Oletteko te muut huomanneet että lähes aina kun joku uskova puhuu Jumalastaan niin hän itseasiassa puhuukin itsestään?
Helluntailaisilla on ollut tapana niinsanotusti "todistaa"uskostaan.
Lähes poikkeuksetta todistukset ovat olleet kaikki samalla kaavalla tehtyjä:
Ensin kerrotaan sydäntäraastava totuus lapsuudesta. Se ei ollut kovin auvoinen. Niukasti leluja, ja nekin naulattuja lattiaan kiinni ja ikkuna metsään päin ja sitä rataa.
Nuoruudessa on tulleet päihteet ja elämän tyhjyys mukaan kuvioihin. Kunnes eräänä päivänä... Jeesus tuli ja pelasti. Sen jälkeen se klassinen elämän tyhjyys on häipynyt ja kaikki on ollut ihanan seesteistä ja selkeää. Puoliskokin on löytynyt ja lapsia siunaantunut. Kyllä vaan Jumala on ihmeellinen.
Miksi näin?
Se että ihminen kertoo itsestään ei kerro Jumalasta mitään, ei myöskään todista Jumalasta mitään.
Eri palstoilla tämä Minä-usko tulee myös selvästi esiin. Joka kerta (poikkeuksetta)kun uskova avaa sen sanaisen arkkunsa sieltä alkaa tulla sitä itsensä ylistämistä.
"Uskon Jumalaan koska minulla menee niin hyvin, ja olen niin hyvä"-teemalla mennään.
Mitään syvällisempää eivät saa itsestään ulos.
Tällehän on nimi: menestysteologia.
Mutta, mutta... vaikeudet kuuluvat elämään. Syökö se uskovaisen uskoa?
Olempahan vähän huolissani..
Mitä tuollaisesta itsensä huonojen puolien ja omien vaikeuksiensa kieltämisestä voikaan seurata? Muuta kun se että puhutaan tyhjästä totena. Ja se että epätoivon vimmalla tahdotaan muidenkin uskovan.
Helluntailaisilla on ollut tapana niinsanotusti "todistaa"uskostaan.
Lähes poikkeuksetta todistukset ovat olleet kaikki samalla kaavalla tehtyjä:
Ensin kerrotaan sydäntäraastava totuus lapsuudesta. Se ei ollut kovin auvoinen. Niukasti leluja, ja nekin naulattuja lattiaan kiinni ja ikkuna metsään päin ja sitä rataa.
Nuoruudessa on tulleet päihteet ja elämän tyhjyys mukaan kuvioihin. Kunnes eräänä päivänä... Jeesus tuli ja pelasti. Sen jälkeen se klassinen elämän tyhjyys on häipynyt ja kaikki on ollut ihanan seesteistä ja selkeää. Puoliskokin on löytynyt ja lapsia siunaantunut. Kyllä vaan Jumala on ihmeellinen.
Miksi näin?
Se että ihminen kertoo itsestään ei kerro Jumalasta mitään, ei myöskään todista Jumalasta mitään.
Eri palstoilla tämä Minä-usko tulee myös selvästi esiin. Joka kerta (poikkeuksetta)kun uskova avaa sen sanaisen arkkunsa sieltä alkaa tulla sitä itsensä ylistämistä.
"Uskon Jumalaan koska minulla menee niin hyvin, ja olen niin hyvä"-teemalla mennään.
Mitään syvällisempää eivät saa itsestään ulos.
Tällehän on nimi: menestysteologia.
Mutta, mutta... vaikeudet kuuluvat elämään. Syökö se uskovaisen uskoa?
Olempahan vähän huolissani..
Mitä tuollaisesta itsensä huonojen puolien ja omien vaikeuksiensa kieltämisestä voikaan seurata? Muuta kun se että puhutaan tyhjästä totena. Ja se että epätoivon vimmalla tahdotaan muidenkin uskovan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ole saarna, vaan omilla sanoilla kerrottu Jumalan vaikutus omassa elämässä.
Minulta on todistuksia lukiessa/kuunnellessa jäänyt aina hämärän peittoon se mitä itseasiassa Jumala on tehnyt.
Esim.monet lopettavat päihteiden käytön ym.ilman Jumalaa.
Päihteiden käytön omatoiminen lopettaminen ei kerro siis Jumalasta, vaan siitä että ihminen on päättänyt lopettaa päihteiden käytön ja pitänyt päätöksestään kiinni, koska on nähnyt sen hyödyttävän itseään.
Se että on perustanut perheen ja löytänyt puolison... Sekään ei kerro Jumalasta, vai kertooko sinun mielestä?
Sekään että ihminen puhuu Jumalasta ei kerro sekään muusta kuin siitä että ko.todistaja uskoo itse hahmoonsa.
No... Millä itse perustelet uskosi?
Silläkö että menee hyvin? Monella muullakin menee ihan o.k. Se on seurausta omista valinnoista.
>> Esim.monet lopettavat päihteiden käytön ym.ilman Jumalaa. >Se että on perustanut perheen ja löytänyt puolison... Sekään ei kerro Jumalasta, vai kertooko sinun mielestä? > Silläkö että menee hyvin? Monella muullakin menee ihan o.k. Se on seurausta omista valinnoista.
Sinä näyt ymmärtävän että vaikeudet kuuluvat jokaisen elämään, ja se on minusta tervettä sentään.
Menestysteologia on vaarallista, ja altistaa mielenterveysongelmille.
Tuota johdatusasiaa mietin kyllä jo aloitusta tehdessäni. Arvasin että se saattaa tulla esiin.
Mikä voisi olla johdatuksen vastakohta...?
Väärä puoliso?
Toisaalta jos uskoo jumalan johdattaneen, tuskin pettää.
Halusin löytää asiasta jotain myönteistä.
Ei JEESUS ole luvannu seuraajilleen helppoa tietä. Monen kärsimyksen kautta meillä on pääsy taivaskotiin. JEESUS rukoili JUMALAA, en minä pyydä, että ottaisit heidät tästä maailmasta vaan varjelisit loppuun asti. Meidän on jokaisen kannettava oma ristimme, Paavalilla se oli pistin lihassa. JEESUS antoi meille rauhan ja ilon sydämeen. Ei niinkuin maailma antaa. Jos temme tahallamme syntiä joudumme kärsimään, mutta se on meidän parhaaksemme. 1Piet.2:19-25 Matt.5:10-16 Apt.14:22 Heb.2:9-18 Joh.15:1-27. Uskova joutuu kärsimään joskus tuntuu, että enemmän kuin uskomaton. Mutta meillä on turva JEESUKSESSA. JUMALA ei hylkää yhtään lastaan joka JEESUKSEN kautta tulee HÄNEN tykönsä. Kaikki kärsimykset vie meitä lähemmä JUMALAAMME. JEESUS on tie totuus ja elämä, itseään kieltää hän ei saata. Tapahtui mitä tahansa tiedämme ettei HERRA hylkää vaan kulkee vierellä,ja lohduttaa lastaan.Rakastan JEESUSTANI Hän on minun elämäni,kaikkeni.AMEN.
" Kaikkien kohdalla päihteiden käytön lopettaminen ei ehkä olisi mahdollista ilman Jumalaa.
Monet lopettavat näennäisesti ilman Jumalaa, mutta kaiken hyvän takana on lopultakin Jumala, vaikka ihminen ei sitä tiedostaisi. Tämä on osa vakaumustani. "
Ensiksi toteaisin, että monilla on minä-minä usko. Minä uskon - minä pelastun. Siinä on puoliksi sisään kätkettynä, että muilla (uskovillakaan) ei ole merkitystä. Kunhan minulle tulee hyvää - minulle on tullut hyvää uskostani.
Sama kirjoittaja saattaa väitää silti kivenkovaan, että teoillla ei ole merkitystä. Usko ratkaisee. Joudutaan ristiriitaan. Itselle toivotaan hyviä tekoja, tulivatpa ne mistä tahansa, mutta itseltä eikä siten muiltakaan vaadita tekoja eli hyvää käyttäytymistä.
Tällaista uskoa voisi nimittää lottovoittajauskoksi. Ilman omia ponnistuksia menestykseen.
Siteerauksen keskimmäiseen lauseeseen iäisyyskysymys. Jos hyvä tulee Jumalalta, joka on kaikkivoipa ja kaikkivaltias, niin mistä tulee paha?
Leikkiikö Jumala? Pistää nuoren ensin rappiolle ja sitten "pelastaa". Uskoon tultuaan rappion kokenut ei saa syyttää rappiostaan Jumalaa eikä ehkä syytkäkään. Hänelle pelastuminen rappiosta on ensisijaista ei rappioille joutuminen.
Yksi asia mahdollisessa julmassa leikissä tulee esille. Mistä syystä ihminen joutuu vaikeuksiin. Pelastusteoria kieltää kaiken syiden ja syntyjen tutkimisen. Pelastus ilman omia tekoja kattaa kaiken.
Juuri tuo minä-minä usko.
Tänään luin muutaman uskovaisen kirjoituksen ateismipalstalta. Siellä joku hehkutti sitä miten Jumala on olemassa hallelujaa, hänellä oli ollut ihana viikko ja hänen elämänsä oli ihanaa.
Sitten tulin tälle palstalle lukemaan kuinka joku oli käynyt ihan ulkomailla, ja siitä juolahti mieleen nuoruuden kännisekoilut ja siitä juontui mieleen kiittää pelastajaa.
Eli aina tuo sama kaava: Minun elämä on nykyisin elämisen arvoista, jotan Jumala on totta.
Meillä ateisteilla on tapana puhua ilmiöstä nimellä: "uskiksen logiikka".
Uskovaisen logiikka ei ole todellisuudessa mitään tekemistä logiikan kanssa.
Tuo pahan ongelma on asia joka ohjataan itsestä muihin. He ovat niitä hyviä jotka pelastuvat, ja muut niitä pahan asialla olevia saatanan kätyreitä.
Olet aivan oikeassa, merihukka. Ikävä kyllä.
Kun penskoina lähettiin ongelle, vanhermmat muistuttivat, että sylkäise koukkuun niin iso ahven tulee.
Olen noudattanut neuvoa ikäni. Ja ikkän kuin uhalla pyydän joskus muinaissuomalaista Ahti-jumalaa onnentuojaksi.
Kristityn tulisi pyytöö kalaonnea jumalaltaan.
Ilmiö on molemmille sama. Molemmat ovat oppineet tavan aikuisilta. Pyydetään tai toivotaan olematonta apua. Johtopäätökset johtavat eri teille.
Uskonnoton tekee sitä tietäen, että kala nappaa tai ei. Sylkäisyllä tai hokemalla ei ole mitään yhteyttä kalaonneen.
Uskovainen uskoo tai kuuluisi uskoa ulkopuolisen apuun. Pitäisi tapahtua kaksi ilmiötä peräkkäin ja joilla olisi keskinäinen yhteys, vaikka järki kieltää yhteyden mahdollisuuden epäloogisena.
Seurauksista. Uskonnottomalla ei ole ongelmia. Kalaa tuli tai ei.
Uskova on pinteessä mutta vain harva ajattelee ristiriitaa. Uskoon ei perustaltaan kuulu ristiriita. Siinä on joko musta tai valkoinen.
Uskon ongelma. Voiko yhtä ainutta tapahtumaa tapahtua, joka olisi olevaisen ulkoupolelta johdettu? Jos ei ole, usko on turha. Jos on, nousee esille oikeudenmukaisuuskysymys ja elämän kirjon monimutkaisuus yleensä.
Oltuani palstalla vuoden kutakuinkin ainakin viikottain, uskovan logiikka ei koskaan ole edennyt oikean ja väärän todelliseen pohtimseen.
Teologia pysähtyy siihen, että ihminen voi toivoa ulkopuolista apua. Tilannetta voisi kuvata niin, että hevonen menee mutta reki jäi kiinnittämättä.
>> Ensiksi toteaisin, että monilla on minä-minä usko. Minä uskon - minä pelastun. Siinä on puoliksi sisään kätkettynä, että muilla (uskovillakaan) ei ole merkitystä. Kunhan minulle tulee hyvää - minulle on tullut hyvää uskostani. >Sama kirjoittaja saattaa väitää silti kivenkovaan, että teoillla ei ole merkitystä. Usko ratkaisee. Joudutaan ristiriitaan. Itselle toivotaan hyviä tekoja, tulivatpa ne mistä tahansa, mutta itseltä eikä siten muiltakaan vaadita tekoja eli hyvää käyttäytymistä. >Siteerauksen keskimmäiseen lauseeseen iäisyyskysymys. Jos hyvä tulee Jumalalta, joka on kaikkivoipa ja kaikkivaltias, niin mistä tulee paha? >Leikkiikö Jumala? Pistää nuoren ensin rappiolle ja sitten "pelastaa". Uskoon tultuaan rappion kokenut ei saa syyttää rappiostaan Jumalaa eikä ehkä syytkäkään. Hänelle pelastuminen rappiosta on ensisijaista ei rappioille joutuminen.
Yksi asia mahdollisessa julmassa leikissä tulee esille. Mistä syystä ihminen joutuu vaikeuksiin. Pelastusteoria kieltää kaiken syiden ja syntyjen tutkimisen. Pelastus ilman omia tekoja kattaa kaiken.
Kiitos myönteisestä asenteestasi.
En ole menestysteologian kannattaja.
Johdatuksen vastakohta voisi puolison valinnasta puheen ollen olla yksinkertaisesti väärä valinta.
jos alunperin olisi tuntunut että kyseessä on "oikea", Jumalan tahtoma valinta?
Niinhän voi käydä.. eikö vain?
Ja sitten tuo "oikea valinta"pettäisi...
Anteeksi olisi annettava?
Varmasti jokainen nuori alajattlee että se eka joka tuntuu hyvälle on se Jumlan tarkoittma. Älä ole naivi.
- Siis jos lähetään uskosta liikkeelle... puolisonvalinnassa, onko niin että uskovainen uskoo että Jumala on jo etukäteen päättänyt puolison? Ja se on johdatusta?
Job 42.
Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.
Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua....
--
Tuossa yllä olevassahan tulee ihan selvästi esiin se, että uskova ihminen elää niin, että Herra mielistyy Häneen, vaikkapa rukoilee vihollistensa tai häntä kaltoin kohdelleiden puolesta. Tästähän katsos uskova ihminen ei juuri suurta ääntä pidä. Mutta kun sitten Herra siunaakin omaa rakasta lastaan ja antaa hänelle kaikkinaista maallistakin hyvää, niin kyllähän se väkisinkin ulospäin näkyy eikä siitä tarvitse edes mainita, kun sen ihmiset huomaavat. Kukahan niin on väittänyt, ettei uskovaisilla ole vaikeuksia, toki on, mutta Jumalaan uskova ottaa ne kurituksena, nuhteena, oppimisen paikkana, miettii, että mitähän Jumala minulle tämän kautta haluaakaan puhua.
Uskova ihminen kääntyy niin hyvässä kuin pahassa aina Jumalan puoleen ja hän voi myös kertoa, jos haluaa siitä, millaista hänen elämänsä on Jumalan kanssa ollut. Onko siinä jotain ongelmaa vai?
Aika yksipuolista tuo vääntösi huono-osaisista ihmisistä, jotka ovat lapsuutensa eläneet surkeudessa ja sitten tehneet äkkikäännöksen uskovaisiksi - oikeastaan en jaksa muuta sanoa kuin
hohhoijakkaa, lähdenpä tästä syyskävelylle.
" Mutta kun sitten Herra siunaakin omaa rakasta lastaan ja antaa hänelle kaikkinaista maallistakin hyvää, niin kyllähän se väkisinkin ulospäin näkyy eikä siitä tarvitse edes mainita, kun sen ihmiset huomaavat. "
Kerroit uskon taloudellisen motiivin erittäin hyvin. Uskova siirtää maalliset halut ja toiveet taivaaseen. Ja jos hän rikastuu yli oman työn arvon, se on taivaasta saatu.
Kun kristillinen liike pääsi eroon alkuseurakunnan ihabnteista, tilalle tuli uskon avulla hyväksyntä rikastua toisen työstä.
Jos mainitsemasi markkinavoimat saisivat toimia rajoituksitta, maassaamme olisi hetikohta vammaisille ja vaivaisille rötteölöitä asuttavaksi ja syötävksi homeista leipää. Tievarret vilisisivät kerjäläisiä.
Lehdissä olisi uskovan kuva vierellään ryysyinen kerjäläinen. Uskova tarjoaa leipäpalaa. Lehti kirjoittaisi: "Usovan almu pidensi kerjäläisen odettua nälkäkuolemaa 5 tuntia."
Miksi näin olisi? Markkinavoimille työhön kelpaamattomat olisivat taloudellinen rasite. Nekin rahat, jotka valtio heihin nykyisin uhraa, siirtyisivät markkinavoimille.
Muutama vuosikymmen sitten eräässä Hitlerin johtamassa valtiossa vammaiset kaasutettiin. Se oli markkinavoimien unelmien toteutus.
Valitettavasti näkemyksesi liippaavat lähelle "aatun" näkemyksiä. Toivon hartaasti, että et uskollasi ihan kaikkea kelpuuta.
sanonutkaan muuta kuin että" hohhoijakkaa.. lähdemppä tästä syyskävelylle." Kohta lähdet talvikävelylle, ja sen jälkeen kevätkävelylle..ja sitten onkin kesä, ja lähdet siinä tilanteessasi katselemaan kesäistä luontoa.
Hyvää jatkoa, ja palaa palsatalle kun sinulla on jotain sanottavaa...