Tervehdys
olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kuinka se ahneus sopii ihmiselle, joka on henkeen ja vereen helluntalainen? Olen ymmärtänyt, että tosi kristitty antaa vähästäänkin niille jotka kipeästi tarvitsevat, lie vika ymmärryksessäni? Lähipiirissä olen seurannut helluntalaista, joka ahnehtii kaiken mahdollisen itselleen, riistää kylmäpäisesti siskoiltaan ja veljiltään kaiken mikä vain mahdollista. Ahneus paukkuu ahtereissa kun tämä ko. herra toteuttaa unelmiaan, välittämättä lainkaan siitä kuinka toiset kärsii toimistaan. Voikohan hän ihan puhtaalla omalla tunnolla kehua olevansa aito kristitty? Mahtaakohan nukkua yönsä hyvin, kun kuitenkin näkee silloin tällöin näitä ihmisiä, joita hän on riistänyt. Onkohan ahneus hyve helluntaiseurakunnassa?
olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kuinka se ahneus sopii ihmiselle, joka on henkeen ja vereen helluntalainen? Olen ymmärtänyt, että tosi kristitty antaa vähästäänkin niille jotka kipeästi tarvitsevat, lie vika ymmärryksessäni? Lähipiirissä olen seurannut helluntalaista, joka ahnehtii kaiken mahdollisen itselleen, riistää kylmäpäisesti siskoiltaan ja veljiltään kaiken mikä vain mahdollista. Ahneus paukkuu ahtereissa kun tämä ko. herra toteuttaa unelmiaan, välittämättä lainkaan siitä kuinka toiset kärsii toimistaan. Voikohan hän ihan puhtaalla omalla tunnolla kehua olevansa aito kristitty? Mahtaakohan nukkua yönsä hyvin, kun kuitenkin näkee silloin tällöin näitä ihmisiä, joita hän on riistänyt. Onkohan ahneus hyve helluntaiseurakunnassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä on päämääräsi näilläkin mietteilläsi, mihin niillä pyrit? Etsitkö tuomarin paikkaa, syyttäjän virkaa, haluatko löytää syyllisen tai ehkä syntisemmän ihmisen kuin sinä itse? Mitä hyötyä siitä on, että mietit mitä joku muu tekee, voithan itse yrittää elää Jumalan edessä 10 arvoisesti tai saattahan olla, että Jumala antaa sinulle sitten joskus 10 ja piiiiitkän plussan suurenmoisesta elämästäsi.
Kukahan meistä mahtaakaan olla niin hyvin tämän lyhyen elämänsä täällä elänyt, että uskaltaa kerran astua Jumalan eteen häpeämättä?
Luukas 18:1-8
Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Päämäärä? tuomariksi en tietenkään halua ja itseäni syntisempää tuskin löydän, ajattelin vaan saada keskustelua aikaiseksi siitä kuinka tosi kristityt toimii ja kuulostaako tämä muista helluntalaisista oikealta toimitavalta, mutta näemmä tällainen toiminta on ok niissä piireissä? Harmittaa vaan tiettyjen ihmisten puolesta, jotka silminnähden kärsii toisen ahneudesta.
tarkastella kaikkien uskovien kohdalla, ettei vain ja ainoastaan yhden uskontokunnan, (helluntailaisten) kohdalla, koska myös vapaakirkollisissa sekä luterilaisissa on erittäin varakkaita perhekuntia, jotka ummistavat silmänsä lähimmäistensä hädälle ja mieluummin sylkäisevät hätää kärsivät lähimmäisensä käteen kuin antavat lantin tai setelin avuksi suurimpaan hätään.
Olen itse joutunut (markka-aikana) elämässäni sellaiseen tilanteeseen, että eräs erittäin varakas vapaakirkollinen naishenkilö melkein sylkäisi käteeni sensijaan, että olisi lainannut viikoksi 50 mk, jonka olisin tarvinnut laskunmaksuun.
Eräs erittäin varakas helluntailaisveli vastaavasti lainasi tuon 50 mk. Ja kun menin sitä hänelle viikon kuluttua takaisin maksamaan, hän sanoi, ettei sillä olisi nyt ollut sellaista kiirettä. Mutta minä sanoin, että kun me sen näin sovimme, niin halusin pitää tuosta sopimuksestamme kiinni.
Tuolta erittäin varakkaalta vapaakirkolliselta naishenkilöltä en ole senkummemmin syönyt edes leipäpalasta tai nisunsiivua hänen kahvipöydästään.