua on tullut runsain mitoin. Näinhän se on Raamatussa sanottukin, saamme kulkea voittosaatossa loppuun saakka, vaikka millaiset "sodat" riehuisivat ympärillämme.