Uskonnon tulee tukea henkilön individuaatiota ja antaa viisauksia jokapäiväiseen toimintaan. Se ei saa johdattaa pois todellisuuden kohtaamisesta eikä valehdella edes "vähäisissä" asioissa. Parempi onkin että valmiita vastauksia on mahdollisimman vähän ja että ne ovat itse todettavissa.
Paras uskonto mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se ymmärtää, että ei ole absoluuttista moraalia vaan yleinen pyrkimys hyvään. Joskus on pakko valita kahden pahan väliltä. Paras uskonto ei kerro mitään siitä millaisia Jumala tai jumalat ovat jos niitä on ollenkaan. Se antaa myös työkaluja sisäiseen eheytymiseen ja valmiudet kohdata sairaus, menetys ja oma kuolema.
Siinä sitä olikin, joitain ajatuksia omastani. Arvostaisin sitä jos kuvailisitte omaa parastanne vastaavalla tai paremmalla tavalla.
Paras uskonto mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se ymmärtää, että ei ole absoluuttista moraalia vaan yleinen pyrkimys hyvään. Joskus on pakko valita kahden pahan väliltä. Paras uskonto ei kerro mitään siitä millaisia Jumala tai jumalat ovat jos niitä on ollenkaan. Se antaa myös työkaluja sisäiseen eheytymiseen ja valmiudet kohdata sairaus, menetys ja oma kuolema.
Siinä sitä olikin, joitain ajatuksia omastani. Arvostaisin sitä jos kuvailisitte omaa parastanne vastaavalla tai paremmalla tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä siis palvot epäjumalanasi ajokkiasi?
”Se antaa myös työkaluja sisäiseen eheytymiseen ja valmiudet kohdata sairaus, menetys ja oma kuolema.”
Olen parin viime vuoden kuluessa menettänyt kaksi läheistäni. Tämän lisäksi itse sairastuin vakavasti, ja olen joutunut sopeutumaan siihen, että jäljellä olevat elinvuoteni ovat rajalliset.
Tästä huolimatta en tunne tarvetta minkäänlaiseen uskontoon, tai uskoa tuonpuoleiseen. Enkä ymmärrä olleenkaan mitä ”sisäisellä eheytymisellä” tarkoitetaan.
Kuolemaa en pelkää, se on kaiken loppu, mutta arvostan elämää enemmän kuin aikaisemmin, ja iloitsen jokaisesta terveestä päivästäni. Tämä riittää minulle.