katsokaapas miten ruotinkielinen alue saa tukia

KELAn tutkimusprofessori Heikki Hillamo nosti riman uudelle tasolle Björn Wahlroosin kommenteille tuohtumisessa. Maria Guzenina-Richardsonin "oksentava melkein mursu" oli hyvä yritys, mutta "äärioikeistolainen kiihkoilija" on minusta silti iskevämpi. Björn Wahlroos on ilmeisesti vaan vieläkin liian liberaali tasa-arvoiseen Suomeen.

Hyvinvointivaltio on hieno ja täydellinen asia ja tästä ei Suomessa saa olla toista mieltä. Maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen on helppoa ja mukavaa hyvinvointivaltion kritisoimiseen verrattuna. Maahanmuuttokriitikot ovat pelkästään rasisteja, hyvinvointivaltiota kritisoiva on puhdas natsi.

Pasi Matilainen on kirjoittanut aiheesta liberaalin näkökulmasta fiksummin kuin mihin minulla riittää asiantuntemus, joten itse keskityn ihmettelemään moraalipaniikkia. Moraalipaniikki -termin lanseerasi sosiologi Stanley Cohen aikoinaan. Moraalipaniikiksi kutsutaan tilaa, johon yhteiskunta suistuu jonkun esittäessä jonkin todella väärän mielipiteen. Björn Wahlroosin uusin "möläytys" antaa hyvän tilaisuuden tarkastella kyseistä ilmiötä.

Moraalipaniikki voi syttyä jonkin kauan muhineen vaikean aiheen ympärille. Hyvinvointivaltio, huoltosuhde ja kansantalous natisee liitoksissaan. Eläkeläisten määrä lisääntyy räjähdysmäisesti, maahanmuuttajia lappaa sisään ovista ja ikkunoista (kuulemma) ja työssäkäyvien osuus kansasta vähenee entisestään. Käytännössä yhä harvemmat elättävät yhä useampia. Huolestuttavaa ja pelottavaa ja selvästi ongelmallista koko yhteiskunnan tasolla. Tähän kun lisätään, että köyhyys ja kerjääminen on muutenkin vaikea paikka suoraselkäiselle suomalaiselle, niin soppa on valmis.

Takaovesta tulee yhtäkkiä Wahlroos ja töräyttää täysin hävyttömästi, että hyvinvointivaltio ei olekaan pelkästään loistava juttu. Median puolella on haistettu välittömästi, että nyt on ainekset skandaalia varten kasassa. Tuohtumuksesta päätellen Björn Wahlroos ehdotti, että yksinhuoltajaperheet ammutaan aamunkoitteessa ja köyhät häädetään kodeistaan kaduille kerjäämään.

Björn Wahlroosista henkilönä voi olla montaa mieltä. Myös siitä voi väitellä, johtaisiko köyhyyden tukemisen lopettaminen jotenkin automaattisesti köyhien aseman paranemiseen (kuten liberaalit tuntuvat väittävän). Mutta se on jotenkin omituista, miten selvästi Wahlroos rikkoi jotain kirjoittamatonta ja pyhää lakia esitellessään noin vääriä mielipiteitä.

On jotenkin erikoista, että esimerkiksi rasismi on paljon hyväksytympää kuin hyvinvointivaltion kritisoiminen. Tämän voi huomata siitä, että rasismia varten pitää säätää erityisiä ajatusrikokset kieltäviä lakeja. Rikkinäisten perheiden tukemisen lopettaminen taas on niin vierasta ja ei-suomalaista ajattelua, että sitä ei tarvitse erikseen kieltää. Sellaisia ei kenenkään pitäisi edes voida ajatella, tai ainakaan ehdottaa. Jännittävästi jälkimmäistä olisi myös käytännössä mahdoton kriminalisoida. Valtio voi vielä kieltää rasistiset ajatukset, mutta yhteiskuntakriittisiä ei.

Sen takia kansalaiset joutuvat hoitamaan poliisityön itse. Kun joka ikisen päättäjän ja tohtorin koko maassa pitää yksi kerrallaan käydä tuomitsemassa Wahlroosin kommentit, on aika selvää että johonkin hermoon hän nyt osui. Moraalipaniikki epäilemättä myy hyvin lehtiä. Siinä on suuren urheilujuhlan tuntua, kun isokenkäiset huutavat toisilleen julkisesti. Moraalipaniikin aikana on myös helppo unohtaa oikeat ongelmat. Euroopan talous huojuu kuilun partaalla, mutta köyhiä ei jätetä!

Mitä tästä nyt sitten oppisi? Ehkä ainakin, että suomalainen kulttuuri ei vieläkään ole kauhean sallivainen eriävien mielipiteiden suhteen. Maahanmuuttopolitiikka alkaa jo hivuttautua mahdollisien aiheiden puolelle, mutta on sekin ilmeisesti aika kivinen tie ollut. Tabuja kuitenkin vielä selvästi löytyy. Ikävintä koko asiassa on se, että näistä aiheista ei sitä keskustelua vaan saa aikaan millään. Wahlroosin kanssa ei kukaan esimerkiksi ole vielä alentunut dialogiin, kun on ollut niin kiire tuomita kaikki mitä hän sanoo. Keskustelu vaikeista aiheista taantuu turhan usein vain yksipuoliseksi huutamiseksi.
Ja se on minusta surullista, tarpeetonta ja masentavaa.

Natzi on samaa kun hurri

osu paikkaan kirjoitti:

KELAn tutkimusprofessori Heikki Hillamo nosti riman uudelle tasolle Björn Wahlroosin kommenteille tuohtumisessa. Maria Guzenina-Richardsonin "oksentava melkein mursu" oli hyvä yritys, mutta "äärioikeistolainen kiihkoilija" on minusta silti iskevämpi. Björn Wahlroos on ilmeisesti vaan vieläkin liian liberaali tasa-arvoiseen Suomeen.

Hyvinvointivaltio on hieno ja täydellinen asia ja tästä ei Suomessa saa olla toista mieltä. Maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen on helppoa ja mukavaa hyvinvointivaltion kritisoimiseen verrattuna. Maahanmuuttokriitikot ovat pelkästään rasisteja, hyvinvointivaltiota kritisoiva on puhdas natsi.

Pasi Matilainen on kirjoittanut aiheesta liberaalin näkökulmasta fiksummin kuin mihin minulla riittää asiantuntemus, joten itse keskityn ihmettelemään moraalipaniikkia. Moraalipaniikki -termin lanseerasi sosiologi Stanley Cohen aikoinaan. Moraalipaniikiksi kutsutaan tilaa, johon yhteiskunta suistuu jonkun esittäessä jonkin todella väärän mielipiteen. Björn Wahlroosin uusin "möläytys" antaa hyvän tilaisuuden tarkastella kyseistä ilmiötä.

Moraalipaniikki voi syttyä jonkin kauan muhineen vaikean aiheen ympärille. Hyvinvointivaltio, huoltosuhde ja kansantalous natisee liitoksissaan. Eläkeläisten määrä lisääntyy räjähdysmäisesti, maahanmuuttajia lappaa sisään ovista ja ikkunoista (kuulemma) ja työssäkäyvien osuus kansasta vähenee entisestään. Käytännössä yhä harvemmat elättävät yhä useampia. Huolestuttavaa ja pelottavaa ja selvästi ongelmallista koko yhteiskunnan tasolla. Tähän kun lisätään, että köyhyys ja kerjääminen on muutenkin vaikea paikka suoraselkäiselle suomalaiselle, niin soppa on valmis.

Takaovesta tulee yhtäkkiä Wahlroos ja töräyttää täysin hävyttömästi, että hyvinvointivaltio ei olekaan pelkästään loistava juttu. Median puolella on haistettu välittömästi, että nyt on ainekset skandaalia varten kasassa. Tuohtumuksesta päätellen Björn Wahlroos ehdotti, että yksinhuoltajaperheet ammutaan aamunkoitteessa ja köyhät häädetään kodeistaan kaduille kerjäämään.

Björn Wahlroosista henkilönä voi olla montaa mieltä. Myös siitä voi väitellä, johtaisiko köyhyyden tukemisen lopettaminen jotenkin automaattisesti köyhien aseman paranemiseen (kuten liberaalit tuntuvat väittävän). Mutta se on jotenkin omituista, miten selvästi Wahlroos rikkoi jotain kirjoittamatonta ja pyhää lakia esitellessään noin vääriä mielipiteitä.

On jotenkin erikoista, että esimerkiksi rasismi on paljon hyväksytympää kuin hyvinvointivaltion kritisoiminen. Tämän voi huomata siitä, että rasismia varten pitää säätää erityisiä ajatusrikokset kieltäviä lakeja. Rikkinäisten perheiden tukemisen lopettaminen taas on niin vierasta ja ei-suomalaista ajattelua, että sitä ei tarvitse erikseen kieltää. Sellaisia ei kenenkään pitäisi edes voida ajatella, tai ainakaan ehdottaa. Jännittävästi jälkimmäistä olisi myös käytännössä mahdoton kriminalisoida. Valtio voi vielä kieltää rasistiset ajatukset, mutta yhteiskuntakriittisiä ei.

Sen takia kansalaiset joutuvat hoitamaan poliisityön itse. Kun joka ikisen päättäjän ja tohtorin koko maassa pitää yksi kerrallaan käydä tuomitsemassa Wahlroosin kommentit, on aika selvää että johonkin hermoon hän nyt osui. Moraalipaniikki epäilemättä myy hyvin lehtiä. Siinä on suuren urheilujuhlan tuntua, kun isokenkäiset huutavat toisilleen julkisesti. Moraalipaniikin aikana on myös helppo unohtaa oikeat ongelmat. Euroopan talous huojuu kuilun partaalla, mutta köyhiä ei jätetä!

Mitä tästä nyt sitten oppisi? Ehkä ainakin, että suomalainen kulttuuri ei vieläkään ole kauhean sallivainen eriävien mielipiteiden suhteen. Maahanmuuttopolitiikka alkaa jo hivuttautua mahdollisien aiheiden puolelle, mutta on sekin ilmeisesti aika kivinen tie ollut. Tabuja kuitenkin vielä selvästi löytyy. Ikävintä koko asiassa on se, että näistä aiheista ei sitä keskustelua vaan saa aikaan millään. Wahlroosin kanssa ei kukaan esimerkiksi ole vielä alentunut dialogiin, kun on ollut niin kiire tuomita kaikki mitä hän sanoo. Keskustelu vaikeista aiheista taantuu turhan usein vain yksipuoliseksi huutamiseksi.
Ja se on minusta surullista, tarpeetonta ja masentavaa.

Natzi on samaa kun hurri

Nalle sanoi" köyhyyden tukeminen pitäisi lopettaa".

Lähes jokainen on ymmärtänyt tämän siten että Nalle haluaisi lopettaa köyhien tukemisen.
Asia on täysin päinvastoin. Köyhyyden tukeminen lisää köyhyyttä aivan kuin yrittäjyyden tukeminen lisää yrittäjyyttä.

Köyhiä pitää tukea ei köyhyyttä.
Tämän pitäisi olla selvää ihan kansakoulupohjaltakin.