Olen ortodoksi, jotenkin poikkeava, siis syntinen. En käytä huivia kirkossa, en osaa pyytää papilta siunausta. En edes tiedä kummalla puolella kirkkosalia seisisin. Inhoan lammasta, pashaa ja kulitsaa. Syön aina pääsiäisenä vihersalaattia ja sianlihapaistosta.
En viihdy yhteisissä seurakunnan pidoissa. Koen kaiken teatraaliseksi puheineen, yli-innostuneine tunteiluineen. Kristottamisineen saman mielisten keskuudessa. Vierastan kuppikuntaisia pöytään istumisia, joissa on tarkkaan harkittu se, kenen pöytään ja viereen istahdat.
Kavahdan aina kun minua mielistellään ja pyydetään ystäväksi. Olenko minä rakkausallergikko, vaiko muuten vain olen varovainen.
Miksi minun pitää nähdä pelkkää laskelmointia ja hyväksi käyttöä yhteisössämme? Lienen vainoharhainen, eihän tuota muuten voi selittää.
Miksi sitten kuulen tuon tuostakin jatkuvia ristiriitoja ja kiistoja eri seurakunnissamme. Veli nousee veljeä vastaan, niin kuin on kirjoitettu. Oikeusprosesseja, piispalle valituksia, kyräilyä, kaunaisuutta, puhumattomuutta. Mitä muuta enää löydät seurakunnistamme?
Lillukanvarsissa vaeltelee loput, joilla ei ole osaa eikä arpaa käräjöintiin. Peiliä ei omisteta. Katse kohdistuu poikkeaviin (homot) tai sitten johonkin mitättömään ajanlaskukysymykseen pelastuksemme kannalta.
Tekisi mieleni erota kaikesta tästä saastasta. En silti eroa, koska kirkko on minulle kaikki kaikessa. Teistä minä eron otan, vaan en kirkkoäidistäni.
En viihdy yhteisissä seurakunnan pidoissa. Koen kaiken teatraaliseksi puheineen, yli-innostuneine tunteiluineen. Kristottamisineen saman mielisten keskuudessa. Vierastan kuppikuntaisia pöytään istumisia, joissa on tarkkaan harkittu se, kenen pöytään ja viereen istahdat.
Kavahdan aina kun minua mielistellään ja pyydetään ystäväksi. Olenko minä rakkausallergikko, vaiko muuten vain olen varovainen.
Miksi minun pitää nähdä pelkkää laskelmointia ja hyväksi käyttöä yhteisössämme? Lienen vainoharhainen, eihän tuota muuten voi selittää.
Miksi sitten kuulen tuon tuostakin jatkuvia ristiriitoja ja kiistoja eri seurakunnissamme. Veli nousee veljeä vastaan, niin kuin on kirjoitettu. Oikeusprosesseja, piispalle valituksia, kyräilyä, kaunaisuutta, puhumattomuutta. Mitä muuta enää löydät seurakunnistamme?
Lillukanvarsissa vaeltelee loput, joilla ei ole osaa eikä arpaa käräjöintiin. Peiliä ei omisteta. Katse kohdistuu poikkeaviin (homot) tai sitten johonkin mitättömään ajanlaskukysymykseen pelastuksemme kannalta.
Tekisi mieleni erota kaikesta tästä saastasta. En silti eroa, koska kirkko on minulle kaikki kaikessa. Teistä minä eron otan, vaan en kirkkoäidistäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaipa tietänet ettei siellä ole pakko käydä.Miksi olet uskossa?Oletko pohtinut mitä uskosi tarvitsee ja mitä se ei tarvitse.
En osaa sanoa juuta enkä jaata mutta mielestäni jos on uskovainen kyllä se mieleen jossain vaiheessa tulee mikä on hyväksi ja mikä ei.Sieltähän se on raamatusta lähtöisin.
Ortodokseista ei puhuta uskovaisina tai uskossa olevina. Olemme ortodokseja.
Et voi ottaa eroa seurakunnasta ja pysyä kirkkoäidin yhteydessä. Kirkko on Kristuksen ruumis ja Kirkko on äitimme. Ja kirkon muodostaa seurakunta ja seurakuntalaiset. Juuri ne "lillukanvarsissa" aikaansa haaskaavat ihmiset ja kristottajat ja pashan syöjät, joista et ehkä pidä.
Kristityn elämä on ristin kantamista. Se sanotaan silloinkin kun joku Kirkkoomme liittyy. Joka tahtoo seurata minua, ottakoon ristinsä.. Joskus me ihmiset olemme toistemme ristejä. Ihmissuhteista saa paljon iloa, mutta joskus myös joudumme kärsimään toinen toistemme heikkoutta, pikkumaisuutta, syntejämme.
Meidän tulisi pyrkiä näkemään "pikkumaisissa" lähimmäisissäkin jotain hyvää. Voi olla, että homokammo jurppii sinua, mutta voihan sen nähdä huolena Kirkon oikean opin säilymisestä, eli siis rakkautena Kirkkoon kuitenkin. Kun ajattelee näin, niin ei enää suututakaan niin paljon.
Ihmettelen sitä kuinka voit sanoa toisaalta että Kirkko on sinulle kaikki kaikessa ja sitten kuitenkin haluat erota?
Suosittelisin ortodoksia-piirin toimintaan osallistumista. Sieltä saa tietoa esim. kuinka pyytää siunausta papilta yms. Valamo myös järjestää ortodoksisuus tutuksi-kursseja.
Tutustu ihmeessä seurakuntalaisiin, eivät he ole täydellisiä, mutta toisaalta ethän kai itsekään ole?
Tuo aloitukseni oli lähinnä sarkastinen provo. Tunteenpurkaus nähdystä ja kuullusta. En minä ole eroamassa Kirkosta, en edes etäisyyttä ottamassa, päinvastoin. Joskus vain haluan järisyttää keinotekoisia pumpulikulisseja, joiden sisällä tapahtuu mitä ihmeellisempiä asioita. Siinä kaikki.
täällä seurakunnassa nähnyt tälläistä.Mitä ajattelet olisiko se keskittynyt jonnekkin tuo päsmäröinti?Osaan kyllä kuvitella että on kestämistä.Itse en puhu kenellekkään kun katekumi kerhossa haha jos sittenkään paljoa...en tunne ketään enkä puhu kenellekkään no papille jos on asiaa laitan tekstarin tai sitten kysyn.Naamat on tuttuja mutten tiedä kuka kukin on.Ai niin jollekkin jotain sanoin kun kävelin pois mutta normaaleista asioista juteltiin kuten lapsistamme ja ihminen oli ihan mukava.
En aio mukaan mihinkään jos minusta tulisikin orto..ihan siksi ettei minua kiinnosta tuollainen esilläolo minulle riittää vähempikin.Mietin ikononmaalaustakin mutta ajattelin että ehkä en viihtyisi ryhmissä.Luenpa ja rukoilen ja kokeilen tulipa sitten mitä tuli.Ei se minua niin kivistä.Ihmiset ovat sellaisia että heille on ominaista käytös jota kuvailit.En ymmärrä miksi sellainen on tärkeää toisille.Minusta se on ikävää ja saa aikaan tilanteita joissa joku tuntee huonommuutta, pahoittaa mielensä ja kokee toisen ihmisen ei tasavertaisena itsensä kanssa.Minusta sellainen ei ole minkään terveen ihmissuhteen perusta.Asetelmat nimittäin.
Sen sanon kaikille. Siellä missä on ihmisiä on aina epätäydellisyyttä. Jos hakee täydellistä oman mielen mukaista yhteisöä, niin sellainen löytyy keskeltä korpea yksinasuttavasta mökistä. Siellä voivat omat mielipiteet olla ne ehdottoman oikeat ja jalot ja hyvät ja kaiken muun, itseä häiritsevän, voi sulkea pois. Mutta onko tällainen sitten paratiisi vai onko se vain pakenemista?
Kirkossa on paljon hyvää ja kaunista, mutta niin on ev. lut. kirkossakin ja katolilaisessa ja miksei islamissa ja juutalaisuudessakin. Kaikki ne ovat osin kauniita ja ihania, mutta niissä on aina omat valtakahinansa, riitansa ja henkilökemiat menevät ristiin.
Joillakin ihmisillä on todella vähän suvaitsevaisuutta, vaikka usein juuri he huutavat suvaitsevaisuuden puolesta. ;) Ei jakseta erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja elää. Tämä ulottuu uskonnollisista mielipiteistä ihan vaikka kerrostaloasumisen ongelmiin.
Kukas taas sanoikaan että on helpompi rakastaa ihmiskuntaa kuin ihmisiä. ;) Ajatuksen tasolla on helppo rakastaa ihmiskuntaa, mutta yksittäisten ihmisten kohdalla se onkin vaikeaa, koska he ovat raadollisia ihmisiä, 'vain' ihmisiä, heissä voi olla vikoja ja heikkouksia.
Huumorilla muuten voi ottaa paljon ihmisten keskinäistä kähinöistä. Moni asiahan on oikeasti huvittava enemmän kuin raivostuttava tai surullinen.
Dostojevski.